Nuoret hevosbloggaajat eivät ole kuuluisuuden perässä, tärkeintä on kehittyä kirjoittajana

Nuoret hevosharrastajat aloittavat uusia blogeja ehkä enemmän kuin koskaan. Osa blogeista jää lyhyiksi parin postauksen tähdenlennoiksi, osan nimi muuttuu monta kertaa ja muutamasta tulee pitkäjänteisen työn tuloksena lukijoiden suosikkeja. Kysyin nuorilta hevosbloggaajilta miksi he bloggaavat ja mihin blogin kanssa tähdätään.

Viivi on 13-vuotias ratsastuskouluoppilas, joka kirjoittaa blogia Poniratsastajan tahto. Hänen ja monen muun hevosbloggaajan kertomus blogin synnystä on hyvin samankaltainen. "Kun aloitin blogin kirjoittamisen, tekstini oli suunniteltu sillä mallilla, että kirjoitan jonkinmoista ratsastuspäiväkirjaa ja muistoja itselleni myöhemmälle iälle, mutta pikkuhiljaa aloin kirjoittaa enemmän sellaisia postauksia, jotka saattaisivat kiinnostaa muitakin."

Aino, 14, kirjoittaa blogia Eläimet sydämessä, joka kertoo Ainon koirasta Lorusta ja ratsastuksesta. Hän otti mallia kavereistaan. "Aloitin bloggaamisen, koska halusin jakaa elämääni ja kertoa ratsastusharrastuksestani yhtälailla kuin moni muukin kavereistani. Silloin monilla tallikavereillani oli blogi ja tykkäsin selailla niitä ja oli mukava aina lukea uusia postauksia siitä, miten heidän ratsastustuntinsa oikein menikään."

Kukaan bloggaajista ei kerro suoraan kirjoittavansa vain lukijoita varten, vaan lähtökohtaisesti blogia kirjoitetaan itselle. Blogi toimii sähköisenä tallipäiväkirjana ja tavoitteelliselle ratsastajalle se toimii hyvänä treenipäiväkirjana. Aito suomalainen-blogin kirjoittaja Noora, 17, on huomannut että kirjoittaminen lukijoita ajatellen on lisännyt lukijamäärää positiivisella tavalla.

"Ihan blogin alkutaipaleella kirjoitin tietysti pääasiassa itselleni, tai oikeastaan pelkästään itselleni, sillä niitä lukijoita ei ensimmäisinä vuosina tullut. Nyt kahtena viime vuonna olen kirjoittanut enemmän lukijoilleni kuin itselleni, sillä lukijamäärä on kasvanut hiukan ja haluan tarjota lukijoille kunnollista luettavaa itselleni kirjoitettujen postausten sijaan."

Aito suomalainen-blogin banneri ja ulkoasu on Porkkanan voimalla-blogia kirjoittavan Veeran käsialaa. Hevosblogien keskuudessa onkin yleistä että bloggaajat tekevät toisilleen bannereita ja ulkoasuja, ihan ilmaiseksi!

Lukijoiden määrää siis seurataan tarkasti, mutta suurin osa bloggaajista ei haaveile suuresta julkisuudesta. Blogin pitäminen on tässä hetkessä mukava harrastus, eikä siitä haluta ottaa stressiä. "Kirjoitan niin kauan ja silloin, kun tuntuu hauskalta. Julkisuus ei missään nimessä ole se päätavoite, minkä takia aloin blogia pitämään. Haluan löytää samanhenkisiä ihmisiä, joiden kanssa voi jakaa ajatuksia sekä kehittää omaa tekemistä", tiivistää Katsomosta kilpakentille-blogia kirjoittava 13-vuotias Veera.

Ei julkisuus kuitenkaan bloggaajia haittaa ja jokaisesta uudesta lukijasta iloitaan suuresti. Lukijamäärää seurataankin enimmäkseen Bloggerin lukijat-palikasta ja Bloggerin omista tilastoista Google Analyticsin sijaan, joka olisi luotettavampi ja tarkempi. Kaikkien haastateltujen blogit sijaitsevat Bloggerissa. Tähän on ihan perusteltu syy, sillä blogin saa Hippolan ja Jalustimen listoille vain, jos se on Bloggerissa.

