Ohjasajoa ja muuta tylsää

Olen saanut vähän huonosti kuvallista matskua muulitreeneistä tällä viikolla, eikä tässä todellakaan olla menossa parempaan suuntaan. Kohta on arki-illat niin pimeitä etten pysty luomaan kuvallisia blogipostauksia kuin viikonloppuisin. Viikolla on tuotettava muunlaista muulicaccaa.

Jos saan vain yhden kuvan päivän treeneistä, en viitsi kirjoittaa sen voimalla koko postausta. Olenkin julkaissut Facebookissa tällaisia yhden kuvan kuulumisia ja upotin pari tällaista juttua tähän postaukseen.

Tämäkään postaus ei ole mitään tajunnanräjäyttävää huumoria. Tämä on taas näitä muuliblogihistorian tylsimpiä postauksia, joita ei kukaan edes avaa luettuaan otsikon. Mutta tällä(kin) viikolla oli hienoja onnistumisia Muulin kanssa. Sain sen lastattua täysin yksin ja ohjasajossa pysähdykset onnistuivat täydellisesti.

Maanantaina annoin Muulille matolääkkeen. Ajattelin että nyt teen oikein opetusvideon (vaikka viime postauksessa kerroinkin etten tee sellaisia). Laitoin videon nauhoittamaan ja tarkoitus oli että Muuli ottaa ruiskun mielellään suuhun ja saan ruutattua aineen sen kitaan ilman tappeluita.

Kaura ei ollut sen mielestä NIIN hyvää. Kun takissani alkoi olla enemmän matolääkettä kuin Muulin suussa, hain leipiä, lääpin  matolääkkeen niihin ja syötin pois. Olkoot tämä merkkinä suuremmilta tahoilta ettei ole minun tehtäväni tehdä opetusvideoita.

Keskiviikkona ohjasajoin:


Perjantaina tein nopean lastaustreenin:
Ja tänään lauantaina sain miehen tallille kuvaamaan ja tein taas ohjasajoa. Suunnitelmissa oli kyllä käydä Muulin kanssa kävelyllä tiellä, mutta koska ilma oli edelleen tosi tuulinen, jätettiin se suunnitelmista.

Varustin Muulin siis ohjasajovermeillä, eli satulalla, liinoilla ja suitsilla. Olen tutustunut tähän SEY:n hevoskampanjaan ja luin taas kerran Miettisen opinnäytetyötä kuolaimista. Ja teki mieli lyödä itseäni. Myös löysä turpahihna voi aiheuttaa sen, että muuli puree poskeensa. Varsinkin kun sitä palkitsee kauralla. Ei vittuuuuh! Kuinka tyhmä mä olen ollut kun en ole tajunnut sitä!

Tällä kertaa jätin Muulille naruriimun ja puin suitset ilman turparemmiä. Sen suu pysyi kiinni, toki kieli seikkaili ajoittain missä seikkaili. Ja yhdessä vaiheessa tehtiin vain isoa ympyrää ja Muuli meni kauniisti pienellä tuntumalla, suu kiinni ja ylähuuli pitkällä. Ylähuuli on huomionarvoinen seikka aina Muulin kanssa tehdessä, jos se on pitkällä, sillä on hyvä fiilis.
Nämä kuvat otti mieheni, mutta jätän nimen mainitsematta. Sehän on fakta että mahdollinen tuleva työnantaja googlaa hakijansa, mun kohdalla peli on menetetty mutta en usko että mieheni arvostaa jos hänen nimellään tulee muulikuvia.


Pysähtymiset onnistuivat tosi hienosti alusta saakka! Ehkä syynä oli turparemmin puuttuminen tai tähtien asento, ihan sama, mutta näitä lisää kiitos! En käynyt palkitsemassa kuin pari tosi hyvää pysähdystä, muuten kehuin vain sanallisesti.

Muuli ei ottanut yksiäkään paniikkilähtöjä vaikka jouduinkin pakottamaan sitä toiseen päähän kenttää. Siitä on tulossa hyvää vauhtia hevonen muiden joukossa, eli tuulisella ilmalla se ei suostu olemaan kuin 1/4- kokoisella alueella kentällä, eli Tuulin viereisellä pitkällä sivulla. Huoh.

