Väkivalta lopettaa perseilyn

Tiesittekö että perseily on otettu sanakirjaan uutena sanana? En minäkään ennenkuin kuuntelin tänä aamuna radiota, jossa käytiin uusia sanoja läpi. Mukaan oli päässyt myös ainakin suppailu, emoji ja nyksä. Hesarin uutisen voit lukea täältä.

Itse olen törmännyt perseily-sanaan lähinnä koirapuolella, kun koira "perseilee". Siis eihän eläimet koskaan veettuile tai perseile omsitajilleen tahallaan vaan kyllä syynä on aina omistaja tai joku muu eläimestä itsestään johtumaton syy. Perseily on ilmeisesti alunperin intissä käytetty sana, ja levinnyt sieltä arkikieleen. Koska itse olen niin noobie, en tiennyt asiasta ennenkuin sain siitä kommentin blogiin. Tätä kappaletta on siis muokattu julkaisun jälkeen.

Muulin käytös tänään oli kuitenkin epäilemättä ainakin osittain perseilyä. Sen käytös muuttui nimittäin totaalisesti kun annoin narunpään laulaa sen persausta vasten. Ja ainakin osittain Muuli saattoi olla kylmissään.

Menin siis tallille tänään, kuten joka perjantai, koska olen aika nolife töiden ja tallin ulkopuolella. Muuli seisoi tarhassa portin lähellä kuten yleensäkin. Mutta sen olemuksessa ja ilmeessä oli jotain outoa. Huomasin sen jo kun kävelin tarhaa kohti. Sen korvat olivat normaalista poikkeavalla tavalla taaksepäin, vaikka se kääntyikin minua kohti. Onneksi kävin Minna Tallbergin luennon hevosten ilmeistä pari viikkoa sitten Mäntsälässä, olisi jäänyt tämäkin ilme analysoimatta. Yleensä Muuli kääntää korvat minua kohti kun lähestyn sitä. Tänään ei. Se vain tuijotti ilmeettömästi korvat liian takana.

Kun talutin sitä puomille, se luimi tosi kovaa. Ei sillä korvat olleet ihan pitkin niskaa, mutta eivät myöskään sillä tavalla taaksepäin kuten ne normaalisti ovat jos se kuuntelee jotain. Ja Muuli yleensä kuuntelee minua. Sen pää oli normaalia alempana ja pää silleen lohikäärmemäisesti eteen päin.

Kuvat otin heti kun tultiin kentällä. Näistä näkee ainakin sen että korvat ovat taakse ja ylähuuli vähän töröllä, mikä viittaisi leikkisyyteen eikä ultimaattiseen vihaisuuteen, jolloin ylähuuli olisi kiristynyt tiukasti hampaiden päälle

Noh, ajattelin.. En laittanut sitä edes puomiin vaan otin suoraan kentälle. Se jatkoi samaa, pää alhaalla, turpa pitkällä, korvat niskassa. Ei tanssinut tai loikkinut, käveli perässä, mutta ilme oli tosi negatiivinen. Ajattelin sen johtuvan säästä, oli pitkästä aikaa kostea ja kylmä päivä ja aamulla tihkutti vähän vettä. Että sillä on kylmä. Sen karvat eivät kuitenkaan olleet niin pörrössä kuin mitä ne voivat olla. Eikä ollut tuulinen ilmakaan.

No laitoin sen peruuttamaan ja kävelemään eteen, se suoritti, mutta ilme oli edelleen hapan. Sain hyppiä sen vieressä, ei ongelmaa, ilme hapan.

 

Laitoinkin pian kameran päälle ja otin sen riimunnarussa pienelle ympyrälle että näen sen kunnolla sivulta ja voin katsoa että liikkuuko se normaalisti, ettei ole jalkakipuja. Liikkuihan se, mutta niin lohikäärmeenä en ole sitä koskaan ennen nähnyt.

Toisessa kierroksessa se käveli tosi lähellä minua ja kun näytti siltä että sen perse alkaa keventyä, nappasin narulla. Se oli täysin primitiivireaktio ja olisin tehnyt samoin kaikille hevosille.

Muuli asiaan kuuluvasti pelästyi, pakitti, mutta ei repinyt narua kädestä. Mulla oli kentän portitkin auki, eli se olisi päässyt iloisesti karkuteille jos olisi ottanut lähdöt.

Jatkoin hommia heti kun Muuli oli hallussa. Ja kas, nyt oli korvat ja ilme normaali. Pää oli korkeammalla, sisäkorva minua kohti ja toinen korva eteen päin. Muutos on  huomattava ja onneksi otin sen videolle.