Blogimaailmassa on pysyttävä kartalla siitä, mitä muissa blogeissa tapahtuu

Hevosbloggaajat muodostavat virtuaalisen yhteisön, jossa kommunikointi tapahtuu sähköisesti, ei niinkään livenä. Muiden bloggaajien kanssa tehdään yhteistyötä esimerkiksi linkkaamalla suosikkiblogeja, tekemällä bloggaajahaastatteluja tai taituroimalla ulkoasuja ja bannereita muiden blogeihin. Muista blogeista haetaan inspiraatiota ja ideoita omaan blogiin.

Suurin osa bloggaajista kertoi lukevansa enimmäkseen itseään vanhempien blogeja siitä syystä, että niissä on parempi oikeinkirjoitus ja sisältö kuin nuoremmilla bloggaajilla. Koukussa viiteen askellajiin-blogin kirjoittaja Pihla, 13, on samoilla linjoilla muidenkin vastaajien kanssa.

"Lukulistaltani löytyy eniten oman ikäisteni blogeja, varmaan juuri siksi, että he ovat suht saman ikäisiä kuin minä, ja elämä on edes jollain tapaa samassa tilanteessa. Luen kyllä paljon vanhempien ja nuorempien blogeja. En niinkään välitä kirjoittajan iästä jos materiaali ja ulkoasu on hyvää."

Koukussa viiteen askellajiin-blogista löytyy mm postaus hevoskirjoista! Pääset postaukseen suoraan klikkaamalla tätä kuvaa.

Kysyessäni inspiroivimpia bloggaajia, toistui yksi nimi monessa vastauksessa; Tiia Suomalainen, joka kirjoittaa blogia Voitto kotiin. Tiia onkin yksi Suomen suosituimmista hevosbloggaajista, vaikka blogi ei enää pelkästään hevosjuttuja sisälläkään. Tiia on päässyt suosioon mielenkiintoisella aiheella ja pitkäjänteisellä työllä. Ja eläähän hän jokaisen hevostytön unelmaa kun kotona on oma talli ja omat hevoset.

YouTube ei ole ainakaan vielä lyönyt läpi hevosbloggaajien keskuudessa, sillä juuri kukaan ei tuota sinne aktiivisesti sisältöä eikä edes seuraa mitään kanavia sen kautta. Ainon (Eläimet Sydämessä-blogi) mielestä hevosjuttuja on mukavampi lukea kuin katsoa. YouTubesta hän seuraa lähinnä lifestylevlogaajia, jollaiseksi Tiia Suomalaisen Voiceoffortuna-kanavankin voi nykyään jo laskea.

Esteri, 14, kirjoittaa vuokrahevosteluunsa keskittyvää Kavioiden Tahtiin-blogia ja katsoo YouTubesta lähinnä muita, kuin hevosvideoita. Hänellä on selkeä syy, miksi hevosjutut ovat parempia tekstinä ja kuvina kuin videoina.

"Pidän muutenkin enemmän blogeista kuin YouTubekanavista ja luen postauksia mielummin kuin katson videoita, ainakin hevosiin liittyen. Pidän normaalipostauksista sen takia enemmän, koska voin lukea niitä melkein milloin vain, esimerkiksi bussissa. Videoita en kuitenkaan tykkää katsoa ilman ääniä ja julkisella paikalla en halua laittaa ääniä päälle, joten jätän videot usein katsomatta."

Teksti on pääosassa

Kaikki bloggaajat kertoivat olleensa, ainakin aikaisemmin, kunnon lukutoukkia ja lukulistalla keikkuvat tietenkin enimmäkseen hevoskirjat, mutta myös fantasia ja muut nuortenkirjat. Ajan rajallisuus opiskelun ohella on kuitenkin rajoittanut kirjojen lukemista. Trakehnerin matkassa-blogia kirjoittava Linda, 16, opiskelee lukiossa ja omistaa oman hevosen. "Luin aikaisemmin paljon kirjoja, mutta nyt lukion ohella ei ole ollut aikaa lukea oikein kirjoja. Luen kuitenkin verkosta paljon blogeja."

