Ratsailla taas

Viimekertainen ratsastuskerta ei ollut liian hyvä, mutta ei huonokaan. Tänään lähdettiin ihan uudella taktiikalla liikkeelle ja löin selkään Wintecin. Alle ei tullut huopa vaan liukuestegeeli kun satulat nyt tuppaa liikkumaan eteen Muulilla.

Voin kertoa ettei se liukuestekään pitänyt penkkiä paikallaan, vaan hyvin pian alkujärkytyksen jälkeen satula oli lapojen päällä.

Muuli oli tällä kertaa parempi, tulimmekin siihen tulokseen että se lännensatula on huono. Vien sen kotiin odottamaan parempia päiviä. Wintecissä on sellainen ongelma ettei siinä ole mitään muita metallilenkkejä kuin edessä pienet lenkit kauhukahvalle (tulee muuten tarpeeseen), joten mäkivyön kiinnittäminen sihen on pieni haaste. Haasteet on tehty ratkaistaviksi. Häntäremmiä ei kannata ehdottaa, siihen en lähde.

Kaikki kuvat otti Minna Nurminen
Muulin kanssa on ollut viimeisillä kerroilla isona haasteena liikkeelle lähdössä lähteminen lapasesta. Kun se sitten lopulta liikkuu, niin se liikkuu hyvin, mutta itse liikkeelle lähtö on haastavaa. Toki sillä on selässä n 60 kiloa liikapainoa, niin kai se nyt tuntuu veemäiseltä.

Tarkoitus oli palkata sitä kauralla jokaisesta askeleesta. Se lähti kuitenkin sen verran reippaaseen käyntiin ettei siinä oikein voinut.. Ja kyllä se lähti alussa myös lapasesta. Wintecissä oli kuitenkin yllättävän helppo pysyä mukana, vedin vain itseni kauhukahvasta kiinni satulaan. Muuli ei myöskään mennyt selkä pyöreänä ja pää alhaalla omaa muuliaskellajiaan kovin kauaa, vaan siirtyi normaaliin raviin. Laukalle se rikkoi myös, mutta tällä satulalla sekin oli helpompaa.

Siinä vaiheessa kun se ei ollut enää hallinnassa kenelläkään meistä, annoi ohjaa, otin ohjaa, se tarkoitti Muulille lisää hanaa. Kun totesin että pysyn satulassa aika hyvin, rentoutin itseäni seipäännielleestä kankikaikkosesta kohti perunasäkkiä, sekin tarkoitti Muulille lisää hanaa. Sitten lopulta se pysähtyi kuin seinään.

Ihan lopussa uskalsin ravata sillä molempiin suuntiin omasta halustani (tallinomistajan halusta). Ekalla kerralla se meinasi lähteä lapasesta, sen jälkeen pysähtyi ihan ok. Mutta ei tullut mieleen että olisin voinut mennä ilman liinaa kenttää ympäri.

Päivän tavoite kuitenkin saavutettiin sinänsä että Muuli oli edelliskertoja rennompi eikä rynkyttänyt menemään niin montaa kierrosta kuin aikaisemmin. Se pysähtyi hyvin ja vaikka oli jännittynyt liikkeellelähdössä, ei se lähtenyt lapasesta kovin montaa kertaa.

Kun nyt muutaman kerran mennään tällä satulalla, niin toivottavasti se unohtaa lännensatulan, se mahdollisesti tuntui siitä niin inhottavalta että se edelleen varmuuden vuoksi köyrii menemään.

Ilo ylimmillään.



Tallikaveri sanoi että Muulin kaula on paksuuntunut, Kaktu sanoi että se on saanut massaa mutta mä katsoin allaolevaa kuvaa että sen rinta on levinnyt, etujalat ovat kauempana toisistaan kuin aikaisemmin.


Jos joku vieläkin ihmettelee miksi moni blogi hiljenee talveksi, niin katsoppa tämän postauksen kuvia. Ne on otettu viiden ja kuuden välillä (ratsastussessio kesti n 20 minuuttia) ja nämä olivat kuvien parhaimmat ja silti ne ovat tosi rakeisia.

Jos julkaisisin joka päivä näitä hämärässä otettuja kuvia, ei mulla olisi toukokuussa enää yhtään blogin aktiivilukijaa.




Näet muuten ihan oikein, pidän abaut joka kuvassa toisella kädellä kiinni kauhukahvasta.


Ps. Olen ollut tekemässä Tiia Konttisen kehittämää seitsemän päivän blogihaastetta. Tämä postaus on suunnilleen kaikkea sitä mitä hyvä postaus ei ole. Otsikko on tylsä tusinapostaus, ensimmäinen kuva ei ole mikään laadukas eikä raflaava ja postauksen alku on niin sekava, ettei se houkuttele lukemaan loppuun.

Jso bloggaat, suosittelen aloittamaan blogihaasteen. Kaikista päivistä sain uusia ideoita, paitsi toki siitä missä kehotettiin käyttämään kuvatoimistojen kuvia. Hevosblogi ei oikein toimi jos käyttää valmiita kuvia.