Pitkäkorvat 2/2015

Pitkäkorvat ilmestyi peräti 36 sivuisena sillä lehti oli täynnä Englantiextraa. Englantijuttujen lisäksi mukana oli kaksi muuta artikkelia, aasien ruokinnasta ja tallipaikka.

Lehti on muuten ostettavissa sähköisenä lehtenä Hihkushopista, suosittelen erittäin lämpimästi kaikille! Linkki vie suoraan ko numeroon. Hintaa on 5 euroa, kuten paperilehdelläkin ja lehti on ladattavissa heti maksun jälkeen.


Lehden kansikuva oli mun ottama, tehtiin tästä myös valokuvataulu seinälle koossa 100 x 50 cm. Yksi aasituttu halusi myös teettää tästä valokuvatapetin, en ole vielä nähnyt lopputulosta mutta on kuulemma tosi hieno.

Lehden sisällysluettelo:
2. Pääkirjoitus ja sisällysluettelo alkaa
4. Aasimatkan runko ja ajankohtaiset
6. New Forestin aasit
12. Donkey Breed Societyn Training day
16. Donkey Sanctuary
22. Aasin ruokinta
30. Tallipaikka Suonenjoella

Mä selvsin tässä lehdessä tosi "helpolla", en kirjoittanut Englannin reissusta kuin matkasuunnitelman ja aasin ruokinnan ja tallipaikkajutun. Ruokintajuttua olin hieronut jo muutaman kuukauden ajan ja parikin asiantuntijaa luki sen läpi ja teki korjausehdotuksia. Panostin siinä erityisesti siihen, että oikeasti ainut ratkaisu aasin ruokintaongelmiin (tarvitsevat riittävästi kuitua, mutta jos antaa heinää niin paljon että kuidun tarve täyttyy saavat aasit ihan liikaa energiaa ja tuloksena on lihominen. Jos taas ei anna kuitua tarpeeksi, aasi nakertaa kaikkea ja riskinä on jopa mahahaava) on oljen tarjoaminen pääruuaksi.

Oljesta on puhunut Donkey Sanctuary jo vuosien ajan, mutta Suomessa on välillä haastavaa saada sen laatuista olkea (homeetonta, pölytöntä) jota voisi aaseille syöttää. Kaikilla ei ole suhtaita viljelijöihin eivätkä tiedä mistä olkea voisi edes kysellä. Kysymällä kuitenkin yleensä selviää jos omistajalla on vain tarpeeksi intoa ottaa selvää oljen tuottajista. Voi myös olla että olki on "tilattava" erikseen tai se jätetään vain peltoon kastumaan.
Sateinen syksykin voi tehdä sen, että olkea ei saada kuivaksi eikä siitä ole mahdollista tehdä syömäkelpoista. Tällöin on vain pakko yrittää hankkia mahdollisimman vähäsokerista heinää aaseille.

Ratkaiseppa tämä dilemma normaalin kuivaheinän kanssa? Eli riittävästi kuiva-ainetta mutta jossa on matala energiapitoisuus.
Suonenjoella kävin tutustumassa aasitalliin kesällä, meillä on mökki Suonenjoella. Sarilla oli tuolloin seitsemän aasia ja kahdeksas oli vielä tamman mahassa tulossa. Kolme ns kantatammaa oli ulkomaantuonteja ja niistä kyllä huomasi sen ajan huonon kavionhoidon, pitkää kaarnakaviota höystettynä kaviokuumeella. Onneksi nämä ongelmat eivät periydy ja Suomessa syntyneillä aaseilla olikin ihan normaalit aasin kaviot.

Jännä juttu näihin aaseihin liittyi se, että kaikilla oli musta turpa eli pangare-geeni puuttuu joka tekee perinteisen valkoisen jauhoturvan. Turvassa saattoi olla myös pieni kaistale valkoista mutta myös hyvin paljon mustaa.

Mutta aina kun jollain on vielä lauma ihan tavallisia harmaita aaseja, niin kyllä se silmää hivelee. Tuntuu siltä että kaikki muut värit kuin harmaa on nyt in eikä ketään kiinnosta perusväriset aasit.