Nyt laukataan t. Vepsä. Ei muuten laukata t. Muuli

Kävimme marraskuun puolivälissä toiseen kertaan Vepsän luona. Olin varannut tuon ajan jo hyvissä ajoin, pari kuukautta etukäteen, joten sinne mentiin, vaikka tiesin jo tuossa kohtaa, että Muuli tulee lähtemään koulutukseen toisaalle. Kerroinkin Vepsävisiitistä jo aiemmin postauksessa, jossa hehkutin traileriin lastautumista. Muuli meni siis vierailumme päätteeksi lähettämällä kyytiin kahdessa minuutissa! Se on lyhyt aika se!

Nyt on kuitenkin aika kertoa mitä kaikkea muuta Vepsä teki Muulin kanssa.

Nyt toisella kerralla ei siedätyshommiin ja sellaisiin tarvinnut käyttää juurikaan aikaa. Vepsä kysyi missä mättää, ja ensimmäiseksi kerroin, että olishan se kätevää, jos Muuli laukkaisi liinassa. Vaikka uhosin joskus keväällä että nyt perkele laukataan, niin eihän se edelleenkään kovin hyvin mene. En ole kyllä liinassa pitkään aikaan juoksuttanutkaan, koska juoksutus on väärin. Laukat ovat olleet parempia ratsastajan kanssa kun kiristyvä liina ei saa Muulia hermostumaan.

"Luonnossa hevonen katsoo aina laukassa ulos päin ja tasapainottaa itseään niin, mutta valitettavasti ratsastuslajeissa sitä ei oikein arvosteta", Vepsä aloitti. Meidän tulee siis opettaa hevosille, että on mahdollista laukata myös sisälle taipuneena. Vepsän mukaan tätä ei tule tehdä vetämällä ne nippuun selästä käsin, vaan tätä on ensin treenattava hyvin maastakäsin. Ja vielä ennen jokaista ratsastusta hevonen on lämmiteltävä ja taivuteltava, mieluiten maastakäsin.

Vepsä opetti jo iltaklinikallaan viime keväänä, että me käytämme maiskutusta ihan liikaa. Moni maiskuttelee nonstoppina kymmenen kertaa ja sitten hevonen ehkä toimii, Vepsä neuvoo maiskauttamaan kerran -> käyntiin, maiskauttamaan toisen kerran -> raviin ja kolmannen kerran -> laukkaan. Kun Muuli jo ravasi valmiiksi, sai se ensin yhden maiskautuksen, sitten hieman miettimisaikaa ja toisen maiskautuksen. Jos se ei tästä siirtynyt laukkaan, otti Vepsä apuun lisäenergiaa ja lähestyi Muulia porkkanakeppiä heilutellen niin, että narusta kuului pamautus.

Jos Muuli siirtyi laukkaan, otettiin kaikki energia pois ja kehuttiin. Vepsä treenasi sen kanssa vain laukannostoja, eli Muuli sai itse päättää laukan heti, kun siltä tuntui. Laukan treenaamisessa ovatkin tärkeintä juuri ne ensimmäiset askeleet.

"Muuli on jäykkä ja kun sen keskikroppa on jäykkä, se ei saa tuotua sisätakajalkaa alle, joka on hyvin tärkeä laukannostoissa ja laukan ylläpitämisessä", Vepsä analysoi. Muuli on vielä toispuoleinen ja oikea laukka on sille haastavampaa ja siihen suuntaan se kulkeekin kankikaikkosena.

Laukannostoja on helpompaa treenata suoraan käännöksestä (lännenratsastuksessa tämä on ihan liikekin, jossa lähdetään pyörähdyksestä laukkaan), jolloin takajalat ovat jo mukavasti mahan alla. Käännökset ovat muutenkin hyvä tapa saada Muulin huomio. Sen tulisi kääntyä pää ihmistä kohti, mutta jos se kääntyykin ulkokautta, se saa ison negatiivisen palautteen heti. Muuli on kuitenkin kova luu ja se kääntyi siltikin ulkokautta joitakin kertoja.

Huomaatteko muuten mikä ero Muulin hännässä on hevosen häntään? Kun hevonen menisi pyörössä varmaan koko ajan  häntä koholla, ei Muuli nosta häntää ollenkaan! Se ei ole koskaan pitänyt häntää koholla, joten en usko että se pystyisi sitä kohottamaan vaikka kuinka haluaisi. Kärpäsiä se huiskii sillä oikein mainiosti ja pystyy vetämään sen koipien väliin, mutta muuten se ei häntäänsä juurikaan käyttele tunnetilojensa näyttämiseen. Tai ehkä sen ainoa tunnetila on häntä koipien välissä.

Kun katsotte videota, Vepsä kertoo uuden suunnan ensin osoittamalla sormella ja vasta sitten heilauttamalla porkkanakeppiä. Muuli on tässä itseasiassa tosi hyvä ja kotioloissakin läntee sujuvasti käteni osoittamaan suuntaan.

Videolta näkyy, kuinka ne laukannostot ovat paljon parempia, joissa Muuli nostaa laukan jo maiskautuksista eikä ajovaihetta tule. Kuka yllättyi?

Jaan tällä kertaa Vepsäkäynnin useampaan postaukseen ison mammuttipostauksen sijaan. Näitä osia on tulossa viitisen kappaletta ja jokaisessa on eri aihe.