Ratsastin Muulilla kentällä ja olen elossa kertomassa siitä

Kuten kerroin jokin aika sitten tämän vuoden ensimmäisten selkäännousujen yhteydessä, olen nössö enkä tykkää asettaa itseäni kuolemanvaaraan. Muulin kanssa on nimittäin ollut aika vauhdikkaita rodeoratsastuksia. Sinänsä harmi, koska ne ovat tämän blogin suosituimpia lukijamagneetteja eikä niitä toivottavasti enää tulla näkemään.

Olin siis taas tänään tallilla. Tänään on perjantai. Perjantai on siitä hyvä tallipäivä, ettei siellä yleensä ole muita ja saa haahuilla miten haluaa. Ensin ratsastin vuokrahevoseni, menin sillä peräti kokonaisen tunnin, mikä ei kuulu ollenkaan tapoihini. Tällä kertaa sain jotenkin ajan kulumaan hyvin.

Tallinomistaja käväisi tallilla kun varustin hevosta ja kysyi että menenkö tänään ratsastamaan, olin että no eeeen varmaan, kun oli puhetta viikonlopusta (en laske perjantaita vielä viikonloppuun).

Ratsastellessani (nimenomaan ratsastelin, en ratsastanut) vuokrahevosellani, tuli paikalle erään ponin omistaja, jolla on sellainen rungoton Freeformkopiosatula. Olen ajatellut että sitä voisin kokeilla Muulille ja jos se on hyvä, hankin samanlaisen. Nehän sopivat perseestä perämoottoriin, joten se ei voi olla hutiostos.

Kärkeen heti houlutteleva kuva. Kaikki kuvat: Heidi "Hedu" Blom

 

Mainittakoon tähän väliin että kokeilin Muulille lännensatulaa pitkästä aikaa ja se jos joku, oli hutiostos. Vein sen siis takaisin omaan autotalliin pölyttymään. Wintec satulaani en ole saanut vieläkään teetettyä lenkkejä mäkivöille, joten sitäkään ei voi käyttää. Se menee sään päälle ilman mäkivöitä.

Kysyin siis ponin omistajalta että saisiko satulaa lainata Muulille muutaman kerran, jos se toisi ratkaisun ongelmiin. Voisin sitten itse katsella samanlaista.

Sovittelin rungotonta satulaa selkään siinä ja se vaikutti ihan sopivalta, tai mitä minä nyt satuloista edes tiedän, en juuri mitään. Tämä kuitenkin osui selkään joka kohdasta, säkätila jäi (Muuli on hyvin säätön tapaus, joten se ei paljoa vaadi) ja mäkivyöt sai satulaan kiinni.

Tallinomistaja tuli taas painostamaan ja hetken ruikutettuani päätin että tehdään se. Menen selkään. Vinguin vielä että eikö voisi tarhassa (tyhjiä tarhoja ei tosin ollut vapaana), mutta sain käskyksi mennä kentälle etteivät tarhojen aidat ole rikkoutumisvaarassa. Sanoin että menen sitten vain tallin päädyn toisessa kulmassa, koska siinä on turvallista. Siihen tallinomistaja suostui.

Vänkäsin siinä vielä että mitkä päävehkeet laitan Muulille. Hain sille Duallyriimun, koska sillä olen tässä kevään aikana ohjasajanut useamman kerran. Kuolaimia olen käyttänyt viimeksi joskus tammikuussa, joten ne olivat pois suljetut tässä kohtaa. Vepsän myymässä naruriimussa olisi ollut lenkit ohjille, mutta koska en ole sillä vielä kertaakaan ohjasajanut, ei se olisi välttämättä toiminut.

Tallinomistaja kävi tässä kohtaa huussissa jännäpissalla. Sovittiin että menen vapaana, koska liinassa olo saattaa ahdistaa Muulia. Tallinomistajan tehtävä oli kuitenkin olla tukena ja turvana ja tarjoilla nonstoppina kauraa, Muulille.

