Tallipaikka? Muulille?

Olen kaikessa hiljaisuudessa selvittänyt tallipaikkavaihtoehtoja tulevalle muulilleni. Tarpeeni ovat varmaan aika samanlaiset kuin minkä tahansa puskahevosen omistajilla, muulispesiaalein höystettynä:

  • lähellä kotia jotta voi kesällä kulkea fillarilla, sanotaan että max 5 km päässä
  • täysihoito, minulla ei ole haluja alentaa tallivuokraa tallitöillä jos tallipaikan hinta sopii budjettiini
  • max 400e (kyllä, myös Uudellamaalla on paikkoja joissa on alle tämän tallivuokra)
  • kenttä tai mahdollisuus vuokrata lähellä olevaa kenttää (lähellä=alle 1 km)
  • vuokrattava maneesi olisi kiva jonkin matkan päässä
  • maastoja, myös autottomia
  • yksintarhausmahdollisuus (hevoset yleensä dissaa muuleja)
  • kesällä laidunnus, mutta myös mahdollisuus tarhaukseen koska muuli ei ehkä kestä vihreää/lihoo liikaa ja sairastuu
  • heinän ei tarvitse olla vapaasti saatavilla (lihomisvaara), ja jos on niin slow feederistä
  • mahdollisuus ostaa omat oljet (ruuaksi), jos niitä ei tallin puolesta saa
  • loimitus (1 päälle 1 pois)
  • kuiva heinä
Näistä asioista plussaa:
  • lämmin vesi talliin, jota voi antaa myös juotavaksi
  • katokselliset tarhat/muulin otto sisään jos se vihaa sadetta (ainakaan aasit ei halua kastua)
  • hiekkatarhat kokonaan tai osittain
  • olkea ruuaksi tallin puolesta
+heinät heinäverkoista, hävikki vähenee
Minulla on ollut puolikas hevonen itsehoitotallilla ja vaikka tallivuoroja oli 2-3 viikossa niin koin systeemin silti sitovaksi koska on vaikeaa löytää 100% luotettava hoitaja. Onneksi hevosen toinen omistaja tuurasi aina kun oli lomareissua ym. Toki itsehoitosysteemi toi säästöjä harrastukseen mutta kun matkaa tallille oli 30 km suuntaansa niin toki tallireissut näkyivät bensakuluissa, autoa en noin muuten olisi tarvinnut ollenkaan. Myös porukka tallissa vaikuttaa viihtyvyyteen. Minun aikanani ei kukaan koskaan tehnyt ohareita (okei, minä tein kerran pikkuoharit kun auton rengas puhkesi ja pääsin aamutalliin 30 min myöhässä deadlinesta).
+edullinen
+sosiaalisia kontakteja
+hyötyliikuntaa
+talkoomeiningillä laitumet ja paikat kuntoon
-sitovuus
+tarhan siivous tallin puolesta

Tällä hetkellä vuokraan hevosta täysihoitotallilla ja kyllä sitä on niin vanhaksi ja kermaperseeksi tullut, että täysihoito sen olla pitää. Pitää olla mahdollisuus ottaa viikon irtiotto aurinkorannikolle (jos muulin omistamisen jälkeen mitään jää käteen) ilman että pitää värvätä hoitaja ja jännittää että onko sille tullut flunssa ja se ei pystykään hoitamaan muulia.
+helppous
+sosiaalisia kontakteja
+ei tarvitse osata vasaroida
-kalliimpi

Kaisa 12v ja lainamuuli viime kesänä. Aikuisten oikeasti mittarissa on jonkin verran enemmän.
Kun asuin vielä kotona, oli meillä poni ja aasi ihan omassa tallissa. Meillä oli onneksi edellisten täysihoitohevosten omistajien toimesta rakennettu ratsastuskenttä josta valmistui "pojille" oma tarha. Lisäksi niillä oli aidattu metsää ja niittylaidunta mukaan. Mutta kentällä niillä oli katos ja sinne ruokittiin, joten ne eivät joutuneet seisomaan mutalillussa. Sain myös hyvät valot kentälle ja pimeässä oli ihan ok viedä pojat aamulla ulos ja ottaa illalla sisään. Vaikka asuin kotona ja äiti hoiti poikia jos olin jossain, niin kyllähän se sitoo. Mutta jos puitteet on omasta takaa, niin halvalla pääsee. Totuus oli kuitenkin se, että en niiden kanssa alun jälkeen juuri mitään tehnyt. Harjasin illalla sisään ottaessa ja joskus ja jouluna laitoin jommankumman kärryjen eteen. Tästä harrastusmuodosta jäivät sosiaaliset kontaktit puuttumaan, joten löysinkin itseni naapuritallilta hoitamasta hevosia vaikka omat pojat olivat kotona!
+edullinen
+hyötyliikuntaa
+/- oppii tuntemaan omansa hyvin ja voi tarkkailla niiden vointia päivittäin. Toisaalta voi tulla "sokeaksi".
-pitää itse korjata aidat ja puitteet
-sitovuus
-sosiaaliset kontaktit puuttuu

