Novelli: Ruunat

Muuliblogi tarjoilee kaikille kaikkea, eikä tämäkään postaus ole poikkeus. Olen kirjoittanut allaolevan novellin osana tradenomiopintoja kun loppuvaiheessa oli revitävä kokoon kaikenlaisia opintopisteitä. Ilmoittauduin siis mukaan luovan kirjoittamisen kurssille ja kirjoitin siellä mm allaolevan heppatyttönovellin.


Ruunat


Suomenhevonen tienasi kaurarahansa aikoinaan raviradoilla. Se sai silat niskaansa ensimmäisen kerran vuotiaana varsana. Työt alkoivat toden teolla yksivuotiskauden syksyllä orilaitumen jälkeen. Se oli helppo varsa, murtolainen. Muiden murtolaisten tavoin ruunalla on hyvät hoksottimet ja omaakin päättelykykyä. Se oppi nopeasti ajolle ja valmentaja treenasi sitä harkiten ja säästellen koska suomenhevoset kasvavat hitaasti. Ruuna juoksi kymmenen vuotta monelle eri omistajalle. Aina se yritti parhaansa ja sieti raippaa persuksissaan. Viimeinen omistaja jätti sen itselleen työhevoseksi kun rahasijoille ei enää juostu. Työhevosena se sai kaulaansa länget ja se veti erilaisia työkoneita kivisillä pelloilla. Se oppi senkin työn nopeasti ja teki kaiken kuten pyydettiin. Omistaja oli tyytyväinen. Suomenhevoselle työnteko sopii, muuten se menettää lihaksensa eikä koskaan enää saa niitä takaisin.

Puoliverinen oli ostettu Saksasta parikymmentä vuotta sitten. Nuoresta iästään huolimatta sen sukulinjat takasivat sille parhaan mahdollisen tulevaisuuden kouluhevosena. Sen jaloissa on käynyt lukematon määrä Schockemoehlen suojia. Sen pintelit ja satulahuopa ovat mukailleet Eskardonin kevätmalliston muotivärejä kaksi vuosikymmentä. Nuoresta varsasta asti sen elämä on ollut suojattua kaikin tavoin. Tarhassa sillä on aina ollut suojat kaikissa jaloissa. Tallissa tallipintelit. Ulkona toppaloimi tai sadeloimi ja sisällä talliloimi. Se ei koskaan ollut tarhassa muiden hevosten kanssa jotta ne eivät potkisi toistensa jalkoja rikki. Puoliverinen on kulkenut koko elämänsä hyvillä tasaisilla pohjilla eikä se ole koskaan laukannut metsäpolulla. Se on ostettu niin suurella rahalla ettei sen elämässä ole voinut riskeerata mitään. Aktiivisten kilpailuvuosiensa jälkeen se toimi opetusmestarina opettaen monta nuorta koululupausta vaikeisiin luokkiin. Se ei ole unohtanut piaffia.

Ruunat seisovat lämpimässä tuulessa. Aamuaurinko sulattaa jäykkiä lihaksia. Suomenhevosen vuohistupsutkin liikkuvat kun keväinen ilmamassa pyrkii Suomeen etelästä. Puoliverisellä on sadeloimi, sen selkä on aina mennyt herkästi jumiin. Linnut yrittävät repiä suomenhevosen selästä pesätarpeita mutta juuri mitään ei irtoa, ruuna on tarkka omastaan eikä ole vieläkään pudottanut talvikarvaansa. Puoliverinen nostelee arvokkaan rauhallisesti jalkojaan ja kävelee hitaasti suomenhevosen luo. Liinakko painaa korvansa taakse kertoen ettei lähemmäs tarvitse tulla. Puoliveriselle riittää että se saa olla parin metrin päässä. Sen näkö on huonontunut mutta toisen hevosen se vielä erottaa ja seuraa tätä suurella laitumella.

