Näin muokkaan kuviani ja näytän kuvat, jotka eivät edes päädy muokattavaksi

Hirveen moni on jo blogissaan kertonut, kuinka blogikuvat muokataan. Minäkin muokkaan melkein jokaisen kuvan nopeasti Photarin Camera Rawissa. Se käsittääkseni hyvin samanlainen kuin Lightroom. Harvoin vien kuvan varsinaiseen Photariin asti poistaakseni kuvasta häiritseviä elementtejä tai asioita tai säätääkseni kuvaa vain tietyltä alueelta.

En ole valokuvaaja, enkä sellaisena itseäni mainostakaan. Olen kuitenkin jonkin verran kavereiden pyynnöstä kuvannut näiden hevosia ja laatu on Facebookkiin ja juuri ja juuri Sukupostiin kelpaavaa. Tauluja kuvistani ei saa, eikä kuvissa ole ajateltu kultaista leikkausta ollenkaan. Joitakin perusjuttuja toki pidän mielessäni jo kuvatessani. Jätän kstseelle tilaa enkä sijoita kohdetta keskelle ellen tee sitä tarkoituksella. Kuvat otan vain jpegeinä, koska en kuvittelekaan ottavani vuoden luontokuvaa.

Lisään tähän kuvapareja ja kerron, miksi muokkasin kuvaa kuten muokkasin. Nämä esimerkkikuvat olivat hyvin tyypillistä minua, roiskitaan kuvia tulemaan mitä ehditään ja kuvankäsittelyllä pelastetaan mikä on pelastettavissa.

Minihevoskuvat olen ottanut uudella kamerallani, Canon EOS 600D:llä ja linssinä oli Canon EF 50mm f1.4.

Varsakuvat suomenhevosista ja puoliverisestä taas on otettu Canon EOS 500D:llä ja yllä olevalla linssillä.

Aasikuvissa kamerana on 500D ja linssinäCanon 50mm f1.8.

1. Suoraan kamerasta
1. Käsitelty

Ensimmäisen kuva on oikein erityisen hyvä esimerkki tyylistä "pelastetaan mitä voidaan, koska minihevosella on kiva asento ja sen jalat ja pää ovat tarkat". Vaalensin varjot, lisäsin valoa, mutta tummensin kohokohtia, jotta lumi ei pala puhki. Lisäsin terävyyttä ja vähensin ihan vähän kohinaa. Kuva ei kestä päivänvaloa alkuperäisessä koossaan, mutta blogissa ja somekanavilla se on ok.

Suoristan ja rajaan kuvat käytännössä aina kuvankäsittelyohjelmassa. Tätä kuvaa rajasin niin, että otin minin takaa ylimääräistä pois ja jätin eteen liikkeelle ja katseelle tilaa. Näin toimin aina. Kuvat, joissa katseelle ei ole tilaa, ovat tosi häiritseviä.

2. Suoraan kamerasta
2. Käsitelty kuva

Toinen esimerkkikuva on ensimmäistä laadukkaampi käsiteltynä. Ei niin kovin tummaa miniä on helpompi kuvata pilvisellä säällä. Tätä kuvaa rajasin enemmän ja tiukemmin, koska halusin jättää kuvasta häiritsevän aidan pystytolpan veks. Ajattelin, että näin minin liike jatkuu luonnollisemmin, kun sen edessä ei ole tolppaa katkaisemassa poikkilautoja. Pystyin kuitenkin jättämään eläimen etupuolelle enemmän tilaa kuin taakse. Kuva oli myös suoristettava.

Ja noin muuten varjoja on vaalennettu, kohokohtia tummennettu ja valoa on lisätty kauttaaltaan enemmän. Lisään melkein aina myös terävyyttä ja tässä tapauksessa myös värikylläisyyttä, mutta sitä olisi pitänyt lisätä vielä photarin puolella ja maalailla esimerkiksi taivasta sinisemmäksi. Nyt tausta on kovin harmaa, eli kuten oli päiväkin.

3. Suoraan kamerasta
3. Käsitelty kuva

Kolmas kuva sai ihan samat temput kuin muutkin, eli valoa, varjojen vaalennus ja kohokohtien tummennus. Suoristin kuvaa aavistuksen. Minihevosen takaa rajasin kuvasta pois valkoisen lasikuitutolpan ja nyt kun katson kuvaa, olisi pitänyt rajata pois myös toisen laidan tolppa, joka kurkkii kuvassa. Jos jaksaisin käsitellä tämän Photarissa, ottaisin kuvasta pois kauempana olevan puhelinpylvään. Minin takapää näyttää kuvassa epäterveeltä, koska siinä ei näy kulmauksia ollenkaan, joten tämä kuva ei päätyisi ainakaan Sukupostiin.

4. Suoraan kamerasta
4. Käsitelty kuva

Kun alussa kirjoitin katselle tilan jättämisestä, on tämä kuva tyypillinen "vähimmän vahingon periaate". Näitä ravijuoksukuvia oli kamerassa monta mutta tämä oli niistä tarkin. Minusta on hirveen kiva, miten hevoset ravaavat tuossa melkein rinnakkain. Kuva sai valoa, availin varjoja ja yritin samalla pelastaa lunta. Ensimmäisen hevosen katseelle oli mahdotonta jättää tilaa, mutta ehkä keskiössä ovatkin kolme suomenhevosvarsaa. Rajasin kuvan mahdollisimman tiukasti viimeisen hännän takaa, jolloin silmiin ei ainakaan heti pistä se, että katseen tila puuttuu.

