Vastauspostaus 1/4: Muuli-muuliin liittyvät kysymykset

Kyselin teiltä kysymyksiä liittyen mihin tahansa ja kysymyksiä tuli niin paljon etten joutunut keksimään niitä itse ollenkaan! Hyvin samanlaiset kysymykset niputin yhteen. Jaottelin vastaukset neljän eri kategorian alle jolloin pystyin täyttämään niillä neljä (!!) eri postausta!

Buena Chicaan aka Muuliin liittyvät kysymykset:

Oliko Muuli ihmeissään kun näki lunta ekan kerran tai siis oliko Suomeen muuttaminen sille kulttuurishokki?

Se purettiin ulos lumihangelle, joka oli mahdollisesti ensimmäinen kerta kun se käveli lumella. Kai se hevosauton ikkunasta oli nähnyt lunta matkatessaan Naantalista Porvooseen. En tiedä mistä se oli järkyttynyt, mutta kyllä mä siinä ainakin mietin että ei saatana mihin kuseen olen itseni saattanut kun Muuli (silloin nimeltään India) sinkoili narun päässä pellolla eikä suostunut tulemaan takaisin tielle. Ja jos se Espanjassa oli jo ratsastettu, niin täällä Suomessahan se ei antanut koskea eikä antanut kiinni, eli en tiedä mistä se erityisesti sai shokin, mutta jossain shokkitilassa se oli, ja on ajoittain edelleenkin. Tässä postauksessa on ensimmäisen päivän fiilikset.

Siinä se on, ensiaskeleet Suomessa. Kuva: Laura Lappalainen
Miten Muuli reagoi kun käyt hoitamassa ja ratsastamassa vuokrahevostasi, vai reagoiko mitenkään?

Ei se taida edes tajuta että minä olen kyseisen hevosen selässä. Lässytän Muulille hevosen selästä alku- ja loppukäyntien aikana kun ratsastan sen tarhan puoleista sivua, mutta se vain katsoo sitä hevosta.

Parasta ja pahinta muuleissa? Entä sun omassa Muulissa?

Ensimmäiseen kysymykseen vastaan tässä, jälkimmäisen kysymyksen vastaus löytyy seuraavasta kysymyksestä. Nämä kysymykset laittoi sama henkilö.

Mun on vaikeaa kertoa että mikä on parasta ja pahinta muuleissa "in general", koska en tunne kovin montaa muuta muulia. Yhdistelen vastauksessani lukemaani kirjallisuutta ja säälittävää kokemustani.

Parasta muuleissa pitäisi olla se, että niissä pitäisi yhdistyä hevosen ja aasin parhaat puolet. Hevonen on isokokoinen ja muuli taas luonteeltaan rauhallinen ja kaikkeen sopeutuva. Miksei hevonenkin voisi olla rauhallinen ei-reaktiivinen ja kaikkeen sopeutuva? Tietenkin voi! Mutta muulit ovat historian saatossa olleet haluttua tavaraa koska ne syövät saman verran kuin aasit, jaksavat paremmin kuin hevoset eivätkä koskaan sairastu tai loukkaa itseään.

Erinomainen itsesuojeluvaisto on siis sekä hyvä että huono ominaisus. Muuli aistii vaaran ajoissa eikä aseta itseään vaaraan. Se ei siis missään tilanteessa satuta iseään. Toisaalta se ei uskalla tehdä mitään uutta eikä lähestyä mitään uutta. Paitsi jos sillä on hyvä suhde omistajaansa.

Yhteen ihmiseen kiintyminen on paska juttu sekin, nimittäin vaikka homma hoituisi omistajan kanssa, ei se muuli välttämättä tee mitään vieraiden kanssa ellei sillä ole vuosikymmenten kokemusta vaikka ratsastuksesta, sillon vieraat ovat okei. Ja entä jos muuli ei luota omistajaansa? Silloin mistään ei tule mitään. Mutta kun se luottaa omistajaansa, niin jossain vaiheessa sitä huomaa että muuli tekee ihan kaiken, menee traileriin, ylittää joet, istuu, menee makuulle, you name it. Mutta sitä ihmettä odotellessa.

