Pikakuulumiset Piet Nibbelinkin kurssilta

Kirjoitan kurssista kattavamman postauksen kunhan se on pulkassa, mutta tässä tulee muutamia huomioita kurssin kahdelta ensimmäiseltä päivältä. Kolmas ja viimeinen päivä on huomenna.

...en tiedä mistä aloittaa. Siitä, että tämä uskonlahkoltakin vaikuttava hevostenkäsittelyn haara ei ainakaan vielä ole vakuuttanut minua ihan niin suuresti kuin etukäteen kuvittelin? Vai siitä että en ole saanut työkalupakkiini vielä kovinkaan montaa työkalua kotiinviemisiksi? Vai siitä, että tarvitsen jossain kohtaa toisen mulberon, jotta Muulilla olisi oma pieni muuliystävä?

Kerron helpoimmasta, eli viimeisestä kohdasta. Märehdin muut kohdat (jos ne ovat edes ajankohtaisia enää huomenna) kurssin päättymisen jälkeen.

Hutkon laama- ja eläintilan emäntä Anu osallistui kurssille muulinsa Ollen kanssa. Olle on 14-vuotias tamma Hollannista, mutta Anun saamien tietojen mukaan se on syntynyt Ranskassa. Sen säkäkorkeus on n 120 cm ja se on kaunis musta ja sillä on pilkulliset sukat joka jalassa. Sen karva on upea ja kiiltävä ja häntä on pitkä.

Ollen ongelma on se, että sitä on joskus aiemmassa elämässään käsitelty huonosti ja se vierastaa uusia ihmisiä ja äkkiliikkeitä. Sillä on kuitenkin myös ratsastettu ja ajettu. Ollen omistajalla ei ole hevostaustaa joten hän tuli kurssille opiskelemaan lisää hevostenkäsittelystä. Heillä on kyllä ollut pari aasia jo pidempään, mutta kuten Muuliprojektistakin voi lukea, muulit ovat ihan eri planeetalta.

Olle saapui kohteeseen vasta perjantaiaamuna ja muulit haistelivat pikaisesti kaltereiden läpi ennen kuin Olle laitettiin Muulin vastapäiseen karsinaan. Muuli tajusi heti että tämä on hyvä tyyppi ja jopa hyppi karsinassa pystyyn (!!) etuseinää vasten. No, nopeasti se rauhoittui ja sitten olikin jo muulien vuoro siirtyä vuorotellen maneesiin. Ne olivat loppupäivän karsinoissaan ihan rauhassa kunnes kuuden maissa ensimmäisen kurssipäivän päätteeksi laitoimme ne samaan tarhaan, jossa ne asuivatkin kurssin loppuun asti yötäpäivää. Muulihan on ollut ulkona 247 näin kesällä ja Olle asuu pihatossa. Tarha oli siis ihan superhieno juttu kun se järjestyi!

Ja on sanomattakin selvää että muulit varmasti arvostavat yhteistä muuliaikaa!

Kuvasin kännykällä yhteenlaskun mutta mitään radikaalia ei tapahtunut. Muulit ignoorasivat toisensa "täysin", siis tiedostivat kyllä toistensa olemassaolon mutta välttelivät toisiaan hyvin smoothisti. Silminnäkijöiden mukaan Muuli oli ajanut Ollen pois olkikasalta jo ensimmäisenä iltana, joten lauman nokkimisjärjestys oli selvillä ilman kahinoita.

Tänään tulin tallille hyvissä ajoin kuvailemaan tarhassa olevia muuleja. Pidän niiden tarhasta tosi paljon, vaikka siellä on paljon kiviä. Pohja on monipuolinen, pitää katsoa jalkoihinsa ja tarha on tosi suojassa. Muuli oli edelleen pomo mutta Ollen kanssa lähestyttiin kovasti, kauralla oli osuutta asiaan.

Tänään kurssin jälkeen kun Tiitu (Pienistä unelmista totta-blogi) tuli katsomaan Muulia oli Olle jo todella avoin, siis niin avoin että parkkeerasi meidän väliimme seisomaan. Siis siihen asti kun Muuli tuli ajamaan sen pois.

Tiitu otti minusta ja muuleista tosi kivoja yhteiskuvia!

Kuva: Tiitu Kuismin
Kuva: Tiitu Kuismin
Kuva: Tiitu Kuismin

Mitä postauksen aloitukseen tulee niin kunhan elämä on edennyt siihen pisteeseen, että asumme paikassa, johon voi ottaa Muulin kotipihaan (aktiivipihattoon), niin sen kaveriksi ei tulekaan mitään isoa aasia vaan tietenkin toinen mulbero! Näin parivaljakko on edes jossain määrin tasaväkinen verrattuna muihin mahdollisiin yhdistelmiin (aasi ja muuli tai hevonen ja muuli). Muulihan ei periaatteessa ymmärrä olevansa muuli, sen mielestä lajikumppanien pitää muistuttaa sen emää, oli se sitten hevonen tai aasi.

Mutta ainakin nämä kaksi muulia tuntuvat olevan vahvasti samalla aaltopituudella!

Yhteisillä heinillä <3