Myös Veera (Katsomosta kilpakentille-blogi) kertoo lukevansa kirjoja varsinkin kesällä kun koulun ohessa on nopeampaa ja helpompaa lukea blogipostauksia samalla, kun päivittelee omaakin blogia.

Jos postausideoista on muuten pulaa, on niitä listattu monessakin eri blogissa. Kun klikkaat tätä kuvaa, pääset Katsomosta kilpakentille-blogin tarjoilemiin vinkkeihin.

Lukemisesta päästäänkin seuraavaksi äidinkielen opiskeluun. Melkein kaikki bloggaajat olivat sitä mieltä, että kirjoittaminen on parantanut äidinkielen osaamista ja numeroa. Osa bloggaajista oli kertonut blogistaan äidinkielen opettajalleen ja osa oli jopa saanut opettajalta apua oikeinkirjoitukseen!

Linda (Trakehnerin matkassa-blogi) kertoo äidinkielen numeron nousseen kasista kymppiin ja esseiden ja mielipidekirjoitusten kirjoittamista hän pitää nykyään paljon helpompana kuin ennen. Samaa sanoo Esteri (Kavioiden tahtiin-blogi). Kumpikaan bloggaajista ei ole kuitenkaan kertonut opettajalleen blogin osoitetta tai kertonut bloggaavansa.

Saana, 15, kirjoittaa blogia Ravuriksi ja on saanut bloggaamisesta runsaasti apua oikeinkirjoitukseen ja pilkuttamiseen. Nämä olivat hänelle vaikeita koulussa, mutta blogin ansiosta on itsekseen opiskellut lisää ja opettaja onkin kehunut blogin sisältöä.

Nooralla (Aito suomalainen-blogi) on kuitenkin bloggaamisen ja opiskelun yhdistämisestä hieman erilainen kokemus. "En oikein tiedä onko äidinkielen numero parantunut vai huonontunut. Ehkä jossain määrin huonontunut, sillä stressi blogiin kirjoittamisesta on noussut ja kokeisiin lukeminen vaikeutunut, kun pitää miettiä koko ajan että mitä blogiin seuraavaksi julkaisen. Onneksi blogi on tuonut myös mukanaan jotain hyvääkin, eli oikeinkirjoitukseen panostan nykyään todella paljon huomiota ja huomaan pienimmätkin oikeinkirjoitukselliset virheet."

Bloggaajat halusivat kehittyä oikeinkirjoituksessa jatkossakin. Ja vaikka oikeinkirjoitus ja pilkut olisivat jo hiottuja, ei teksti välttämättä ole hyvää. Viivi (Poniratsastajan tahto-blogi) kertoo, mitä haluaisi vielä kehittää sisällössä. "Haluaisin oppia kirjoittamaan laajempia ja pidempiä postauksia, jotka eivät kuitenkaan ole pitkäveteisiä. Tuntuu, että joskus tekstistä tulee kovin lyhyttä ja siinä on paljon kuvia. Haluaisin kirjoittaa enemmän, mutta en kuitenkaan halua että tekstistä tulee tönkköä. Haluaisin siis kehittyä tekstin luomisessa ja lisätä erilaisten, vaihtelevien adjektiivien käyttöä, jolloin myös pidempi teksti olisi joustavampaa ja mukavampaa lukea, kun ei toista samoja sanoja koko ajan."

Esteri (Kavioiden tahtiin-blogi) on samoilla linjoilla Viivin kanssa. "Haluaisin osata kirjoittaa monipuolisempaa ja kuvailevampaa tekstiä ja herättää ajatuksia ja keskustelua postauksillani. Haluaisin löytää enemmän omaa tyyliäni ja erottua massasta."

