Vastaa negatiiviseen kommentointiin asiallisesti

Negatiivinen kommentointi on blogimaailmassa aina framilla ja kun sain Ellikiltä vinkin että itse Katleena Kortesuo (eioototta-blogi) käsitteli sitä myös blogissaan, en voinut olla tarttumatta näppikseen. Katleena on kirjoittanut kirjan mm blogimarkkinoinnista ja luennoi ja bloggaa somejutuista ahkerasti.

Negatiivisesta kommentoinnista kertoi myös blogiexpossa Kirsi Ståhlberg (linkki vie kirjoittamaani artikkeliin Playsson.netin portaalissa), jolla ei ole hevostaustaa mutta nega mikä nega. Oli sitten näyttelijä, turhajulkkis tai bloggaaja, on aina sen verran esillä että joku varmasti kommentoi negatiivisesti. Kyynel.

Kirsi lähtee vastaamaan negatiiviseen kommentoinitin kultaisella säännöllä "älä tee muille selaista, mitä et haluaisi itsellesi tehtävän". Eli jos itse käyttäytyy netissä aina asiallisesti, siis sekä omalla nimimerkillä että anonyyminä, muuttuu Internet pikkuhiljaa paremmaksi paikaksi. Katleenalla sensijaan on konkreettisempia neuvoja, joita olen itsekin toteuttanut kommentteihin vastatessani. Hän kirjoitti Michelle Obaman inspiroimana neljän kohdan vinkkilistan, millä mikä tahansa negaatio on hoidettavissa asiallisesti.


Sekä minun että Katleenan mielestä pahinta on provosoitua itse. Itse olen sujuvasti noudattanut ensimmäistä ohjetta "Ohita kielteinen tunneviestintä ja reagoi vain faktoihin." Suosittelen myös Sinulle, arvoisa bloggaajakolleega, että pidät tästä kiinni.

Esimerkki melkein elävästä elämästä:
"Sä se kyllä pidät huonoa blogia jossa ei ole mitään hauskaa. Mitä kuvittelet tekeväsi kun laitat jäykän ja kipeän muulin juoksemaan 3-4m voltille? Noin raakaa muulia ei pitäisi juoksuttaa ollenkaan kun et näköjään osaa edes juoksuttaa.
Tee muulillesi palvelus ja myy se jollekin, joka oikeasti osaa hoitaa sitä. Ei ihme että sun blogia seurataan kun kaikki tietää olevansa parempia kuin sinä"

Asiallinen vastaukseni:
"Kiitos blogini arvostelusta!
Mitä tulee juoksuttamiseen, Muuli oli oudon tuntuinen jo tarhassa kun menin hakemaan sitä, joten laitoin sen viideksi minuutiksi pyörimään ympyrää koulutusnarun päässä. Pienellä voltilla näen parhaiten jos se on ep, mutta ei se ollut. Kun juoksuttamalla juoksutan, käytän pitkää juoksutusliinaa tai peräti kahta liinaa."

Katleenan seuraava neuvo on "Poistu keskustelusta, kun joku menee asiattomaksi."

Muuliblogi on ollut joitakin kertoja hötönetissä. Mitään supernegatiivista siellä ei ole ollutkaan, enkä ole kokenut tarpeelliseksi häröttää viestejä, sillä olenhan itsekin neuvonut vain heittämään lisää vettä kiukaalle. Olen kuitenkin tajunnut poistua takavasemalle jos vastapuolella on itseäni vahvemmat mutumielipiteet. Ja jos jotain ei voi muuttaa, niin ne ovat juuri nämä "pinteleitä ei pitäisi koskaan ikinä käyttää kun minun hevoseni kerran kompastui niihin, ihme ettei niitä ole kielletty laissa!". Ole siinä sitten.

Kolmas neuvo on "Ota kielteinen tunneviestintä puheeksi."

On ihan okei (jopa raivostuttavan okei) kommentoida provoilijalle että "Sinulla taitaa olla tänään tosi huono päivä eikä kärttyisenä kannata kommentoida mun blogiin" ja vastata tämän jälkeen kommentin faktaosioihin (jos niitä siinä sattui olemaan). Koska provosoituminen on bloggaajalta kiellettyä, on tuollainen piikki ainoa keno sivaltaa kommentoijaa. Vaikka eihän se silti maaliin osu.

Viimeinen neuvo on "Jos negatiivinen tunneviestintä menee aivan överiksi, ole muka tajuamatta asiaa."

Tähän olikin Katleenalla ihan mahtava esimerkki, kannattaa siis viimeistään tässä vaiheessa tsekata alkuperäinen postaus.

Heppapuolella negakommentteja mietitään pitkään ja hartaasti. Että olikohan se se yksi Talliniksit-ryhmässä jolle sanoin pahasti viikko sitten. Vai oliko se yks vanha tallikaveri, joka katsoi mun muulitouhuja aina pahasti. Tai ehkä se on yks yläasteen luokkakaveri, jonka kanssa kerran tapeltiin (esimerkit täysin mielikuvituksesta, ei kannata ottaa hernettä nenään). Olen ehdottomasti sitä mieltä että suurin osa negakommenteista tulee tutuilta. Ihan samalalla logiikalla kuin että tutut tekevät suurimman osan henkirikoksista yksityisasunnoissaan kännirähinöissään.

Siis muiden tutut, en myönnä tuntevani ketään kännirähisijää.

Usein lässytetään että nämä kommentoijat ovat vain kateellisia, mutta cmoon, yhtään kukaan ei ole minulle kateellinen sen takia että minulla on muuli. Mutta kun on hauskaa härkkiä sellaista, joka ottaa herneen nenään ja menettää malttinsa!

Sitten on näitä eläintenpelastajia, jotka ovat fanaattisesti kiinni omassa näkemyksessään. Pitää olla Micklemin suitset, pitää olla kengätön, pitää syödä vain yrttejä jne jne. Nämä haluaisivat pelastaa jokaisen hevosen ja jaksavat paasata aiheesta loputtomasti, kiinnosti se ketään tai ei. Ainiin, mainitsinko jo porkkanansyöttelijät?

Luen semipaljon blogeja ja yleensä kaikki blogilistalleni tulevat postaukset. Luen myös kommentit. Tulen aika surulliseksi aina kun bloggaaja on selvästi provosoitunut jonkun anonyymin kommentista ja antanut tulla samalla mitalla takaisin nolaten itsensä. Ei näin.

Nyt tuleekin elämänohje kaikella rakkaudella teille kaikille bloggaajille: älä kirjoita nettiin mitään, mikä voi tulla tulevaisuudessa vastaan juuri silloin, kun sitä vähiten kaipaa.

Tämä pätee myös normaalissa kommunikoinnissa. Älä helvetissä hauku ketään omalla nimelläsi Facebookissa tai edes Messengerissä. Vastapuoli voi milloin tahansa irroittaa sanomasi asiayhteydestä ja postata kaikelle kansalle (esimerkkejä mm Feissarimokissa). Ja se tekee sen muuten juuri silloin kun sinusta on tulossa Suomen seurava presidentti tai joku muu julkkis. Jos sinulla on jotain negatiivista sanottavaa, sano se livenä tai puhelimessa.

Rautalangasta: Älä kirjoita mihinkään mitään mitä et voisi sanoa kyseiselle henkilölle kasvotusten.

Negatiivinen ilmapiiri houkuttelee lisää negatiivisia kommentteja. Moderointi on ihan sallittua omassa blogissa.
Ehkä huonoin.