Sisäkissa tallikissaa tuuraamassa

Minua Instagramissa seuraavat tietävät, että meillä on kaksi abessinialaista kissaa. Ne ovat tietenkin sisäkissoja, paitsi että niillä on käytössän aidattu piha. Kissoista vanhempi, pian 11 vuotta täyttävä Jehu on ihan hyvää lenkkiseuraa, jos joskus jaksaisi vielä lähteä sen kanssa metsäpoluille tai pururadoille. Täällä omakotitaloalueella sitä pelottaa luonnollisesti kaikki, erityisesti sauvakävelijät, joten sekään ei tykkää ulkoilla täällä. Paitsi jos se pääsee livistämään ovesta karkuun, silloin se kyllä tykkää.

Jehu on nuorempana ja pari kiloa laihempana käynyt paljon näyttelyissä ja on leikkaamattomana saanut arvon IC ja leikattuna PR. Paneeliin se ei koskaan ole päässyt, koska se on aika kaukana moderneista abessinialaisista ja se on todella rufistinen. Sen kuuluisi olla tassuista ja mahan alta valkoinen, mutta se on sieltä vaaleanruskea eli rufistinen. Jehu oli kaksivuotiaaksi asti leikkaamaton, mutta sille astutettavaksi tullut naaras ei tullut tiineeksi. En kestänyt ollenkaan sen runsasta merkkailua, joten samana päivänä kun se täytti kaksi ja sijoitussopimus loppui, siltä lähti pallit.

Jehun virallinen nimi on FI*Udun Silver Apricot Njinyi, ja sen sukutaulun ja tiedot voi katsoa Omakissasta. Jehun näyttelymenestus on hankittu ajalla ennen Omakissaa, enkä ole muistanut lähetellä kopioita näyttelyseteleistä mihinkään, joten tittelit ja näyttelytulokset tuolla eivät näy.

Jehu on siitä oikein kätevä kissa, että kun sen kanssa on nuorena ulkoiltu todella paljon flexissä, se pysyttelee ihmisten lähellä. Tai ehkä se pysyttelisi muutenkin, en osaa sanoa. Jossain vaiheessa kissan ollessa parivuotias kokeilin, jos se kulkisi mukana myös vapaana. Ja se kulki hyvin! Kunhan pururadalla ei ollut muita käyttäjiä. Ja missään lähiössä sitä ei tietenkään voi pitää vapaana, mutta ulkoilualueilla ja metsissä se pysyy mukana menossa.

Eräässä paikassa asuessani, oli meillä vieressä todella kivat ulkoilureitit. Niihin kuului pitkospuita, pieni lampi ja paljon polkuja. Peruslenkki ei ollut pitkä, noin kilometrin ja Jehu oppi sen nopeasti. Se kirmasi edelle, mutta jäi aina odottamaan minua mutkan taakse. Ja jos mentiinkin pidempää reittiä, se juoksi takaisin ja taas edelleni.

Eniten kissat rakastavat pihapiirejä, erityisesti vieraita sellaisia. Tallimme tallikissa on muuttanut omatoimisesti naapuriin ja otin Jehun mukaan tallille. Se on todistetusti erinomainen päästäisloukku, mutta olisiko se rottaloukku, se jäi tällä kertaa todistamatta. Rotat olivat ilmeisesti päiväunilla juuri puoliltapäivin, vaikka olen niitä tallilla nähnytkin valoisaankin aikaan.

Muulista kuvasin tällä kertaa pienen videon, jossa se väistää neliöön aseteltujen puomien päällä koko kierroksen yhteen putkeen. Video tulee blogiin myöhemmin. Valokuvien suhteen keskityin kissaani.

Koska muuliblogi tarjoilee kaikille kaikkea, on tämä postaus täytetty kissakuvilla!

Näet muuten ihan oikein, Jehulla on puolikuristava kaulapanta. Se on kireimmillään normaalin pannan kireydellä, eli ei kurista sitä. Tällainen panta on vain tosi helppo pukea ja riisua, siksi se on käytössä solkipantojen sijaan. Jehu ei omalla pihalla ulkoillessaan käytä tietenkään mitään pantaa.