Mistä syistä kuvat eivät päädy käsittelyyn ollenkaan

5. Hevosen takaa kasvaa muita hevosia.

Viides kuva ei ole käsittelyn arvoinen, koska vaikka kaksivuotias puokkivarsa Bamse onkin tässä ihan edustavan näköinen, on sen takana kaksi muuta varsaa eivätkä ne näy kokonaan. Heitän pääsääntöisesti roskakoriin sellaiset kuvat, joiden pääkohteen takaa näkyy puolikas hevonen.

6. Aasin takana toinen aasi

Kuudes kuva ei päässyt jatkojalostukseen vaikka etummainen aasi onkin ihan edustava. Se ei kuitenkaan ole läheskään niin ainutlaatuinen, että jaksaisin käsitellä sen säästä kasvavan kaksoissisaren pois kuvasta.

Mutta kun jaksoin tuossa tilanteessa odotella hetken, kääntyi taaempi aasi hieman ja liikuin sen verran, että sain molemmat aasit kivasti kuvaan. Vaikka tässäkään ei taaempi aasi näy kokonaan, tukee se tätä etummaista aasia. Molemmat katsoivat samoja koiria kohti. Näin jälkikäteen kun katson kuvaa, olisin voinut rajata ylhääntä tiukemmin ja jättää jo kuvausvaiheessa enemmän tilaa etummaisen aasin turvan alle.

6. Käsitelty kuva
7. Hevosista puuttuu paloja

Seitsemäs kuva leikkaa varsoilta hännät ja turvat pois ja taustalla oleva latokin loppuu kuvassa kesken, tosin sen kulmaa voisi käyttää jopa kultaisen leikkauksen apuna jos hevoset olisivat kuvassa oikein erityisen edustavia. Kuva on kuitenkin lumen ja taivaan osalta ylivaloittunut, joten en alkaisi käsitellä sitä vaikka hevoset olisivatkin siinä kokonaisia. Kuva on myös epätarkka, tosin tämän verran epätarkka käy vielä hädän hetkellä Instagramiin, mutta ei mihinkään, jossa se olisi isompana.

8. Tausta on huono

Kahdeksannessa kuvassa saataisi olla hyvää tilannekuvaa (ei oikeastaan edes ole), mutta otin sen esimerkiksi siksi, että sen tausta (tallin takaseinä ja pihatto) ovat niin epäedustavia tässä tapauksessa (vaikka siistejä rakennuksia muuten ovatkin), että kaikki nämä kuvat joutuidat Del-näppäimen uhriksi. Voin muuten kertoa ihan rehellisesti että vielä 10 vuotta sitten en välittänyt pätkääkään taustasta, kunhan hevonen näytti hyvältä. Minua ei haitannut jos hevosen päästä kasvoi puhelinpylväitä tai puita. Olin vain hiton tyytyväinen itseeni, kun hevonen näytti hyvältä.

Nykyään muistan tsekata taustankin ja esimerkiksi ylläolevien kuvien kuvauskerralla en ottanut kuin muutaman kuvan tuohon suuntaan, koska tiesin jo kuvatessani, etten tule kuvia kuitenkaan käyttämään. Ellei kuvassa oleva hevonen ole oikein erityisen superhieno.

9. Könkkälaukka

Kun tausta on kuosissa ja poneja alkaa kuvaamaan, räpsin yleensä kuvia sarjakuvauksella niin kauan kuin muistikortin välimuisti antaa periksi. Yllä olevassa kuvassa poni on kai melko tarkka (en osaa sanoa, mikä tuo valkoinen piste siinä on), mutta laukan askelkohta on huono, kun poni on etujalkansa varassa. Tiesitkö, että tällaisia kuvia ei esimerkiksi Sukupostissa julkaista kuin äärimmäisessä hädässä, esimerkiksi silloin, kun se on ainut kuva hevosesta.

Yleensä laukkaavista hevosista saakin poistaa 3/4-osaa kuvista, koska niissä on huono askelkohta. Laukassa maassa saisi olla takajalka tai molemmat tai sitten ristikkäiset jalat, kun kyseessä on kolmitahtinen laukka.

Aaseja tai tällaisia miniponeja kuvatessa on tärkeää laskeutua kohteen tasolle. Suurin osa taviksista kuvaa näitä seisaalteen kamera oman pään korkeudella, jolloin minit näyttävät tosi pieniltä. Toki se voi olla myös tehokeino. Itse olin lumessa polvillani, jotta pääsin suunnilleen puoliväliin miniä. Jos mini on puolitoista metriä maasta korvanpäihin, pidän kameraa maasta noin 75 cm korkeudella. Jos taas kuvaan vain päätä, on kamera hevosen pään puolivälin korkeudella. Ellen halua kuvata alempaa, jolloin hevonen näyttää hieman suuremmalta tai sitten ylempää, jolloin se näyttää pienemmältä. Näitäkin voin käyttää tehokeinoina, mutta koska en satsaa taidekuviin tai kuviin, joissa on ajatus, yritän ottaa vain realistisia kuvia eläimistä.

Loput minihevoskuvat

Tässä vielä loputkin minihevoskuvat. Ne asuvat siis lomitustallillani Tukkilassa Porvoossa ja ovat yksityisomistuksessa. Siivotessani niiden pihattoa, alkoi ulkoa kuulua kunnon rallitus. Menin katsomaan ja minit nauttivat lumihangessa laukkailusta! Hain kamerani ja kuvat on otettu noin 10 minuutin aikana. Kuvia kameraan sain tuolla aikavälillä noin 200, josta käsittelin parikymmentä. Kuvien tarkoitus on ihan vain päästä esille someen ja jäädä muistoksi ponien omistajalle. Mitään tauluja näistä ei voi teettää, laatu ei riitä lähellekään.