Pelkkä teksti ei riitä, blogissa on myös muuta sisältöä

Bloggaaminen ei kuitenkaan ole pelkkää kirjoittamista, vaikka hyvin kirjoitettu teksti onkin bloggaajien mielestä tärkein osa blogia. Seuraavaksi tärkeintä ovat hyvät kuvat. Bloggaajat kertoivatkin panostavansa erittäin paljon myös kuviin ja kuvankäsittelyyn, videoiden kuvaaminen oli vähäisempää, jos sitä oli ollenkaan.

Ida, 11, kirjoittaa blogia Este- ja koulusatulassa ja harrastaa sekä oman hevosensa kanssa että tunneilla. Kuvankäsittely oli hänelle aiemmin vierasta, mutta blogin myötä sekä kuvaaminen että käsittely on lisääntynyt ja parantunut.

Samaa kertovat kaikki muutkin bloggaajat. Aino (Eläimet sydämessä-blogi) kertoo kehittyneensä erityisesti valokuvaamisessa ja tietää nyt mistä kuvakulmista ja askeleesta saa parempia ratsastuskuvia. "Olen tajunnut, missä hetkissä ratsastuskuvista tulee hyviä ja missä kohtaa se kuva kannattaisi ottaa."

Eläimet sydämessä-blogissa pääsee tutustumaan sekä kromfohrländernarttu Loruun että ratsastukseen. Kuvaa klikkaamalla pääset blogiin.

Osa bloggaajista oli vaihtanut kännykkäkameran tai pokkarin järjestelmäkameraan tai ainakin tutustuneet kameran asetuksiin entistä paremmin. Esteri (Kavioiden tahtiin-blogi) kertoi, ettei juurikaan käsittele kuvia hyvän ilmaisen ohjelman puutteessa, mutta valokuvaustaidot ovat parantuneet ihan huomaamatta.

"Valokuvaustaitoni ovat kehittyneet huomattavasti sen jälkeen, kun aloin bloggaamaan. Sinä aikana olen opetellut kuvaamaan manuaalilla, josta en ennen tajunnut yhtään mitään, vaikka yritin opetusvideoita ja postauksia katsoa. Vieläkään en saa kaikissa tilanteissa asetuksia sopiviksi, mutta se onneksi on harvinaista, koska kamerani automaatti on todella huono varsinkin liikkeen kuvaamisessa."

Saana (Ravuriksi-blogi) sai bloggaamisen myötä jopa kamerakuumeen ja osti itselleen järjestelmäkameran. "Kuvaustaidot ovat kehittyneet huimasti, kun on opetellut esimerkiksi kuvaamaan raveissa omia hoitohevosia. Muut kuvaus- ja editointitaidot ovat kehittyneet, sekä olen oppinut tekemään järkevämmän näköisiä bannereita."

Toinen järjestelmäkameraan vaihtanut on Linda (Trakehnerin matkassa-blogi). "Kun aloitin bloggaamisen, oli minulla pieni digikamera, jolla kuvata. Sain kuitenkin nopeasti ensimmäisen oman järjestelmäkameran, josta lähti innostus kuvaamiseen. Innostuin bloggaamisen myötä kuvaamisesta todella paljon, jonka hankin itselleni vuosi sitten hiukan paremman kameran. Myös kuvankäsittelytaitoni ovat parantuneet kovasti ainakin omasta mielestäni. Bloggaamisen aloittaessa en edes miettinyt, että kuvat pitäisi käsitellä ennen julkaisua, mutta nykyään käsittelen kaikki kuvani Photoshopilla ja Lightroomilla."

Itsekriittisyys on lisääntynyt myös Veeralla (Katsomosta kilpakentille-blogi). "Nykyään en edes julkaise blogissa huonolaatuisia tai heilahtaneita kuvia, mitä tein ennen todella paljon. Eri palveluissa ammattikuvaajia seuraamalla saa inspistä omaankin tekemiseen."

