Näitä blogeja minä luen ja suosittelen teillekin

Katri Vesala antoi blogissaan Kylmäverinen unelma 50 postausideaa bloggaajille ja tämä postaus syntyi Katrin listan vinkeistä. Tavoitteenani on tehdä postaus jokaisesta postausvinkistä vuoden 2017 aikana. Aloitan tämän massiivisen haasteen kertomalla suosikkiblogeistani.

Lukemani blogit kuuluvat pääsääntöisesti yhteen, kahteen tai kolmeen seuraavista kategorioista:

  • tuttujen blogit (koska stalkkeri mikä stalkkeri)
  • reissublogit tai kulttuurieroja sisältävät blogit
  • hevos- aasi- tai muuliblogit
Esittelen suosikkiblogini jokaisesta kategoriasta. Rajasin esittelyä sellaisiin blogeihin, joita olen seurannut jo pidempään (siis vähintään vuoden) ja joiden postaustahti on säännöllinen. Luen blogeja Bloggerin kautta, koska se on minulle bloggaajana helpointa.

Tuttujen blogit

 

Kaktua & Futuraa olen lukenut säännöllisen epäsäännöllisesti aina hötönettiin linkitetyistä videoista lähtien. Kaktu ei tietenkään tuolloin ollut vielä mikään tuttu, mutta lisäsin sen tuttujen listalle siksi, koska olen tavannut hänet livenä muutaman kerran ja hän ajaa meidän tallinomistajan isän vanhalla autolla. Ollaan siis käytännössä sukulaisia. Blogia lukee muuten ihan eri tavalla kun on tavannut kirjoittajan siellä ruudun toisella puolella. Olin saanut Kaktusta ihan samanlaisen kuvan jo ennen kuin kävin kuvaamassa häntä ja Futuraa Sipoossa viime kesänä, joten kuvitelmani hänestä ei muuttunut mitenkään, mutta silti blogin postauksiin tuli tietynlainen lisätwist.

Suosittelenkin kaikkia lähestymään rohkeasti bloggaajia messuilla ja tapahtumissa ja juttelemaan hetken vaikka säätilasta. Blogi muuttuu heti mielenkiintoisemmaksi, tai sitten ei. Jos en olisi tutustunut Kaktuun sen kummemin, en varmaan jaksaisi lukea jokaista postausta.

Ihailen Kaktun rohkeutta ja asennetta jatkaa bloggaamista männävuosien hyvinkin veemäisten kommenttien jälkeen. Blogihan on ollut olemassa jo todella kauan vaikka vanhimpia postauksia ei enää netissä olekaan.

Tämä blogi kuuluu tietenkin myös kategoriaan Hevosblogit.
Kaktu & Futura

Porkkanan voimalla on mikkeliläisen lukioikäisen Veeran blogi, joka oli itseasiassa hiljattain pitkällä tauolla ja palaili uudistettuna ruutuihin. Seurailin blogia varmaankin aikalailla alusta lähtien, sillä Veeran perheellä on myös kaksi aasia. Ja nimenomaan nämä aasit kiinnostivat. Tuolloin Veeralla oli niiden lisäksi vain issikkatamma, mutta nykyään myös ratsuponitamma ja perheen nuori suomenhevosruuna.

Veera on aina ottanut hyviä kuvia ja olemme saaneet niitä myös Aasiyhdistyksen käyttöön. Kun viime vuoden lopulla askartelimme seinäkalenteria kokoon, pyysin kuvia sellaisilta, joiden tiedän ottavan hyviä aasikuvia. Veera oli tietenkin yksi heistä ja Veeran kuvia taitaa kalenterissa olla neljä tai viisi.

Tällä hetkellä blogissa kiinnostaa aasien lisäksi tietenkin tuon suomenhevosen ratsukoulutus ja muu touhuilu, se kun on Muulin kanssa saman ikäinen. Veera on ihan hiljattain käynyt selässä ensimmäistä kertaa!

Tämä blogi kuuluu tietenkin myös kategoriaan Hevosblogit.
Porkkanan voimalla


Suvililja.net on blogituttuni Susannan valokuvaukseen keskittyvä blogi. Susanna kuvailee kesällä kisoissa ja on käynyt myös ainakin bloggaajien hevosia ikuistamassa. Muulia ei vielä. Hän kuvaa myös ihan riihikuivasta ottaen esimerkiksi rippikuvia eläinten kanssa.

