Superhyvin mennyt ratsastustreeni

Olin Muulin selässä viimeksi kun esittelin blogissakin komeita pukittelukuvia. Kerrottakoon muuten heti tähän alkuun että en hyväksy sellaista käytöstä, eikä se ole millään tavalla toivottavaa. Vaikka siitä saa hyviä kuvia. Mutta kun ratsuna on untuvikkomuuli, yritän vain pysytellä kyydissä keinolla millä hyvänsä eli mieleeni ei edes tullut ruveta karjumaan sille EI, ettei se pelästy ja ota siitä vielä lisää kipinää. Vaikka tilanne herätti suurta huvittuneisuutta kanssaolijoissa ja minussa, ei se silti tee siitä toivottavaa.

Tämä on mun lempparikuva tältä päivältä. Kaikki ratsastuskuvat otti Merja Mäkinen! Ps. Kuvassa on liina, ei apuohja, kuten eräs blogin pitkäaikainen lukija pelästyi.

Muulilla on ollut ohjelmaa viikon aikana vaikka en olekaan päässyt tekemään niistä omia blogipostauksia. Viikonloppuna se kiipeili vielä lisää hiekkakasalle ja sunnuntaina rakensimme tallikaverin kanssa puomiradat kentälle ja talutimme hevosiamme/muulejamme niiden yli. Muuli mm ravasi todella hienosti viuhkassa olleet neljä ravipuomia ja oppi myöhemmin ihan itse kävelemään viiden käyntipuomin yli. Se siis käveli ne, kääntyi, käveli toiseen suuntaan, sai palkan, kääntyi ja käveli ne taas. Kävelin hieman mukana siinä puomien ulkopuolella.

Sunnuntaina sattui myös pieni äksidentti kun meillä oli Muulin kanssa vähän erimielisyyksiä siitä, että ravaako se puomeja vai ei (ei ravannut) ja Muuli pääsi minulta irti. Olin ajanut sen kentän kulmaan ottaakseni sen kiinni, mutta se ei ollut sinne jäämässä nalkkiin, vaan hyppäsi metrisen aidan yli erittäin sujuvasti pois kentältä. Se laukkasi tarhojen väliin ja tuli vastaan kun hain sitä. Tämän jälkeen sen työskentelymotivaatio oli 5/5 ja sain onnistumiset myös ravipuomeilla.

Keskiviikkona irtohypytin Muulia ihan tarkoituksella ja kun tallinomistajan kanssa saatiin mun tarkkaan mittaama kuusi metriä oikeasti kuuteen metriin niin Muulin askeleetkin alkoivat sopia kolmen esteen väleihin. Laitoin kameran nauhoittamaan, mutta koska kuvaus tapahtui kohti ilta-aurinkoa, ei videosta saanut mitään julkaisukelpoista.

Siinä siis tekosyyt viikon blogihiljaisuuteen. Ja taas olen perjantai-iltana olkkarin sohvalla kirjoittamassa postausta. Viikot seuraavat toisiaan näköjään melko samanlaisina.

Tänään oli ohjelmassa siis taas ratsastusjuttuja. Muulille tuli nyt vähän pidempi tauko tähän väliin, mikä oli pelkästään hyvä asia tämän päivän onnistumisten perusteella.

Muuli ei lähtenyt kertaakaan tykittämään eteen tai pukittanut. Tartuin satulaan tukevasti kiinni vain ihan alussa (jossa on äksidentti käynyt pari kertaa) ja kun siirsin sen ensimmäisiä kertoja raviin. Kaikki meni kuitenkin hyvin ja pystyin ratsastamaan sujuvasti molempia käsiä käyttäen.

Liikkeellelähtö otetaan varman päälle, toinen käsi tiukasti nupissa ja toinen ohjissa.

 

Muuli oli siis todella hieno! Oikeasti

Tehtiin ensin liinassa molempiin suuntiin käyntiä, pysähdyksiä ja ravia. Toin kentälle neljä pottaa näyttämään minulle ja Muulille vähän merkkejä että mistä ratsastetaan. No muutaman kerran Muuli meni sujuvasti myös potan yli. Kun päästiin irti hetken päästä, ratsastin pienempää kenttää pottien ympäri. Hiekkakasan lähelle en mennyt ettei Muuli keksi kiivetä sen päälle.