Kouluakin voi hyödyntää blogijutuissa, kuten teki Yhdessä unelmiin-blogia kirjoittava 13-vuotias Ella. "Kävin syksyllä valokuvauksen valinnaisessa ja ajattelin että se auttaisi blogijutuissa, ja se auttoi!".

Blogi kehittyy ja jalostuu jatkuvasti paremmaksi

Blogia voi kehittää myös muuten kuin tekstien ja kuvien muodossa. Moni bloggaaja nosti blogin ulkoasun kehityskohteekseen. Ida (Este- ja koulusatulassa-blogi) kertoi haluavansa tehdä hyviä ulkoasuja ja bannereita. "Jonkinlaisen bannerin saan aikaan, mutta ulkoasun koodeista en tajua sitten yhtään mitään!". Onneksi tähänkin vaivaan on olemassa monia blogeja, jotka tarjoilevat koodivinkkejä. Katri Vesalan Kylmäverinen unelma-blogi mainittiin monessa kohtaa inspiraation ja koodien lähteenä.

Blogin sisältöä halusi kehittää moni bloggaaja. Linda (Trakehnerin matkassa-blogi) haluaisi tehdä sisällöstä monipuolisempaa eikä aina vain kertoa kuinka arki ja treenit ovat sujuneet. Samoja haluja on myös Saanalla (Ravuriksi-blogi). "Toivon kehittyväni bloggaajana, oppia kirjoittamaan paremmin ja monipuolisemmin. Blogia kirjoitan ainakin niin kauan kuin käyn nykyisellä tallillani ja löytyy motivaatiota kirjoittamiseen. Haluaisin oppia kirjoittamaan monipuolisemmin, sekä oppia tekemään ulkoasujuttuja".

Moni bloggaaja tekee ihan ilmaiseksi ulkoasuja ja bannereita muille, mutta haastattelemillani bloggaajilla oli varsin palava halu oppia tekemään oman blogin ulkoasu ihan itse. Sekä Erin (Patukka laukkaa-blogi), Milla (Kuolaintuntumalle-blogi), Aino (Eläimet sydämessä), Ida (Este- ja koulusatulassa-blogi) että Pihla (Koukussa viiteen askellajiin-blogi) haluaisivat tehdä itse ulkoasun ja bannerin.

Trakehnerin matkassa-blogia kirjoittava Linda mietti toukokuun lopussa blogin pitämistä. Poistaukseen pääset kuvaa klikkaamalla. Kuva: Trakehnerin matkassa

Entäs ne negatiivisemmat kommentit?

Bloggaamiseen ja kaikkeen sometuotantoon liittyy kuitenkin aina myös negatiivisia piirteitä. Vain pari bloggaajaa oli säästynyt negatiivisilta kommenteilta kokonaan, mutta muut olivat saaneet niitä satunnaisesti tai ryppäänä hetken aikaa.

Osa bloggaajista hyväksyy kaikki kommentit erikseen eikä julkaise asiattomuuksia. Aino (Eläimet sydämessä-blogi) ja Viivi (Poniratsastajan tahto-blogi) osaavat hoitaa myös negatiiviset kommentit asiallisesti. Aino kertoo vastaavansa kommentteihin ystävällisemmin, kuin miten kommentoija on kirjoittanut. Hänen bloggausintoonsa kommentit eivät ole vaikuttaneet. Viivi on välttynyt ilkeiltä kommenteilta, mutta on jo etukäteen miettinyt, mitä tekee jos niitä tulee. "Olen ajatellut, ettei ilkeisiin kommentteihin tarvitse vastata. Jos annan samalla mitalla takaisin, he vain innostuvat, kun huomaavat ärsyttävänsä tai loukkaavansa minua."

Myös 14-vuotias Hullujen matkassa-blogia kirjoittava Sofia on samoilla linjoilla. "Olen saanut blogiini ilkeitä kommentteja, mutta ne eivät ole olleet niin pahoja, pikemminkin ilkeitä huomautuksia. Yleensä ne tuntuvat pahalta ja kerran jostain syystä mietin jo blogin lopettamistakin. Kaverini kuitenkin sanoi ettei tuollaisesta kannata välittää. Olen julkaissut kommentit ja yrittänyt olla vastaamatta, mutta jos vastaan, niin yritän olla mahdollisimman mukava ja esittää ettei se tuntunut missään, vaikka oikeasti se tuntui."