Naapurin tytöt tulevat. Äiti on antanut tytöille mukaan kaikki kuivatut leivänjämät. Tytöt kiipeävät ketterästi aidan vaakapuiden yli laitumelle. Kesä on tulossa mutta tytöillä on vielä kumisaappaat. Molemmat papat saavat kasat leipää. Suomenhevonen harjataan. Se ei liikahda mihinkään kun pienet kädet selvittävät sen savista häntää ja harjaa. Kypärä kaivetaan esille ja ensimmäinen tyttö kiipeää selkään, toinen juttelee hevoselle. Selässä oleva tyttö käy makuulle painaen kypärän leveiden lautasten väliin ja katsoo taivasta. Pääskyset ovat tulleet ja lentelevät kovasti laitumen yllä. Niiden pesät koostuvat savesta ja jouhista. Musta samettikypärä saa taakse kuorrutuksen vaaleaa karvaa, suomenhevonen alkaa vihdoin päästää irti talvikarvastaan.

Puoliverinen saa satulan selkäänsä. Se on ensimmäistä kertaa ilman loimea mutta aurinko lämmittää sen selkää. Lämmin tuuli sivelee sen kylkiä. Jalkakarvat ovat valkoiset kun tarhasuojat otetaan pois, kuin sillä olisi sukat jokaisessa jalassa. Varsana sillä ei ollut sukkia. Sen omistaja liikkuu rauhallisesti ja juttelee hevoselle jotta tämä tietäisi missä ihminen liikkuu.

Suomenhevonen saa länget kaulaansa. Aisa nostetaan rahkeen päälle ja luokki pujotetaan rahkeen lenkistä aisan päälle. Toiselta puolelta aisa kiinnitetään samaan tapaan ja rinnustin suljetaan edestä. Punotut ohjat kiinnitetään kuolaimiin ja vedetään setolkan renkaiden läpi kärryihin.

Puoliverinen odottaa rauhallisesti että ratsastaja kiristää satulavyön selästä. Suomenhevonen tietää että on seistävä niin kauan kuin saa luvan lähteä. Puoliverinen on ensimmäistä kertaa maitovarsaiän jälkeen liikkeellä ilman suojia. Ensimmäistä kertaa se tuntee ilmavirran polviensa alapuolella. Suomenhevonen lähtee pihasta ensin. Puurenkaiset vanhat kiesit rämisevät. Puoliverisen on helppoa seurata kärryjä. Paarmoja tai hyttysiä ei vielä ole. Kevättuuli nostaa kummankin ruunan harjaa pystyyn. Suomenhevosen harja kasvaa paksuna molemmille puolille kaulaa. Puoliverisen harja on saanut eläkkeellä kasvaa luonnolliseen mittaansa ja ohuet jouhet lentävät tuulen mukana puolelta toiselle.

Hiekkatie vaihtuu vanhaksi kärrypoluksi. Kengättömistä ruunista ei lähde ääntäkään vaan kärryt ovat ainoa äänenlähde. Ratsastajien ei tarvitse puhua mitään. Suomenhevonen on nähnyt paljon. Se on kulkenut näitä teitä monta kertaa heinäkuormassa, tukkikuormassa, lapsia kyyditen. Sen selässä on istunut parhaimmillaan kolme lasta. Puoliveriselle tämä kaikki on uutta eikä se edes näe. Mutta se kuulee ja tuntee maanpinnan paljaalla kaviollaan jokaisella askeleella. Se on turvautunut suomenhevoseen koko talven ajan ja luottaa tähän oppaanaan. Suomenhevonen on viisas. Se ei astu liejuiseen maahan tietäen että tukkikuorma jää siihen kiinni. Se ei kävele kiesien kanssa liian kapeasta portista. Nykyään sen omistaja tietää mitä hevosen pysähtyminen tarkoittaa.