Tutustuin Susannaan kun hän antoi Aasiyhdistykselle ylimääräisen esitetelineen. Pari päivää siitä hän lähti Vihtiin kuvaamaan aaseja ja teki mm tämän postauksen. Tuon jälkeen olen saanut nakitettua Susannaa kameran kanssa pariinkin otteeseen Aasiyhdistyksen mittelöihin, hän dokumentoi esiintymisemme Hihssissä ja oli Elmamessuilla sekä taluttamassa aaseja talutusratsastuksessa että ottamassa kuvia.

Blogi päivityy harmillisen vähän, mutta kun se päivittyy, on tuotos aina laadukasta. Opiskelut ja työt haittaavat harrastuksia, joten on ihan ymmärrettävää että blogi ei ole prioriteettilistalla ensimmäisenä.

Suvililja.net


Kootussa ravissa olisi sopinut tietenkin myös hevosblogeihin, mutta koska olen tavannut Nooran henkilökohtaisesti niin monta kertaa, laitan sen tähän. Olen siis ollut kuvaamassa kun hän piti valmennuksia eräälle ex-bloggaajalle. Olemme siis käytännössä bff.

Noora hinkuttaa siis koulua hevosellaan Hertalla. Hertan hän on itse saanut nykyiselle tasolleen, joten kaikki kunnia Nooralle! En itse jaksa lukea ihan niitä pisimpiä analyyttisimpiä postauksia, mutta kuvat ovat hienoja. Noora kertoi muuten itse että lukijat olivat toivoneet niitä romaaneita, joten hän kirjoittaa niitä lähinnä siks.

En harrasta tai seuraa kilparatsastusta, joten kisa-analyysitkin menevät ohi ja kovaa, mutta saahan sitä kai haaveilla että itsekin on joskus tuolla tasolla. Nyt blogissa on tosin meneillään mielenkiintoinen sivujuonne kun Noora ratsastaa lusitano-ori Hansia. Koska Muulikin on vähänkuin lusitano (p.r.e on vähänkuin lusitano), on mielenkiintoista lukea analyysiä Hansin toiminnasta.

Kootussa ravissa

Reissublogit/kulttuuria sisältävät blogit


My Exploration on näistä kaikista blogeista se, jota olen lukenut pisimpään. Emma on euralainen maailmanmatkaaja, joka lähti vuonna 2010 kaverinsa kanssa roadtripille ja vapaaehtoistyöhön Afrikkaan ja päätyi Ghanaan. Ghanasta hän löysi myös miehen ja nykyään heillä on kaksi lasta ja he asuvat Suomen Turussa.

Blogi sai koukuttumaan alkuaikoina kun Emma vasta deittaili tulevaa miestään (aloin lukea blogia kun Emma oli jo Ghanassa saakka) ja sen jälkeen on ollut mukavaa seurata näiden elämää. Blogi on positiivinen ja täynnä elämäniloa vaikka en missään mielessä elä samaa elämänvaihetta Emman kanssa. Jotain tässä silti on. Ja onhan noi lapset nyt tosi söpöjä!

Täytyy paljastaa että jokin aika sitten näin unta että olin meidän prismassa ja Emma tuli vastaan lapset ostoskärryissä. Vaihdoin heidän kanssaan muutaman sanan niinkuin olisin aina tuntenut heidät. Tosi hämärää. Älä Emma pelästy jos luet tätä, en tule stalkkeroimaan teitä Turkuun.

My Exploration


Salamatkustaja on islannissa asuvan Satu Rämön blogi. Periaatteessa tämä kuuluisi myös tuttujen blogiin, mutta koska se kategoria alkaa oleen täynnä, laitan sen tähän kulttuuriblogikategoriaan, sillä sitä se enemmän on.

En tiennyt koko blogista mitään ennenkuin istuin syyskuussa 2013 Reykjavikin lentokentällä Polar Hestarin pikkubussiin. Siellä matkanjohtajamme Satu kyseli että mistä olimme saaneet tiedon tästä reissusta ja melkein kaikki muut olivat lukeneet sen hänen blogistaan. Itse luin siitä Lemmikkipalstat foorumilta, jonne oli linkitetty ulkomaan ratsastusreissuja.

Viikko oli elämäni paras valmismatka (ainoa valmismatka tähän mennessä) ja parhaita reissuja ikinä. Ohjelmaa ja tekemistä oli niin paljon että illalla vain kaaduin sänkyyn nukkumaan.