Eivät muulit sentään mitään yliluonnollisia supereläimiä ole, jotka osaisivat lukea ihmisen ajatuksia. Ne ovat eläimiä siinä missä muutkin ja oppivat ihan samaan tapaan. Ne tekevät mielellään asioita, joista ne saavat hyötyä ja eivät niin mielellään asioita, jotka aiheuttavat niille negatiivisen fiiliksen.

Että onko nämä nyt hyviä vai huonoja ominaisuuksia, en osaa sanoa. Niitä pitää vain hyödyntää parhaalla mahdollisella tavalla.

Mikä Muulissa on parasta?

Onhan se nyt maailman paras muuli!

Kolme hyvää ja kolme huonoa puolta tai ominaisuutta Muulissa?

Muulin plussat: oppii nopeasti, erittäin yritteliäs kun tarjoilee tempuiksi erilaisia asioita, antaa laittaa kaikki varusteet kiltisti.

Muulin miinukset: ihan liian reaktiivinen, kiihtyy nollasta sataan alle sekunnissa ja peli on menetetty, on ihan liian vaikea koulutettava minulle.

Mikä on muulin omistamisessa parasta? Entä pahinta?

Parasta on se, että minun pitkä haaveeni on viimein toteutunut. Että tässä se nyt on. Siellä tallilla vain katson sitä että wow, on se hieno! Kun se on muuli (ja nuori), niin tunnen olevani vapaa kaikista hevosenomistajuuden vastuista, voin vain antaa sen olla, ei tarvitse stressata. Muulithan kasvaa ja aikuistuu vielä monta vuotta ja nelivuotias muuli ei minusta ole valmis kisakentille tai karjanerotteluun, vaikka jenkeissä niitä aletaankin ratsasaa jo parivuotiaina. Voin ihan rauhassa edetä ja odottaa että Muuli kasvaa fyysisesti, mutta erityisesti henkisesti aikuiseksi. Hevosihmisillä on niin kiire nuortensa kanssa.

Pahinta tässä on se, että olen aika yksin Suomessa tämän muulini kanssa. Ei ole juuri ketään, jolta voisi kysyä kun muut Suomen muulit on paljon paremmin hanskassa. Jenkkien muuliryhmät taas on täynnä ihan kummallisia ihmisiä, on satuloitu lavoille, on pitkät kaviot, on sitä kamalaa kitalakiraiskaajakuolainta muulien sussa kun "need better control", että mieti siinä sitten että ketä kuunnella. Ja onhan Muuli ollut aika haastava, mutta siitä tarkemmin toise kysymyksen yhteydessä.

Paras/parhaat hetket Muulin kanssa tähän mennessä?

Koska en uskonut pitkään aikaan että Muulilla voi koskaan edes ratsastaa (ja ns ammattilaisetkin olivat niin minulle sanoneet), olin ihan haltioissani kun ensimmäisen kerran istuin selässä.

Otan toisen hienon hetken vielä keväältä. Muulihan oli tosi haastava ottaa kiinni ja vaikka kehitinkin sihen systeemin että otan sen aidan toiselta puolelta. Sitä ei ollut mitään mahkuja ottaa kiinni aitauksen sisältä, lähti karkuun saman tien. Sitä ei siis voinut rapsuttaa tai mitään koska se lähti karkuun. Riimuhan sillä oli tietenkin koko ajan päässä.

Sitten yhtenä päivänä NAPS, Muuli lähtikin seurailemaan mua kun haravoin aitauksessa. Se otti kauraa, sen päähän sai koskea ja se nyhjäsi aika lähellä. Otin siitä videotakin ja postaus on täällä.
Eka kerta selässä "oikein", kuva: Laura Lappalainen
Suurin onnistumisesi/epäonnistumisesi muulin kanssa?

Muulihan on mukavasti kehittynyt eteenpäin koko ajan, joissain asioissa nopeasti ja toisissa hitaammin, mutta suunta on ollut nousujohteinen. Isot tapahtumat ovat aina stressaavia kaikille osapuolille, enkä keväällä kuvitellut että voisin jo kesällä olla sen kanssa messuilla ja käydä agilityradalla! Kouvolassa tuli siis kaikki siihen asti opeteltu tarpeeseen ja käyttöön ja viikonloppu meni tosi hyvin.