Suomenhevosen ravi on rauhallista. Puoliverinen tuntuu kasvavan korkeutta. Sen kaula kaartuu ja takajalat ottavat paikkansa rungon alta. Se nostelee jalkoja kuten se nosteli niitä ensimmäistä kertaa varsana. Sekin siirtyy raviin. Passage nousee ylväästi ilman että ratsastajan on pyydettävä. Vanhuksen tilalla on nuori kouluratsu. Kymmenen leiskuvaa askelta täydellistä passagea ennen kuin ruuna väsähtää ja vaihtaa tavalliseen raviin. Suomenhevonen lämpenee hitaasti ja ravi on jo hieman nopeampaa. Se vetää päänsä alemmas ja eteen ja nopeuttaa askeltaan. Kuski ottaa ohjat tiukemmin käsiinsä mutta ei pidättele. Ruuna saa mennä sitä vauhtia kuin haluaa. Kuski pyyhkii silmiään, vauhti irrottaa karvaa valtavina tuppoina.

Perässä tuleva puoliverinen nostaa arvokkaan ja rauhallisen laukan. Ilmavirta tuntuu jaloissa yhä enemmän. Takajalat polkevat alle kuten parhaimmilla radoilla aikoinaan. Kymmenen pistettä laukasta.

Vauhti saa ratsastajien silmät vuotamaan mutta papat saavat itse valita vauhdin. Kärryt kuulostavat siltä kuin leviäisivät millä sekunnilla tahansa. Ne on paikattu moneen kertaan. Ylämäessä hevoset hidastavat. Suomenhevonen ei enää jaksa koko mäkeä. Siirrytään käyntiin ja suunnataan uudelle kärrypolulle, niin kapealle että puiset pyörät sivelevät pajukkoa. Sammalmatolla  kärrytkin ovat hiljaa. Puiden väleistä tulevat auringonsäteet läikittävät lehdet kultaisiksi. Ilta on tulossa mutta ei ihan vielä.

Tallilla hevoset riisutaan varusteista. Kärryt ja länget jäävät ulos. Puoliverisen omistaja kantaa satulan autoonsa. Suomenhevosen omistaja on sekoittanut hevosille lämpimät appeet. Kumpikin saa oman täyden saavillisen.

Punainen auto kääntyy pihaan. Mies tulee kahden hirvikiväärin kanssa. Aseet on ladattu valmiiksi. Puoliveriselle piirretään liidulla merkki otsaan. Suomenhevosella on ollut merkki syntymästä lähtien. Apeämpärit kannetaan hevosten metsälaitumelle. Kaivuri teki laitumella töitä syksyllä ja mullat ovat sievässä kasassa kuopan vieressä. Pohjalla seisoo vettä.

Ruunat saavat apeämpärinsä vierekkäin. Suomenhevonen antaa puoliverisen tulla viereensä. Molempien turvat uppoavat syvälle lämpimään puuroon. Hevosten päiden sisällä vallitsee syvä rauha. Ape kruunaa täydellisen päivän.

Suomenhevosen omistaja ottaa toisen kiväärin. Miehet eivät sano sanaakaan. Puoliverisen omistaja seisoo kauempana odottamassa. Hevoset herkuttelevat. Niiden turvat ovat lämpimässä puurossa ja puuroa roiskuu maahan. Ne tuntuvat syövän jopa liioitellun hitaasti maistellen jokaista suullista. Kun apetta on enää vähän jäljellä, kuuluu laukaus. Miehet ampuvat samaan aikaan eikä kukaan voi sanoa laukesiko yksi vai kaksi kivääriä.

Hevoset kaatuvat maahan ja aseiden omistaja leikkaa kurkut nopeasti auki. Maa muuttuu tummaksi. Puolen tunnin kuluttua hevoset vedetään liinoilla monttuun. Asemies lähtee. Puoliverisen omistaja tuo lapiot. Kuolaimet jätetään lepäämään multakasan päälle josta ilta-aurinko värjää ne kultaisiksi.