Menin itsenäisesti molempiin suuntiin käyntiä, pysähdyksiä ja ravia ja vaihdoin myös suuntaa ravissa ihan ensimmäistä kertaa. Muuli teki niin hienosti että tämä treenikerta jäi tosi lyhyeksi, video oli nauhoittamassa ja koko setti selkäännoususta laskeutumiseen kesti 19 minuuttia. Kello on nyt niin paljon etten jaksa videota enää pätkiä, joten lisään sen postaukseen jälkikäteen.

Lopussa Muuli örisi tyytyväisyyttään,  tiedättehän kun hevoset on "ör ör", niin Muuli teki ihan samaa ääntä!

Rapsuteltiin ja kehuttiin Muulia runsaasti ennenkuin tulin alas selästä. On mulla vaan mahtava tallinomistaja kun jaksaa auttaa meitä ja mahtava Muuli joka on oppinut näin nopeasti!

Huomenna jatkamme harjoituksia ja sen jälkeen Muuli saa taas ainakin viikon miettimistauon. Taukohan ei tarkoita taukoa kaikesta kontaktista vaan pelkästään ratsastusjutuista.

 

 

 

 

Ettei kevennys vaan jää huomaamatta.

 

 

 

 

Lopuksi paljon kiitoksia ja rapsutuksia Muulille.

Ja korvarapsutuksia.

Alla olevassa kuvassa kävi niin että hypeltiin vähän Muulin lähellä, että se alkaisi pikkuhiljaa tottua siihen. Muulin vastaus asiaan oli peruuttaa potta rikki. Kun normaali hevonen olisi pelästynyt räsähtävää pottaa kavionsa alla, ei Muuli välittänyt siitä mitään. Jatkamme siis hyppimisharjoituksia.

Muulillahan on karvaton laikku takapuolessa ja se näkyy kuvissa selvästi. Se on mielestäni nyt paljon pienempi kuin mikä se oli Muulin tullessa. Alla on kuvat alkutilanteesta ja tästä päivästä. Kuvia ei ole otettu yhtä kaukaa, mutta tuoreemmasta kuvasta näkyy kuinka kuvion muoto (minusta tämä näyttää Adidaksen vanhalta logolta) on epäselvä kun karvaa on kasvanut enemmän. Muuli on nimittäin alkanut kasvattaa pitkää talvikarvaa. Jännä nähdä millainen tursake siitä tulee. Se tullaan loimittamaan samaan tapaan kuin hevosetkin.

Läikkä kun Muuli tuli Suomeen

Kuva kesäkuulta, tässä näkee kuinka karvan suunta vaihtuu läikän ympärillä. Myös keskelle läikkää oli kasvanut hieman pieniä haivenia.

 

Läikkä nyt, keskelläkin kasvaa jo enemmän karvaa, mutta edeleen yksittäisiä karvoja.

Pari tarhakuvaa vielä tältä illalta

Psylliumkuuri on meneillään ja se on kyllä niin tiukkaa tavaraa että turpaa on liotettava vedessä että saan tuon kitin pois ilman että karvat lähtee mukana! Syökööt kuurinsa loppuun ja otan sitten liotuksen työn alle.

 

 

 

"Etkö näe että nostan tätä rengasta, missä kaurat!" t. Muuli

Pari juttua tuli vielä mieleen mitkä haluan jakaa Muulin normaalielämästä. Kuulin tallilla että Muuli ottaa yleensä puoliltapäivin pitkät päikkärit, jolloin se makaa keskellä tarhaa aivan unessa eikä välitä yhtään vaikka viereisellä kentällä on menossa ratsastustunti. Mä olen viikolla tallilla vasta työpäivän jälkeen, joten vain viikonloppuisin mun on mahdollista nähdä se soirottamassa. Tosin kun se viimeksi makasi, se näki kun tulin ja nousi heti ylös enkä saanut kuvamateriaalia.

Tallinomistaja oli myös saanut tuotua Muulin ja Tuulin samaan aikaan ulos, sisälle menoa vielä harjoitellaan (siis että tulevat yhdessä), mutta luulen että sekin onnistuu nyt jo. Karsinassa Muuli syö säilöä ja ulkona sillä on olkea vapaasti ja kuivaa heinää säännöstellysti. Ja nyt on tosiaan menossa psylliumkuuri, jonka Muuli suostuu hienosti syömään.