Nyt sitä äksöniä!

Lomailin Lissabonissa koko pääsiäisen eli muuli pääsi metsittymään neljän kokonaisen päivän ajan mutta lomalle jäin hyvillä mielin, sillä käyttäytyihän muuli erittäin asiallisesti viime kerralla.

Myöhemmin sain huomata että nämä taantuvat erittäin nopeasti ilman säännöllistä käsittelyä.

Pääsiäisen ajan aurinko olikin hellinyt pitkäkorvia ja sulattanut niiden tarhasta lumen suurimmaksi osaksi pois. Portin kohta oli kuitenkin aika märkä ja muuli pyöri jonkin aikaa pihaton edustalla etsien kuivinta mahdollista reittiä portille. Lopulta se tuli ja sainkin sen todella nopeasti kiinni! Uskalsin jättää sen melko pitkälle narulle siksi aikaa kun puin sille naruriimun, olin siis toki sitonut sen aitaan kiinni. Se ei rykinyt yhtään narua vasten.

Sain sen sujuvasti portista ulos, aasit kai lopulta tajusivat etten anna niille herkkuja niin ne jättivät minut rauhaan.

Muuli söi siinä rauhassa kivennäiset, niin rauhassa että uskalsin ottaa puhelimella kuvia tilanteesta!

Katsokaa ylläolevaa kuvaa taas tosi tarkkaan. Siinä on rauhallinen idyli, aasit ovat hengessä mukana, muuli on upottanut päänsä ämpäriin ja vetää kivennäistä. Pitäkää tästä kuvasta kiinni, sillä niin minäkin pidin.

Seuraavassa hetkessä taluttaessani muulia talliin, se pelästyi ilmeisesti pihalla seissyttä puhelimeen puhuvaa työmiestä, kääntyi 180 askelta ja painui takaisin portille.

Juuri sulanut nurtsi oikein huusi muulia tekemään jarrutusjälkiä itseensä. *kuva otettu tilanteen raukeamisen jälkeen
Olin siinä sitten että eikait siinä, sain narusta kerran kiinnikin, mutta muuli päätti lähteä jatkamaan matkaa ja koska mulla oli ote vain narun päästä, päästin irti. Se ei lähtenyt tallinpihalle vaan laukkasi toiseen suuntaan, kesälaitumille. Sähköaidat ovat pystyssä ja toiselta puolelta laidunta rajaa Porvoonjoki. Muulin aivosolut kai kohtasivat toisensa siinä kohtaa, eikä luonnonvalintaa päässyt toteutumaan, vielä.

Tosin mistään luonnonvalinnasta ei pitäisi edes puhua muulin kohdalla, koska sehän ei tule koskaan lisääntymään.
Havainnollistin tilannetta vielä Paintilla. *kuva otettu tilanteen raukeamisen jälkeen
Laidunten väliportit olivat auki joten muuli paineli lohkolta toiselle ja minä tulin perässä sulkien portteja. Enhän mä tiedä tajuaako se langoista mitään jos ei ole koskaan ollut sähköissä, mutta ainakin nyt se käveli porteista eikä lankojen läpi.
Pitää varmaan opetella lassoamaan ensi kerran varalle. Jos ensi kerralla sattuu olemaan vihreää maassa. *kuva otettu tilanteen raukeamisen jälkeen
En kehdannut ottaa kuvia vapaana laukkaavasta muulista ettei kenellekään tule väärinkäsitystä tilanteen vakavuudesta. Ensi kerralla otan mukavan asennon ja kuvaan koko karkureissun.

Se suunnisti hevosten luo ja saikin aikaan ihan hyvät rallit niiden tarhoissa. Aika pian se käveli tarhojen väliin ja toisessa päässä kujaa olivat Heikki ja Outi portsareina ja mä kävelin takaa. Ekalla yrityksellä se pääsi multa irti vaikka tein varmaan kahden metrin enkat juostessani aidan tolppaa kohti, tarkoitukseni oli saada narua sen verran ympäri että jaksan pitää muulin paikoillaan, mutta muuli oli nopeampi.

Toisella kerralla Heikki tuli kujaan takakautta, sai narun kiinni ja ehti just pyöräyttää sen tolpan ympäri kun muuli huomasi tulleensa kusetetuksi.

Siinä sit katseltiin hetki kun muuli yrittää peruuttaa paineesta pois, mutta antoi periksi nopeasti.

Talutettiin se kahdestaan talliin, Heikki pokena valmiina ryntäämään lähimmälle tolpalle jos muuli ottaa lähdöt ja mä talutin pääpuolesta.

Mä olin liikenteessä pelkän puhelimen kameran varassa ja jouduin aika pahasti "korjaamaan" näitä kuvia että niissä näkyisi muutakin kuin musta möykky.




Muuli oli todella levoton käytävällä, niin levoton se ei ole ollut pitkään aikaan. Se katsoi tosi tarkasti ulos eikä kiinnittänyt muhun mitään huomiota. Sain hyvin putsattua kaviot ja takajalkojakin pystyi harjaamaan taas hieman alempaa. Mutta olihan se aika ärsyttävää kun muuli kävelee eteen ja taakse, tosin se pysähtyi aina kun otin narusta kiinni, mutta heti kun mahdollista, se alkoi veivata ja katsoa ulos. Eikä ulkona edes ollut mitään liikettä!

Tämähän ei jäänyt tähän, tämä treenikerta, vaan menin muulin kanssa pyörötarhaan. Hoin sitä mantraa että "kun hallitset sen jalat, hallitset koko muulin" ja siellä mentiin kaksi askelta eteen ja yksi taakse, väistettiin painetta, käveltiin nopeasti ja käveltiin hitaasti. Pystyin jopa koskemaan muulin mahaan ilman että se väisti pois, toki pidin otteen narusta. Okei, asiaa helpotti se, että se bongasi pihalla vapaana liikkuvan Lotte aasin ja jäi tuijottamaan sitä. Lotte se varmaan aikaisemminkin vei sen huomion kun olimme sisällä tallissa.

är-syt-tää-kö t. Lotte

Ärsyttää ihan vitusti t. Muuli


Muulista ilmeni tänään todella selvästi se että se ei muuten astu lätäkköön. Ja mä en muuten pidä sellaisista kavioeläimistä jotka ei astu. Aasit inhoaa vettä, joten kai se piirre on periytynyt sieltä. Tervetuloa vaan Suomeen muuli, mehän muuten kävellään niistä lätäköistä!

Ylläoleva video on eilliseltä, eli karkureissupäivältä ja allaoleva on viime torstailta, eli ennen muulin lomaa. Vakautin videota katselukokemuksen parantamiseksi.

Se kävelee minun mielestäni tosi nätisti perässä, vaikka hitaassa kävelyssä sen huomio herpaantuukin. Korvat ovat pääosin eteenpäin eikä se enää loikkaa metriä taaksepäin kun peruutan itse.
Heikki tuli vielä henkiseksi tueksi ja portsariksi viemään muulin takaisin tarhaan mun kanssa. Se meni sinne yllättävän kivasti mutaisesta portinedustasta huolimatta eivätkä aasitkaan tulleet norkoilemaan. Heitin porukalle vielä heinää, olkea ja uuden suolakiven pihattoon. Tie muulin sydämeen käy vatsan kautta vai miten se meni?