 

 

Onneksi mukanani olivat ihan uudet T-Stablen pinkit grippiohjat ja kauhukahva niin saimme kunnolla tiimiväriä esille. Ostin ohjat ja kauhukahvan Playssonilta Tampereen hevoset messuilta ja postaus näistä on tulossa myöhemmin kunhan olen kunnolla päässyt koeajamaan ne.


Muulin satulahuopa on (tietenkin) pinkki ja oma liivini on. Liivin alla minulla on muuten selkäpanssari, siksi näytän a) lihavalta b) quasimodolta. Liivin puin vain siksi, että sain kauraa sen isoihin etutaskuihin. Vyölaukku jäi tallinomistajalle.

Selkään menin taas niin, että nousin jakkaralle muutaman kerran ja vasta sitten selkään. Annoimme molemmat Muulille koko ajan kauraa, tietenkin. Haluamme pitää Muulin mahdollisimman rentona ja hyväntuulisena koska nämä eivät aina ole menneet putkeen.

Mutta tämä kerta meni! Ihan putkeen!

Olin juoksuttanut Muulia alle vähän aikaa. Toin pari pehmopuomia turvakulmaan ja juoksutin ravissa yli molempiin suuntiin. Muuli oli siinä sellainen perusrauhallinen, joka tarvitsi aika paljon painetta siirtyäkseen raviin. Samalla Muuli tottui uuteen satulaan ja heiluviin jalustimiin.

Ensin tallinomistaja käveli edellämme kauraa antaen. Muuli käveli ihan liian iholla ja yritti itse ottaa kauraa. Ylähuuli oli kuulemani mukaan pitkänä koko ajan, ja senhän kaikki tietävät hyväksi merkiksi.

Anna kauraa lehmä t. Muuli

Pian uskaltauduin irtaantumaan tallinomistajasta ja hän pääsi ottamaan kuvia. Menimme Muulin kanssa vain sitä samaa ympyrää, missä juoksutinkin sitä. Se meni puomien yli ja minä kiitin. Se pysähtyi aina kun nojasin vahingossa hieman eteen. Palkkasin tietenkin selästä, koska sehän toimi täysin oikein. Tuo eläin lukee minun tasapainottomuuttani todella hyvin.

Lopussa mentiin käynnissä kokonainen kierros puomien yli. Palkkausasema oli aina samassa kohtaa. Luulen että Muuli tarvitsee harjoituksissa nimenomaan rutiineja. Että ensin ympyrä, sitten asemalle palkittavaksi ja sit uusi ympyrä. Pehmopuomeista tykkään todella paljon, koska ne auttavat Muuliakin suuntaamaan askeleensa oikein. Se tuntui ymmärtävän heti selästä että niitä kuuluu mennä.

Ratsastussessiomme ei kestänyt pitkään, mutta oli sitäkin laadukkaampi. Ja on parempi lopettaa hyvän sään aikana, ettei tule rodeotilanteita. Ravia en todellakaan ottanut.

Muuli otti vain kerran sellaisia pika-askeleita, joista se vielä syksynä lähti rakettina kuuhun, mutta nyt se rauhoittui normaaliin käyntiin. Jos muistatte syksyltä, niin loppuvaiheessa erityisesti liikkeellelähdöt olivat iso ongelma, koska reaktiota tuli melkein joka kerta, niin nyt nekin menivät ilman ongelmia.

Tämän viikonlopun suunnitelma on nyt ratsastaa tuolla vielä huomenna ja sunnuntaina ja ensi viikko minulla onkin niin täyteen ahdettu, että siinä tulee pakostikin Muulille taukoa.

Olen tehnyt marraskuun lopusta saakka kahta työtä. Osa-aikaiseni loppuu ensi viikolla kun kauppa, jossa työskentelen, menee remontin takia kiinni. Pitkä kesäloma kaupalta tulee todellakin tarpeeseen, ehtii pitää tallivapaitakin välillä.