No siinä mentiin kuitenkin ihan kauniita voltteja suoristaen välillä ja kääntyen sitten toiseen suuntaan. Muuli suoritti pari erittäin hyvää pätkää (ei videolla), ylähuuli pitkällä, pää alhaalla ja selvästi keskittyen tehtävään.





Kokeilin lopuksi myös juoksuttamista kahdella ohjalla ja meinasin lentää perseelleni kuinka hyvin se meni! Siis wow! Viimeksi kokeilin sitä kun Kaktu oli kuvaamassa, eli useampi viikko sitten. Muuli pysähtyi, jäi paikoilleen, lähti eteen "eteen"-käskystä (okei, jouduin käynti -> ravi heiluttamaan myös ohjaa ja nostamaan kättä). JA tämä on parasta: Yhdessä vaiheessa Muuli lähti pysähtymisen jälkeen peruuttamaan vimmatusti taakse, siis suoraan pois päin minusta. Siinähän ei voi ohjista vetää kun silloin se on vielä isompi merkki Muulille poistua paikalta. Kävelin siis sitä kohti ettei ohjat kiristy ja sanoin ETEEN. Ja mitä tekee Muuli? No lähtee eteen!

Entinen Muuli olisi vain peruuttanut niin paljon kuin pystyy, lopulta ehkä pysähtyy, jolloin asemoin itseni taas sen takaviistoon ja pyydän eteen.

Laitoin molempiin videoihin YouTuben ilmaista kantrimusiikkia parantamaan katselukokemusta!


Tässä vaiheessa mieheni oli jo aivan valmis lähtemään mutta ei tallilta niin helposti pääse! Laitoin Muulin vielä laitumelle ja ajattelin että kun on apuvoimia niin voisin saada siitä liikekuvia.

Alla on liikekuvista paras ja ainut. Muuli päästi mut hyppimään melkein iholle ennenkuin ravasi, tasan sellaisen matkan kuin oli pakko. Se ravasi suoraan laitumella olevan sillan päälle, koska siinä on ns turvapaikka. Tai siis kaurapysäkki, enkä ole hennonut sitä siitä ajaa pois.

Haluan pitää yllä Muulin omaa sisäistä motivaatiota.

Näetkö ämmä että olen tässä? Anna sitä kauraa. t. Muuli
Muuli kiipesi sillalle täysin vapaaehtoisesti vaikka olin kameran kanssa kauempana.

Mulppe <3 Isi

Otin Muulista myös näitä geneerisiä poseerauskuvia. Raiskasin näitä normaalia enemmän Photarin CameraRawissa.


Ylläolevaan kuvaan liittyy lyhyt tilanne ennen kuvanottoa. Laitoin Muulia juoksemaan kuvien toivossa ja se juoksi suoraan tulin luokse. Ajattelin että se pysähtyy, mutta maiskutin vain lisää ja toivoin että se hyppäisi. Ja sehän hyppäsi keskeltä yli! Kehuin todella paljon ja annoin kauraa ja yritin jos se tekisi saman uudestaan. Ei todellakaan tehnyt. Tuli kyllä käynnissä yli mutta ei puhettakaan hyppäämisestä. Ja lopulta se seisoi vain tukin päällä etujalat eri puolilla.


En muista kerroinko ja olen liian laiska lukemaan vanhoja postauksia, mutta Muulin tarha-talli -välille kaivoin käyttöön Bucaksen riimun. Tämä nopeuttaa tallinomistajan elämää. Olin sanonut että ei saa vetää korvien yli, mutta se oli vahingossa vedetty eikä Muuli sanonut asiasta mitään. Joten minäkin vedän sen korvien yli jatkossa ja sillä selvä.

Käytän kuitenkin itse edelleen naruriimua kaikessa harjoitteissa ja tätä normaalia riimua sitten esim laidunkuvissa.


On se vaan niin hienon näköinen ai että!

Ps. Kaverini myy minulle uudenveroiset silavaljaat. Saan ne käyttööni parin viikon päästä jolloin erilaisten asioiden kiinnittäminen Muulin perään helpottuu. En malta odottaa sitä, kun ajelen sillä kenttää ympäri kuormalavalla, istuen siinä taittotuolilla ilman kypärää tai turvaliiviä ja herään Hyvinkään sairaalasta viikon kuluttua.