Suhteet kuntoon mahdolliseen tulevaan tallinpitäjään

Muuli asuu tällä hetkellä noin 35 kilometrin päässä mun kotoa. Tarkoitus onkin saada siitä koulittua nykyisellä tallilla jokseenkin yhteiskuntakelpoinen (=antaa helposti kiinni), jotta mun on mahdollista siirtää se toiselle tallille, lähemmäs mun kotia. Jos siitä ei kehity yhteiskuntakelpoista niin muulin kohtalo on elää koko loppuelämänsä pihatto-olosuhteissa. prkl.

Olin siirrellyt ja vetkuttanut mahdollisen tulevan tallinpitäjän muulivierailua näinkin pitkään mutta nyt tekosyyt loppuivat ja meitä olikin täysi autollinen arvioimassa muulin kesytyksen onnistumista. Olenhan kertonut kauhutarinoita sen käsittelyyn liittyen.

Lisämaustetta antoi 20 yhdysvaltalaisen opiskelijan vyöryminen Tukkilaan. He tutustuivat maatilan töihin ja tänään osa maalasi kentälle uusia aitoja, osa siivosi karsinat ja osa teki pihahommia. Eli 20 häiriötekijää meidän autollisen lisäksi. Aidan maalaajat olivat pukeutuneet valkoisiin ydinjätesuojapukuihin.

Sain vielä eilen viestin että kun opiskelijat tulivat vedettävine matkalaukkuineen niin Muuli ei varsinaisesti ollut ihastunut niihin.

Voin ihan suoraan kertoa että odotukset eivät olleet kovin korkealla.

Muuli makasi auringossa olkien päällä, eikä elettäkään että se olisi tullut portille. Eli otin sen taas kiinni pihaton edustalta, siis tietenkin aidan toiselta puolelta. Se vaikutti aluksi aika epäilevältä, mutta tämä oli ensimmäinen kerta kun sitä tuli katsomaan näin monta ihmistä kerrallaan!

Kaikki kuvat ja videot otti Heidi Havia! Kiitos!


Mä niin rakastan näitä paksuja ja karkeita pystytolppia johon voi kieputtaa narun nopeasti ympäri!





Muuli kiinni ja portille, nyt ei edes tarvinnut keskustella märässä kohdassa koska tarha oli jo todella kuiva.
On ihan ookoo laittaa naurua tolpan ympäri myös tässä. Muuli katsoo opiskelijajoukkoa jotka tekevät pihahommia.


Otin Muulin vielä haltuun pyöräaidassa ennen talliinmenoa, samalla se näki haalarityypit jotka tekivät hommia kentällä.


Tallissa oli härdelliä joka puolella kun opiskelijat siivosivat karsinoita. Muuli ei kuitenkaan aktiivisesti pyrkinyt pakoon käytävältä. Harjasin sen läpi ja sain myös toisen takakavion putsattua, siis ihan ilman narulla nostamista! Toisen jalan kanssa oli hankalampaa, se meinasi hieman niiata niskaan.


Muulia kuvattiin varmasti eniten tällä reissulla kuin koskaan aikaisemmin,

Sovitimme sille myös pientä estesatulaa selkään ja totesin että enkkumallisista satuloista koulusatula on se, jonka se tarvitsee. Luultavasti joku issikkasatula ilman säkätilaa voisi olla myös passeli. Sillä kyllä on lavan kohdalla jonkinlainen kohouma, jonka pitäisi estää satulan valuminen kaulalle. Ensisijaisesti olen kyllä länkkypenkin kannalla. Ja sen varustan mäkivöillä.

Sovitin myös suitsia ja kuolaimia mutta kaikki mukana olleet suitset olivat fulleja ja liian isoja. Cob koko olisi sopiva, paitsi että niihin pitää ostaa pidempi otsapanta. Siis jos lähden tähän enkkupelleilyyn. Jos löydän unelmieni länkkypenkin, ostan sille jenkeistä muulisuitset, joissa on pikalukko korvan takana.

Normaalitkin suitset ovat ok kun irrottaa kuolaimen aina toiselta puolelta. Minusta on aika julmaa survoa muulin korvat hevostapaan suitsiin. t. Kukkahattu sisälläni.

Noh, eikai siinä muuta kuin maneesiin. Sinne oli kyhätty kuja sillä välin kun taistelin muulin naruriimun solmua auki, olin kiristänyt sen todella kireälle.

Ensin näytti ihan hyvältä, Muuli juoksenteli maneesissa. Kunnes se muisti PEILIN ja sieltä katselevan muuliystävän. Keskustelimme siinä hieman itse kukin raipan kanssa että mihin suuntaan mennään.

Kaksi ensimmäistä loikkakertaa olivat aika mielenkiintoisia.. Tuollaisia coon jumpeja ei nähty ihan ensimmäiselläkään hyppykerralla viikko sitten!
Siitä sitten lähti parenamaan kun annoin raipan pois (kukkahatti sisälläni ei vaan voi antaa riittävästi painetta) ja hoidin muulin vain pois peilin luota.
Kuvakaappauksia videolta. Alhaalla vasemmalla on kaksi maapuomia.

Edistystä viime kertaan oli paljon. Väleissä oli tarkoitus tehdä yksi laukka-askel, muuli mahtui tekemään kaksi ennenkuin venyi enemmän. Se ei räpiköinyt laukalta raville vaan tykitti laukalla koko kujan.
Kujan purkamisen ajaksi se pääsi tietenkin peilailemaan.

Se antoi hienosti kiinni peilinurkasta ja lääpittiin sitä vielä hieman maneesissa. Yksi lääppijä oli okei, kaksi lääppijää oli sille liikaa. Mutta se vain pakitti, pysyi hanskassa.

Mahdollisen tulevan tallinomistajan mies paljastui todelliseksi muulikuiskaajaksi. Hän suoritti lahjomisen ja kuiskailun samalla kun mä sovittelin satulaa ja suitsia ja käytiin vielä kuiskailemassa muulille kun vietiin se takaisin tarhaan. Se antoi aidan yli rapsuttaa yllättävän hyvin päätään, toki se sai kauraa sopivissa väleissä.

Eikai tässä sitten muuta kuin tiukkaa kesytystyötä jotta Muuli huolitaan millekään tallille tulevaisuudessa!

Olen hieman skeptinen kesytyssuunnitelman suhteen joten otan samalla käyttöön varasuunnitelman: alan kantaa Tuorilan kotieleipomon leipomuksia mahdolliselle tulevalle tallille joka viikko. Edellyttäen että leipomo on auki kun ajan sen ohi ;)