ALLA OLEVA VIDEO VOI AIHEUTTAA TRAUMOJA KUKKAHATTUTÄDEILLE!

Video on koko setti, eli 5 minuuttia. Muulin pieksentä tapahtuu kohdassa 1:20. Kannattaa katsoa vaikka ensimmäiset kolme minuuttia. Kiinnitä alussa huomiota Muulin olemukseen ja ilmeeseen ja varsinkin korviin. Korvien asento muuttuu kokonaan pienen yhteenoton jälkeen.

Ja kyllä mä osasin odottaa peräpään kevenemistä, odotin vain oikeaa hetkeä, jolloin negatiivinen palaute kannattaa Muulille antaa. Miten se menikään, että kun taidot loppuu niin väkivalta alkaa?


Video on varmaan esimerkkitapaus omistajasta, joka ei osaa yhtään lukea eläimensä signaaleja. Sehän uhittelee jo heti alussa ja kyllä, olin siitä ihan tietoinen mutta katsoin mihin tilanne menee. En usko että oikea ratkaisu olisi ainakaan ollut Muulin palauttaminen tarhaan, mutta ehkä ensi kerralla jätän menemättä koko tarhaan jos minua tervehtii tällainen hapannaama. Tässä pitää myös muistaa se, että Muuli on tamma.

Olin pyörittänyt Muulia viisi minuuttia kun maastossa olleet ratsastajat tulivat takaisin tallille. Kun analysoin tallinomistajan kanssa Muulin äskeistä käytöstä, seisoi se aivan rauhassa vieressä eikä kekkuloinut, kuopinut tai kerjännyt, mitä se normaalisti tylsistyessään tekee. Eikä luimistellut. Oli ihan levollinen.

Harjoitukset eivät loppuneet tähän vaan Muuli puomille harjaukseen. Se reagoi selvästi selän koskettamiseen, ei ole koskaan niiannut niin paljon (paitsi toki kun pesin sitä ja koskin märkään selkään). Ratsastussuunnitelmille sai siis todellakin heittää hyvästit tältä päivältä, mutta satuloin sen silti ohjasajoa varten. Satulan laittoon tai kiristämiseen se ei reagoinut.

Ja kun kerroin pari viikkoa sitten muulin olevan rikki, se ei oikeastaan reagoinut ollenkaan selkään koskemiseen. Olen muuten varannut Muulille fyssarin/hieronnan marraskuun alkuun. Tämä suosittu fyssari tekee käyntejä Uudenmaan alueella vain kerran kuukaudessa ja tämän kuukauden vierailu oli jo buukattu täyteen, joten meni marraskuulle. Muulilla on muutakin remonttia tulossa, reilun viikon päästä sen hampaat raspataan, todennäköisesti ensimmäistä kertaa sen elämässä. Lupaan molemmista seteistä oikein kattavat postaukset, ovathan ne ekat kerrat Muulille!

Kaikki nämä ohjasajokuvat otti Heidi "Hedu" Blom.

Ja meillä kaikilla oli niiiin muuukaavaa t. Kaisa

 

Ohjasajossa Muuli teki tosi hienosti. Tein paljon käännöksiä ja jonkin verran pysähdyksiä. Pysähdykset eivät olleet tänään meidän bravuuri, käännökset sensijaan oli. Juoksutin myös hieman kumpaankin suuntaan kahdella ohjalla.

Kokeilin selkää satulan pois oton jälkeen ja Muuli niiasi vielä enemmän. F*******ck! Loimitin sen ja sovittiin että Muulille loimi ainakin muutamaksi päiväksi ennenkuin treenataan ratsastusjuttuja seuraavan kerran, mahdollisesti ensi viikolla. Ja toisella satulalla kuin tällä länkkäsatulalla.

Laitoin Muulille loimen loppupäiväksi, tai no pariksi tunniksi mitä ne ehtivät vielä tarhassa olemaan. Siivosin tarhan oljet pois ja minulla oli innokkaita apureita, tai siis siihen asti oli kun hain kameran ottaakseni kuvan kun molemmat seisovat pressulla kaivellen kusisia olkia.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Näin vaihdetaan liinat/ohjat toiselle puolelle, eli heittämällä yli. Muulilla ei ole vielä toleranssia siihen että siinä kesken kaiken ohjasajaessani heilauttaisin narun satulan toiselle puolelle.

Tuleekohan tosta sun touhusta hevon vi..a? t. Muuli

 

 

Tarhassa Muuli oli ihan normaali, tuli tutkimaan paskakärryjä kun siivosin tarhan ja oli kovasti avuksi ja "avuksi" kun haravoin olkia pois. Luimimisesta ei ollut enää merkkiäkään.