Pari virhearviointia

Tänään käytiin Muulin kanssa rajalla. Välillä tulee niitä tilanteita kun menee yli, siis Muulin kaiken sietokyvyn yli ja sieltä tulee esiin villimuuli. Nykyään harvemmin. Ne tilanteet tulee just silloin kun kuvittelet että "tämähän ottaa tän asian tosi hyvin, kokeillaan vielä vähän lisää, ehkä se yllättää positiivisesti".

Virhe.

Sain taas satulan sovitukseen, tosin arvelin jo etukäteen sen olevan epäsopiva, koska se on ollut pyöreällä ponilla. Mutta aina kun on satula käytössä, niin treenataan satulajuttuja. Koska Muuli on ollut todella rauhallinen käytävällä, treenasimme satulajuttuja siinä.

Satulan mukana tuli kaverini Tuike, jolla on viisi aasia ja hevostamma, joka varsoo pian muulin. Tuiken kanssa ollaan varmaan Suomen innokkaimmat muuli-ihmiset ja viimein Tuike pääsi katsomaan muulia.

Koska Muulin pitää tottua muihinkin ihmisiin kuin minuun, niin Tuike harjasi Muulin käytävällä. Muuli oli tosi rennosti, eikä ollut millänsäkään kun Tuike käveli sen selän takaa.

Oi hieno muuli, ootpa nätisti, treenataanko ratsastusjuttuja? Kaikki kuvat: Jessica Ruponen, kuvat ovat vajaan kuukauden takaa.

Tuike vuolee myös omien aasiensa kaviot, joten hän näytti vähän tekniikkaa minulle. Raspasin hieman etukavioita ja vähän enemmän takakavioita. Muuli otti asian melko hyvin, eikä se kertaakaan yrittänyt lennättää mua takaseinään. Lopussa se alkoi väsähtää, mutta täytyy sanoa että todella hienosti se kaiken kaikkiaan jaksoi seistä kun tädit hoiti homman kotiin.

Satulan selkään laittamisessa ei ollut mitään ongelmaa. Hain kypärän, joka olikin päivän ainut fiksu teko. Aloin roikkua jalustimessa ja laitoin jalkaa siihen. Muuli seisoi melko rennosti ja otti koko ajan kauraa ja leipää.

Ajattelin että mäpä kokeilen nousta tohon hieman.

Virhe.

Se lähti eteen kuin kuppa Töölöstä, multa tietty lipsahti jalka pois mutta sen lisäksi kaaduin tai se tuuppasi mut kumoon mennessään. Muuten ihan ok, mutta se sai revittyä toisen kiinnitusrenkaan irti seinästä.

Sitten oltiinkin jännän äärellä. Se ei jäänyt sinne eteen, mihin ekaksi ampui, vaan kääntyi salamana ympäri ja samalla kun mun elämä vilisi silmien edestä, vilisti Muuli mun sikiöasennossa olleen ruumiini yli toiseen suuntaan käytävällä. Se oli siis edelleen toiselta puolelta kiinni.

Tilanne oli ohi kahdessa sekunnissa.

Muuli palautuu näistä aika nopeasti ja siinä se seisoi kauraa hamuillen kun taistelimme solmun irti siitä irronneesta kiinnityslenkistä. Se oli kiskaissut sen todella kireälle.

Tsekkasin myös omat taisteluarvet heti tuoreeltaan. Kypärä oli täysin vahingoittumaton, Pikeurit oli ehjät, mutta mun reiteen se onnistui rouhaisemaan kaviollaan ihan mojovan ruhjeen. Se on niin ylhäällä, ettei siitä saa kuin K-18 kuvia, joten ne ovat julkaisukelvottomia.

Oletko edes pahoillasi? En ole. t. Muuli

Muulin kanssa harjoitukset eivät todellakaan loppuneet tähän, vaan se laitettiin uuteen kohtaan kahtapuolta kiinni. Hain sen viereen tuolin ja samalla kun Tuike syötti sille kauraa, minä nousin tuolille ja laskeuduin siltä. Joka kerta sen selän köyristämisreaktio oli edellistä pienempi. Lopussa seisoin tuolilla ja nostin ja laskin jalustinta ja se seisoi paikoillaan syöden kauraa.

Ja jos Muuli syö kauraa, se ei ole opitusti avuttomassa tilassa.

Kävimme vielä kentällä. Yhden miniharjoituksen tarkoitus oli saada Muuli ravaamaan mun talutuksessa kun mä juoksen. Olin aika skeptisellä tuulella mm edellisen äksidentin takia, mutta kun Tuike antoi sopivasti painetta takaa, niin Muuli ravasi, mutta ei joutunut hätätilaan ja ravasi mun perässä samalla kun mä juoksin. Mutta heti kun Tuike jäi jälkeen, loppui Muulin ravaushalut.

Kahdesti se myös sai vähän liikaa painetta ja ampui eteen, jouduin tietenkin päästämään irti. Muulilla oli naruriimu, kuolaimissa olisi ollut vähän enemmän pitoa.

En voi kuitenkaan jättää Muulia (taaskaan) sellaiseen tilaan, että se pääsee irti halutessaan. Lähetin sitä siis ympyrälle ja sainkin sen kerran pysäytettyä kun se päätti häipyä paikalta. Mun kengistä jäi parin metrin jarrutusjäljet mutta eipä lähtenyt v*tun muuli hanskasta.

Sen jälkeen se olikin taas kuin enkeli. Johdin sen ympyrälle ja naru ei kiristynyt het-kek-si-kään vaan se tanssahteli siinä löysällä narulla ja otti itse ravinkin (ehkä vahingossa annoin merkin, en osaa sanoa) ja ravasi kierroksen tosi lyhyellä narulla. Tähän mennessä olen laittanut sen "liian kovasti" raviin, eikä se suostu ravaamaan lähellä mua. Ehkä raviharjoitus talutuksessa auttoi tähänkin.

Huom! Ei se tietenkään edes pysty ravaamaan voltilla, koska ei sillä ole tasapainoa sellaiseen! Mutta nyt se ravasi kivan rennosti sen mitä ravasi.

 

Tiedäthän sä Muuli että kyllä mä saan sut myytyä sirkukseen jos tarve vaatii? En tiedä, ei vaadi. t. Muuli

Niin kauan kuin tallilla liikuin, oli jalka ihan ok. Kotimatka tallilta kestää puoli tuntia ja koko vasenta jalkaa alkoi kuumottaa. Veri oli jo tullut läpi mun ihanista Pikeureista.

Kotona putsasin taisteluhaavat ja totesin että mustuva patti on suunnilleen appelsiininpuolikkaan kokoinen. Joudun kävelemään ns paskat housussa seuraavan viikon. Se on siis aivan reiden sisäsyrjällä ja osuu toiseen reiteen kävellessä.

En myöskään pysty ratsastamaan hetkeen. En siis edes hevosella.