Epäonnistumiset taas.. voi niitä on paljon. Muulia en tietenkään "syytä" mistään, vaan aina itseäni kun olen kuvitellut että se olisi valmis jo johonkin, mihin se ei kuitenkaan vielä ole. Ja kun se sitten pääsee pahasti pelästymään ja ottaa hatkat, menee aikaa ennenkuin homma on taas hallussa. Ainahan minä olen epäonnistunut jos Muuli pelästyy jotain, mutta tätä on tapahtunut niin paljon että kuka näitä laskee.

Mikä oli suurin positiivinen yllätys Muulissa kun se saapui Suomeen? Entä pahin pettymys?

Jos menen ajassa taaksepäin niihin pariin ensimmäiseen päivään kun se oli Suomessa niin positiivisia yllätyksiä ei oikeastaan ollut yhtään, olin niin pettynyt ja järkyttynyt ostoksestani etten nähnyt siinä mitään hyvää. No yksi hyvä oli, että se meni tosi hyvin Domopäissään traileirin kun vaihdettiin se eri talille.

Pettymyksiä oli senkin edestä. Kun omat odotukset ja kuvitelmat pään sisällä ovat sellaiset että sieltä se tuleva 158 cm korkea tätikuljetin tulee ja autossa mua katselee silmät pyörien 143 cm korkea pikkumuuli, niin siinä on vaikea hymyillä. Olo olo todella kusetettu. Mutta paskat oli jo housuissa, niin siitä sitten lähdettiin. Sen arkuus ja ennakkoluuloisuus oli se pahin pettymys, en osannut odottaa sellaista.
Siellä se on kipuilmeineen karsinassa saapumispäivänään.
Jos voisit jälkiviisaana palata taaksepäin, mitä tekisit Muulin kanssa juuri nyt eri tavalla?

Toivoisin että voisin muuttaa moniakin asioita. En olisi laittanut sitä pyörötarhaan ollenkaan, vaan pitänyt karsinassa ensimmäisen viikon ja bondannut sen kanssa siellä. Ja sen jälkeen laittanut sen silloisen tallin pienimpään tarhaan, jossa on myös kulmia ja ottanut sen kiinni monta kertaa päivässä. Sidoin sen aina tukevasti kiinni ettei se pääse repimällä irti, ja sen tekisin edelleenkin vaikka tästä metodista ollaankin montaa mieltä.

Olisin heti ensimmäisestä päivästä lähtien käyttänyt herkkupalkintoja ja positiivista vahvistamista enemmän ja kuunnellut itseäni ja muulia sensijaan että googlasin, luin kirjoja ja kuuntelin muita. En vain osannut luottaa itseeni siinä kohtaa kun takaraivossa on koko ajan että "sä pilaat sen".
"Muutamalla" kiepillä kiinni tolpassa. Kuva: Heidi Havia
Minkä ikäinen Muuli on ja missä päin Suomea asutte?

Se on kolmivuotias (ihan pian siis neljä) ja muuli on tallipaikalla Tuusulassa ja minä asun Järvenpäässä.

Jos Muuli olisi ihminen, millainen kuvittelet että se olisi?

Se olisi ainakin osittain sisäänpäin kääntynyt vanhanaikainen introvertti, joka tykkää että asiat tehdään niinkuin ne on aina tehty. Mihinkään uuteen se ei lähde mukaan, paitsi jos tarjolla on hyvää ruokaa. Jos sillä on huono päivä, niin se kyllä näyttää sen. Sokerit vaihtelee todella paljon, ja kun antaa vähän kauraa, on Muuli yhtä aurinkoa sen jälkeen.

Kadutko muulin ostoa? 

Joka päivä (vitsi). Jos en olisi ostanut juuri tätä muulia, olisin varmasti ostanut jonkun toisen sikamuulin säkissä, ehkä se olisi ollut täyspäisempi, ehkä ei, mutta palautusoikeuttahan näissä ei ole.

Haluaisitko omistaa mielummin hevosen vai muulin? 

Muulin tietenkin. Hevosista minulla on riittävästi kokemusta enkä ole tutustunut kovinkaan moneen hevoseen joka olisi "pakko saada omaksi", sensijaan jokainen muuli herättää sellaisen fiiliksen, olin sitten tavannut ne livenä tai en. Jos minulla ei olisi muulia, ei minulla olisi hevostakaan.

Oletko ikinä miettinyt, että olisi kannattanut sittenkin ostaa hevonen vai onko muuli aina tuntunut parhaalta ratkaisulta?
ja
Miten päädyit ostamaan muulin, etkä aasia tai hevosta?

