Vahingossa taittajaksi kissalehteen

Kaverini toimii aktiivisesti mukana Venäjänsinisemme-yhdistyksen riveissä. Viime vuonna olimme yhdessä kissanäyttelyssä, hän oman kissansa kanssa ja minä kissani Stinden kanssa. En ole ihan varma mistä se idea tuli, mutta minua pyydettiin taittamaan yhdistyksen lehteä. Jotenkin suustani pääsivät sanat että suostuisin tekemään sen vuonna 2017. Se tarkoittaisi neljää numeroa.

Unohdin koko asian, kunnes alkuvuodesta sain sähköpostilla kyselyn, että miten haluan lehden materiaalit. Olivat tottuneet käyttämään Google Drivea. Se sopi. Sain myös edelliseltä taittajalta edellisvuoden viimeisen lehden indesign-tiedostona. Taitto tehdään siis Adobe InDesign-ohjelmalla, joka löytyy työkoneeltani. En ole koskaan käyttänyt InDesignia, mutta olen taittanut vuosia sitten toisella ohjelmalla muutaman numeron verran Donky-aasilehteä. Ajattelin ettei Indi voisi olla ihan niin paljon vaikeampi.

Onneksi sain vanhalta taittajalta pohjatiedoston, sillä muuten olisin ollut pulassa. Hän oli jo tehnyt lehdestä ulkoasultaan modernin ja yksinkertaisen ja fonttityylit olivat kohdillaan. Itse haluan käyttää kuvia isompina ja rohkeampina, joten muutos taittajien välissä näkyi toivottavasti erilaisena kuvien käyttämisenä ja entistä tasapainoisempina aukeamina. Aukeamalla (kuten blogissakin) tulee mielestäni olla sopivassa suhteessa kuvia ja tekstiä.

Eli ei pelkkiä tekstiaukeamia eikä pelkkiä kuva-aukeamia.

1/2017
Juttu numerosta 1/2017

Taittaja on hallituksen orja, sen huomasin ensimmäisen numeron kanssa. Piti vaihtaa kuvat toisiksi, pariinkin otteeseen, teksteissä oli virheitä vaikka niiden piti olla oikoluettuja, piti saada mahtumaan lisää kuvia vaikka se teki ulkoasusta huonon. Mutta koska olin hommaan lupautunut ja olin "töissä" hallitukselle, tein muutokset mukisematta.

Seuraavaa numeroa varten kirjoitin ohjeet kuinka haluan materiaalit. Juttu ja siihen liittyvät kuvat on oltava samassa kansiossa ja lehteen halutut ylimääräiset kuvat toisessa kansiossa. Lisäksi toki kansio jossa on varakuvia, jos tilaa jäi.

Minulla ei ole minkäänlaista graafista koulutusta, mutta taittaminen on kiinnostanut minua aina. En ole tehnyt sitä koskaan työpaikallani ja Donky-lehdet näyttävät näin kymmenen vuoden kuluttua aika säälittäviltä räpellyksiltä, mutta niin oli se Linuxiin asennettu taitto-ohjelmakin. Jo silloin rakastin koko sivun tai peräti koko aukeaman kokoisia kuvia.

Juttu numerosta 2/2017. Kuvat ovat vielä tässä vaiheessa värillisiä.

Venäjänsinisemme-lehti on mustavalkoinen kansisivuja lukuunottamatta. Kyseinen kissarotu on onneksi sellainen että ne näyttävät hyviltä myös mustavalkoisina. Kuvien muokkaaminen mustavalkoisiksi voi kuulostaa ihan helpolta hommalta, mutta jotta kuvista saisi saman sävyisiä keskenään, on haastavampaa. Kun ensimmäinen numero tupsahti minullekin postiluukusta huomasin, että kuviin olisi saanut käyttää vielä enemmän aikaa ja vaivaa. Näytöltä niiden vertailu on vain hieman vaikeaa ja vaikka tulostin lehden pari kertaa ulos, ei tavallinen tulostin näyttänyt kuvia ihan samalla lailla, kuin millaisina ne tulivat painotalosta.

Kakkosnumero olikin paljon nopeampi ja helpompi taittaa kuin ykkönen. Kun ensimmäistä numeroa tein ainakin kaksi päivää kellon ympäri (jep, siinä meni yksi viikonloppu kone sylissä), tein tätä kakkosnumeroa vain yhden kokonaisen päivän, eli noin 12 tuntia. Tämän päälle tulevat vielä kuitenkin korjaukset kunhan lehti palaa tarkistuskierrokselta hallituksen jäseniltä. Tämän numeron kohdalla olin fiksumpi kuin ensimmäisen, teen viimeiset viilaukset ja kuvankäsittelyn vasta lopulliseen, painoon menevään tiedostoon.

Kissaihmiset ovat taitavia valokuvaajia ja hyvälaatuisia kuvia on mukavaa laittaa lehteen koko sivun kokoisina. Aukeama lehdestä 1/2017, jossa esiteltiin vuoden kissoja.