Muulille ruokaa!
Neljäs varteenotettava vaihtoehto on "kaverin hevoselle/aasille/muulille seuraksi heinäkuluja vastaan"
+edullinen
+helppo
+kaveri hoitaa kuin omaansa
+sosiaaliset kontaktit
-tulee varmasti tallivuoroja
-pitää olla suhteet kunnossa

Näistä kuvastuu selvästi se, että tämä harrastus maksaa. Ja paljon. Sitä yrittää etsiä itselleen sopivinta edullisinta vaihtoehtoa.

Toinen fakta on se, että omia hevosia ei kannata harrastaa jos on persaukinen. Ei kannata hankkia itselleen luottotietojen menetystä harrastuksen takia, ja jos fyffet loppuu, kannattaa joko etsiä toinen duuni (siitäkin on omaa kokemusta) tai luopua harrastuksesta (siitäkin on kokemusta). Jos harrastuksen aikana vain laskee että montako euroa tämäkin tallireissu taas tuli maksamaan, ei siitä itse harrastuksesta enää nauti.

Tallikulujen (oli sitten omassa tallissa tai vieraalla) lisäksi on vielä maksettava kengittäjälle, eläinlääkärille, hommattava loimia, uusittava varusteita jne. Minulla on tarkoitus pitää muulia mahdollisimman kengättä, paitsi talvella hokkikenkää alle. Jos muuli on yhtään tullut isäänsä aasiin, sillä on erinomaisen kova kavioaines eikä se kulumisen vuoksi tarvitse kenkää. Talvella hokkikenkä tulee tarpeeseen jotta muuli voi A) liikkua tarhassaan B) liikkua kentällä ratsuna. Etelä-Suomen talvet ovat olleet aika liukkaita kun joka paikkaa peittää peilijää.

En tiedä yhtäkään aasia, joka olisi vieraalla tallipaikalla. Kumpikaan Suomen kahdesta ratsukokoisesta muulista ei asu vieraalla, vaan kumpikin on omalla kotitallillaan. Suomen kolmas ratsukokoinen (yli 145 korkea) mennee vieraalle ellen ehdi saada lottovoittoa muutaman kuukauden sisään.

Muulille ei saa antaa kauraa.
Muulit ja aasitkin ovat aika harvinaisia Suomessa joten olisi hyvä jos tallinomistajalla olisi joku haju niistä ja sen verran ymmärrystä etukäteen tai kiinnostusta ottaa selvää. Muuli ei välttämättä toimi yhtä salamannopeilla reflekseillä kuin hevonen, toisaalta sen voi nopeasti opettaa pujottamaan pää riimuun ja kulkemaan ulos tarhaan vaikka vapaana. Jumitus ei tarkoita sitä, että se vittuilee ihmiselle, se vain tuijottaa pihalla paikkaansa vaihtanutta kottikärryä. Aasi-ihmiset tietävät. Lisäksi pitää vielä tietää se, että ne on yhden ihmisen eläimiä, korkeintaan kahden, joten suhteen alussa joutuu käyttämään muulipsykologiaa ehkä parin kuukauden ajan. Toisinsanoen, sekä tarhassa että karsinassa kannattaa pitää herkut odottamassa, jotta muulilla on hyvä syy vaihtaa sijaintiaan.

Tallipaikka muulille ei ole ihan itsestäänselvyys. Aasit ja muulit herättää vahvoja negatiivisia tuntemuksia. Ja vaikka ei herättäisikään, on asiat paljon helpompia järjestää jos tallinomistajalla on ennestään positiivinen kuva näistä pitkäkorvista. Kukapa haluaisi viedä lämppäriään hienolle maneesitallille, jossa siihen suhtaudutaan kuin halpaan makkaraan.

Kävin kuvausreissulla (kuvaan tuttujen hevosia ja ratsastusta) kävin eräällä kivalla pikkutallilla, joka on 10 kilometrin päässä kotoani. Muuli toivotettiin tervetulleeksi heti kun sellainen saapuu Suomeen.