Kommentointia ei tapahdu pelkästään verkossa tuntemattomien toimesta, vaan juoruja saatetaan tulla levittämään myös ihan omalla tallilla, kuten kävi 12-vuotiaalle Ponimatkassa-blogia kirjoittavalle Nupulle. Hän ei onneksi ole joutunut kestämään kommentteja yksin, vaan tukena ja tsemppaamassa on ollut vanhempi entinen bloggaaja. Nuppu sai vuosi sitten koulutusponin ja se aiheutti kommenttimyrskyn kateellisten ihmisten toimesta. Nuppu kertoi bloggausinnon vähentyneen hetkeksi, mutta sai onneksi paljon tukea talliporukalta.

Kateellisten kommentointia selittää myös Lindan (Trakehnerin matkassa-blogi) saamat negatiiviset kommentit samaan aikaan, kun hän sai hevosen. Hän myöntää kommenttien vaikuttaneen bloggausintoon ja jopa ratsastusintoon.

Ratsastus on ihana harrastus ja siitä kannattaakin jättää muistoja!

Miksi blogia sitten pidetään, vaikka Bloggerin näyttäessä uusia kommentteja, hyppää sydän kurkkuun, kun ajatukset ovat vain siinä, että mitäköhän kakkaa on taas tulossa niskaan?

Milla, 13, kirjoittaa Kuolaintuntumalle-blogia ja kertoo olleensa aina kiinnostunut sisällöntuotannosta Internetiin. "Blogia kirjoitan, koska rakastan kirjoittamista. Tykkään tehdä ulkoasua ja muokkailla blogia kokonaisuudessaan uudestaan ja uudestaan!"

Kuvaamisesta ja kirjoittamisesta on kiinnostunut myös Erin, 14, joka kirjoittaa Patukka laukkaa-blogia kolmesta raviponistaan. "Tykkäsin omalla heppainstagram-tililläni kirjoittaa pitkiä tekstejä ja sitten otin paljon kuvia kamerallani niin halusin niillekin jonkun paikan jossa niitä voisi julkaista. Halusin myös kokeilla uutta asiaa, bloggaamista."

Pihla (Koukussa viiteen askellajiin-blogi) pitää blogia ensisijaisesti ihan omaksi ilokseen, mutta haluaa tuoda myös muille iloa. "Yritän tuoda blogissani esille myös ei-niin-kivoja asioita mutta saada myös asioiden hyvät puolet esiin. Bloggaan myös siksi, että kehittyisin kirjoittamisessa ja jotta saan jonnekin kerrottua minulle tapahtuneista asioista. Haluan ikuistaa joitakin tapahtumia tai ratsastustunteja kirjoittamalla niistä postauksia ja lisäämällä kivoja kuvia."

Viivi (Poniratsastajan tahto-blogi) tiivisti ajatuksensa bloggaamisesta yhteen lauseeseen, tähän yhtyvät varmasti kaikki bloggaajat. "Bloggaan siksi, että se on minusta aivan ihana harrastus, jossa pystyn käyttämään kirjoitustaitojani, kehittämään niitä ja samalla jättämään itselleni muistoja upeasta harrastuksestamme: ratsastuksesta!"

Haastatteluun osallistuneet bloggaajat

Ida, 11, Este- ja koulusatulassa. "Blogini kertoo ex- ravurini matkasta harrastekouluhevoseksi sekä estejuttuihin. Esteitä emme pysty kauheasti treenaamaan raviaikoina tulleiden hankkari- ja jännevamman takia. Kirjoitan myös paljon "erikois"postauksia blogiin."