Hevosen ostaminen ei oikeastaan ollut edes mielessä (olen kyllä ollut elämäni aikana myös hevosenomistaja, joten sitäkin olen kokeillut) ja ison aasin ostamisesta olin luopunut jo aikaa sitten, en vain uskonut että aasi vastaisi "tarpeitani". Haluan kuitenkin ratsastaa ja jopa kehittyä siinä ja en näe aasia ollenkaan kiertämässä ratsastuskenttää, sillä ei vain ole motivaatiota siihen. Eli hyvän ratsuaasin tekeminen vaatisi todella paljon osaamista ja työtä, ja osaamista siihen ei minulla ole.

Avasin muulihaaveitani tarkemmin tässä vanhassa postauksessa, mutta kertaan vielä. Meillä on ollut kotona aasi, olen ollut perustamassa Suomen Aasiyhdistystä ja olen myös omistanut hevosen ja ratsastanut paljon. Tiedän siis jonkin verran aaseista ja hevosista, ainakin sen verran että kumpaakaan en halunnut.

Muulin ostaminen ei ollut mikään hetken päähänpisto, vaan olin haaveillut siitä vuosien ajan ja vuoden ajan säästin sitä varten rahaa samalla kun yritin etsiä myytäviä muuleja. Mitään suhteita minulla ei ollut millekään muulikappiaalle ja Suomen kahdesta isosta muulista ei kumpikaan ollut myytävänä.

Oletko tyytyväinen muulin talliin?

Erittäin tyytyväinen. Kaikki ennalta haluamani Muulin tarpeet tulee sielä tyydytettyä. Sillä on siis hiekkatarha, kaveri, katos ja olkea. Mitään muuta ei Muulit tarvitsekaan. Mitä taas tulee minun tyytyväisyyteeni, sekin on hyvällä tolalla. Tallilla on täysipäinen omistaja ja hevosenomistajat (pääsääntöisesti) (vitsi) (joku veti taas herneen nenään).

Jos rahalla ja paikalla maantieteellisesti ei olisi väliä, mikä olisi se aivan täydellinen tallipaikka muulille? 

Täydellisessä tallipaikassa olisi pieni laumallinen muuleja ja ehkä yksi väistävä hevonen porukassa (muulit tykkää hevosista). Ne asuisivat jättikokoisessa (2 ha vähintään) kuivapohjaisessa aktiivipihatossa, jossa on myös metsää mukana. Pohjat olisivat kuivat 247, eli on hyvät salaojat ja sorat ja hiekat. Pihatto on tietenkin iso ja kuiva ja siellä on toisessa päässä lämpösäteilijöitä että Muuli pääsee grillaamaan itseään jos se haluaa. Pihatto on kunnon pihatto, eli iso makuusalu, eteinen ja paljon kuiviketta. Isoista ikkunoista näkee ulos ja kattoikkunoista tulee luonnonvaloa sisään, yövalo löytyy tietenkin myös.

Ruokana on olkea vapaasti ja väkkärit tulee automaatista pari kertaa päivässä, samoin pieni määrä heinää laskeutuu mukavasti automaatista muutaman kerran päivässä. Ruokailualue on tietenkin asfaltoitu ja katettu ettei Muulin tarvitse syödä sateessa. Ja sielläkin voisi olla lämpösäteilijöitä.

Tallilla on tietenkin maneesi ja siellä pärjää ilman kenkiä. Ympärillä on paljon aidattuja ja autottomia maastoja. Laidunta tallilla ei tarvitse olla koska Muulia ei saa sinne päästää.

Suosikkikuvasi/paras kuva ikinä Muulista? 

Tätä varten selasin aikamoisen läjän kuvia läpi enkä sltikään osannut valita yhtä suosikkia. Joko se olisi sellainen, jossa muuli näyttää helvetin komealta tai sitten se on joku sellainen, joka kuvastaa minun ja sen suhdetta. Jessi kävi ottamassa hienoja kuvia keväällä ja niitä voi ihailla tässä postauksessa.

Allaolevan kuvan tarina on sellanen, että kuvaussessiossa vein Muulin ensimmäistä kertaa kävelylle tallin pihan ulkopuolelle kun otimme kuvia laitumella. Ympärillä oli matalat sähköaidat, mutta lumi oli painanut ne osittain maahan, joten jos Muuli olisi lähtenyt ns lapasesta, ei sillä olisi ollut mitään esteitä tiellään.