Satu on myös kirjailija ja hänen kirjansa Islantilainen voittaa aina keikkuu koko ajan ostetuimpien Top10-listalla Suomessa. Hävettää myöntää etten ole vielä lukenut sitä. Sadun kirjoittaman ja Mondon julkaiseman Islannin matkaoppaan sensijaan olen, ja sitä voin kyllä suositella! Sitä ei enää uutena saa, mutta kirjastoista löytyy.

Blogissa Satu kirjoittelee kaikkea kaikille, mutta koska bloggaaja on kirjoittamisen ammattilainen, saa hän kuulostamaan jopa vauvan kehityspostaukset mielenkiintoisilta. Ja kuvat on hienoja, siitä pitää Björgvin huolen!

Salamatkustaja


Moottoritiellä on puuma on nelikymppisen Päivin blogi Indonesiasta Gilin saarelta. Päivi myi muutama vuosi sitten kaiken omaisuutensa Suomesta ja lähti meneen. Nyt hän hoitaa kodittomia kissoja ja tekee töitä Gilillä.

Blogi oli muistaakseni linkitetty jollekin foorumille ja kyllähän tämä kirjoitustyyli ja sisältö nappasi heti mukaansa. Ei näille jutuille vain voi olla nauramatta! Mahtavaa sanailua ja oivalliksia. En olisi ikinä keksinyt itse käyttää selfietikuttajaa tai käyttää Suomesta sanaa Mordor. Jos tykkäät Muuliblogista, niin RA-KAS-TAT moottoripuumaa! Saatat itseasiassa lopettaa muuliblogin lukemisen kokonaan kun huomaat miten paljon mukavampaa on lukea puumablogia.

Koska olen itsekin kissaihminen, on tietenkin mielenkiintoista lukea miten tuolla kissoja pidetään ja varsinkin hoidetaan (no ei hoideta, Päivi hoitaa ne raukat). Kissoja on saatu leikattua aikamoinen määrä ja vielä enemmän niitä on hoidettu kuntoon.
Moottoritiellä on puuma

1001 Kabul on Sini Rämön (kyllä, Salamatkustaja Sadun sisko) blogi yllätys yllätys Kabulista! Hän on siellä töissä YK:n leivissä ja kertoo arjestaan. Löysin blogiin luonnollisesti Sadun jonkin postauksen kautta ja olen lukenut ahkerasti jokaisen postauksen.

Miettikääpä itse kaupunki, jossa ei voi liikkua vapaasti ulkona, asuntoa lämmitetään kamiinalla ja talvisin sisällä on pakkasta. Sini kertoo blogissaan naisten asemasta (olematon) ja millaista on länkkärinä elää Kabulissa. Hän myös matkustelee paljon ja on just ny Dubaissa, vaikka mikään reissublogi tuo ei olekaan. Postaustahti ei ole kovin runsas, joten suosittelen ottamaan hyvän asennon ja lukemaan koko blogin ja kommentit läpi. Lukemisen jälkeen saatat olla aika ahdistunut ja vihainen siitä, miten esimerkiksi juuri naisia tuolla kohdellaan. Mutta sitten ainakin tiedät.
1001 Kabul

Hevosblogit (ja muuliblogit)


Mulography on englanninkielinen blogi ja sitä kirjoittaa englannissa asuva Sari. Sari on nimestään huolimatta ihan syntyperäinen englantilainen ja sattuu omistamaan kaksi muulia. Mutta ei mennä asioiden edelle.

Sarilla oli ennen vain yksi muuli, Marty, joka oli aika villi tapaus. Olin lukenut blogia jo jonkin aikaa ennen Muulin tuloa ja mietin että kylläpä hänellä kävi paska mäihä muulin kanssa. Marty kun ei anna kiinni ja pelkää kaikkea. No sitten tuli Muuli ja ajattelin että nyt minullakin on oma Marty! Mutta onneksi Muuli ei ollut ihan yhtä paha, vaan alkoi nopeasti kesyyntyä.