Aino, 14, Eläimet sydämessä. "Blogini kertoo ratsastusharrastuksestani Kiviojan ponitallilla, ja päätähtinä toimii Kiviojan ponit. Ketään yksittäistä ja tiettyä päätähteä ei ole, koska Kiviojalla ei ole hoitoponeja, eikä myöskään vakkareita. Välillä blogissani seikkailee ponien lisäksi myös perheemme koira Loru, mutta pääpaino on poneissa ja ratsastusharrastuksessani."

Viivi, 13, Poniratsastajan tahto. " Blogin nimi, Poniratsastajan tahto, on ispiroitu siitä, kuinka kovasti tahdoin kehittyä paremmaksi ratsastajaksi toisen pienen enkeliponin, Fionan kanssa. Fionalle sattui paha onnettomuus tarhassa, jonka vuoksi se on nyt poissa. Mutta niinhän se menee, aika kultaa muistot. Nykyään blogini kertoo kuitenkin elämästäni ratsastuskoulun oppilaana, niin kilpailuiden kuin valmennusten ja tavallisten tuntien parissa."

Esteri, 14, Kavioiden tahtiin. "Blogini kertoo vuokrauskerroistani Ternalla sekä muusta satunnaisesta heppailustani. Mukaan mahtuu myös sekalainen määrä erikoispostauksia ja kuvia. "

Milla, 13, Kuolaintuntumalla. "Blogi kertoo omasta hevosestani, jolla treenaan kotona, käyn joskus valmennuksissa ja kisaan kevyesti."

Saana, 15, Ravuriksi. "Blogini kertoo kolmesta suomenhevostammasta, joiden tulevaisuus on raviradoilla. Kerron tallielämästä tallitytön näkökulmasta, blogitekstit on kirjoitettu pilke silmäkulmassa, eli huumorin kera. "

Sofia, 16, Hullujen matkassa. "Blogi kertoo minusta ja lempihevosestani Rillistä. Rilli on pieni ja pippurinen zemaituka ja yleensä sattuu ja tapahtuu. "

Ella, 13, Yhdessä unelmiin. "Blogini kertoo ratsastustunneista, hoitopäivistäni ja vuokrauskerroistani."

Nuppu, 12, Ponimatkassa. "Blogini kertoo juurikin omista hevosteluista, sekä olen innokas novellien kirjoittaja. Teen myös paljon mielipidepostauksia sekä hevosteluun liittyviä "keskustelunaihe" postauksia. Voisin sanoa, että jos katsoisin kymmenen vuoden päästä blogiani, se olisi ikäänkuin muistiinpanopäiväkirja. "

Erin, 14, Patukka laukkaa. "Blogi kertoo kolmesta ponistani joilla ajetaan kilpaa raveissa ja ratsustani. Blogiin tulee yleensä hevosiini liittyviä postauksia, yritän myös opetella kirjoittelemaan sinne mielipide postauksia."

Linda, 16, Trakehnerin matkassa. "Blogi kertoo hevosestani Stigasta ja meidän valmentautumisesta ja arjesta."

Pihla, 13, Koukussa viiteen askellajiin. "Blogini kertoo työskentelystä islanninhevosten kanssa tuntilaisen näkökulmasta."

Veera, 13, Katsomosta kilpakentille. "Blogi kertoo ratsastamisesta ratsastuskoulussa kisa- ja treenikaverilla Radalla ja liikutusponi Maxilla, joiden kanssa saan touhuta melko vapaasti."

Noora, 17, Aito suomalainen. "Blogini kertoo minusta itsestäni sekä minun 4-vuotiaasta treenattavasta ravisukuisesta suomenhevostammasta, Siinasta. Blogin pääaiheena on siis raviurheilu ja ravihevoset yleisesti sekä nuoren hevosen koulutus ja opetus. Kerron siis pääasiassa meidän treenailuista kotona kohti raviratoja ja ravikilpailuja sekä myöhemmin postauksia hiiteiltä ja raveista, kunhan sinne asti päästään. Mukaan mahtuu postauksia myös ruokinnasta ja muusta maan ja taivaan väliltä."