Pari vuotta Sari kesytteli Martyä itse ennenkuin lähetti sen koulutettavaksi toisaalle. Tuona aikana selvisi lopullisesti että siitä voi erittäin hyvällä onnella saada ratsun, mutta se vaatii todella paljon töitä. Sari teki täysin oikean ratkaisun ja otti vastaan hänelle tarjotun muulin Mallorcalta, Xaton. Se on nimittäin ihan toista maata ja selkään voi kiivetä kuka tahansa. Xato on komea comtoismuuli, vaikka on Martykin komea, sen emä on roduton ja suvuton mutta jonkinlainen iberialainen tamma. Marty on siis hyvin lähellä Muulia.

Sari ja hänen miehensä Ben pitävät kahta hevosta ja kahta muuliaan itsehoitolaitumella, eli ruokkivat itse ja siivoavat kakat itse. Sari tekee lisäksi työkseen hevosenhoitajan hommia. Marty lähtee varmaankin pian toisaalle ylläpitoon jotta Sari voi keskittyä täysn potentiaalisempaan muuliin.

Turha siellä ruuduntakana syyllistää Saria, jos vielä kolmen vuodenkin päästä on muuli lassottava kiinni laitumelta, niin on ihan okei luovuttaa ja hankkia helpompi tapaus. Niin minäkin tekisin.
Mulography

Villitti on suomenhevosvarsa Villitille omistettu blogi. Tai ei se enää niin varsa ole vaan kaksivuotias nuori suomenhevostamma. Sillä on ollut jo kärrytkin perässä ja sillä on ajettu! Blogin kirjoittaja Jessi piti aikaisemmin suosittua Kavioilla koparoilla blogia, mutta kuoppasi sen ja aloitti tämän. Luin sitä sillointällöin ja ihailin ulkoasua. Periaatteessa Villitinkin voisi laittaa kategoriaan tuttujen blogit, sillä Jessi kävi kuvaamassa Muulia viime keväänä ja pakko sanoa siksi minä sitä oikeastaan luenkin.

Niin ja tämä postaus toi Muuliblogiin noin 350 klikkiä.

Kuten olen jo kirjoittanut, blogi herää henkiin kun kuvittelee Jessin sinne koneen taakse kirjoittamaan ja käsittelemään kuvia, ja niin kävi juuri tässä. Kuvathan ovat aivan mahtavia ja teksti on lyhyttä ja ytimekästä. Jos saisin Muulista yhtä hyviä kuvia, olisi Muuliblogikin pääsääntöisesti valokuvausblogi. Mutta on kuunneltava lukijoitakin, teitä nimittäin tuntuu kiinnostavan eniten rodeoratsastus.
Villitti

Doma Natural - Yhdessä oppien oli näistä blogeista vaikein laittaa kategoriaan. Kristaa en ole henkilökohtaisesti tavannut, mutta ollaan sen verran tsättäily Facebookin Messengerissä että voisin hänet melkein luokitella tuonne tuttuihin bloggaajiin (älä pelästy, en tule stalkkaamaan teidänkään kotiovelle). Hän asuu Espanjassa, joten blogissa on myös sitä kulttuurihommaa (jos saa pyytää niin lisää juttua paikallisesta arjesta kiitos), mutta kulttuurikategoriaan tuli ihan mukavasti blogeja muutenkin, joten laitoin blogin sitten tänne tylsään hevosblogikategoriaan.

Krista osti siitoskäytössä olleen arabiorin suorana pellosta, kesytti sen, ruunautti sen ja treenaa tällä hetkellä matkaratsastusta sen kanssa. Jossain vaiheessa olin niin sanotusti samassa vaiheessa Muulin knassa (siis kesytyksen vaiheessa), mutta nyt Ezon on mennyt ohi ja pahasti. Siinäkin hevosessa muutos tuntui tapahtuvan lopulta todella nopeasti, joten elättelen vieläkin toiveita että ensi kesänä me maastoillaan Muulin kanssa. No, ainakin talutuksessa.

Krista on silleen vähän kukkis, hevosilla on kuolaimettomat ja hän naksuttelee niiden kanssa. Eli vähänkuin minäkin mutta mä työnnän ihan surutta rautaa suuhun. Hevosen pidossa ja käsittelyssä meidän toiminta taitaa olla aika samanlaista, joten tätä blogia on mukava lukea kohtalotoverina. Nythän heillä on oma paikka ja hevoset omassa pihassa. Jokin aika sitten he ostivat toisenkin arabin, joka on jo ihan valmis ratsu.



Saitko postauksesta uutta luettavaa? Mitä ei-hevosblogeja sinä itse suosittelet muille?