Kaikki meni kuitenkin hienosti ja Muulikin ktsoo tässä kuvassa minua niin rakastavasti että!
Kuva: Jessica Ruponen
Valitsin tähän vielä toisenkin kuvan. Muulilla ratsastaminen tuntui niin pitkään täysin mahdottomalta tehtävältä, ja on sitä välillä edelleenkin. Allaoleva kuva on otettu parhaalta ratsastuskerralta ikinä ja siinä Muuli menee leppoisasti ja renosti eteenpäin (kuolainta pureskellen mutta se ei onneksi näy katsojalle). Tuolla kerralla en meinannut kuolla kertaakaan!
Kuva: Merja Mäkinen

Kysymystä voi tarkastella vielä siltäkin kantilta, että mikä on paras minun ottamani kuva Muulista. Olenhan itsein wannabeaasikuvaaja, joten kuvavalikoima ei ole mitenkään täydellinen ilman omaa otosta. Tällä hetkellä tykkään eniten allaolevasta joulukuvasta, jonka otin marraskuun alussa laitumella. Toki tausta voisi olla reilusti epätarkempi, mutta koska Muuli oli niin kaukana, olisi se ollut mahdotonta toteuttaa objektiivilla, joka kamerassa oli tuolla hetkellä.


Jos joutuisit ottamaan toisenkin muulin, millaisen? 
ja
Oletko harkinnut koskaan hankkivasi toista muulia?
ja
Jos saisit ihan millaisen muulin tahansa, millainen se olisi?   

Lähtisin etsimään sellaista, mikä on ainakin 10 vuotta vanha ja sillä on tehty kaikkea mitä mieleen tulee. Se olisi mielellään ollut jossain vaelluskäytössä vaihtuvien ihmisten ratsuna ja sille käy kaikki. Tietenkään se ei saisi olla läheisriippuvainen ja sen tulee tykätä ihmisistä ja antaa helposti kiinni. Rakenteeltaan se olisi kevyt (kuten Muulikin), eli ei missään tapauksessa mikään saksalainen tankkeri. Säkäkorkeutta saisi olla enemmän kuin Muulilla, sanotaan että joku 150 cm olisi hyvä. Muuli on siis 143 korkea.

Jos rahaa olisi käytettävissä rajattomasti, lähtisin jenkkeihin koeratsastamaan muuleja maineikkaiden muulinkouluttajien luokse ja valitsisin sieltä parhaan. Ja sit vain toivon ettei sillä matkan aikana napsahda ja että se muistaa minut vielä Suomessa.

Ja olen kyllä harkinnut toisen muulin hankkimista, nyt ainakin tiedän millainen sen pitää olla ja millainen ei. Jos meillä joskus on oma torppa muulinpitomahdollisuudella, niin pitäähän Muulin saada kaveri. Mutta harjoitellaan nyt ensin tällä yhdelä.

Onko sulla mietittynä muulin pito ns loppuun asti vai menetkö päivä kerrallaan? (Eli mitä sitten jos joutuisit myymään tai lopettamaan, koukkuun vai piikillä jne) Saako muuleja ja aaseja teuraaksi?

Itseasiassa on mietitty. Ja kun olen viljellyt blogissakin että muuli on parasta kylmäsavustettuna leivän päällä, niin olen edelleen täysin sitä mieltä. En ole tietoisesti ottanut sille ell-vakuutusta (sen saaminenkin tosin on epävarmaa), joten jos sille tulisi jotain kalliimpaa hoidettavaa, josta paranemisennuste ei olisi 100%, lähtisi se palvattavaksi. Ähkyleikkaukseen se ei lähtisi ja jos koivesta pilkistää luu, niin se on nappia otsaan saman tien ja veret maahan.

En siis lähde noihin piikkilopetuksiin, koska liha on tarkoitus jatkokäyttää.

En ole kysynyt teurastamoilta että ottavatko aaseja tai muuleja, mutta jos eivät ota, niin luulisin löytäväni jonkun asiantuntevan hirvimiehen, joka voi laittaa lihat minulle paketteihin. Siinä sitten vietetään muulipeijaisia ja muisteltaisiin hyviä hetkiä. Ja talja tietenkin seinälle. Kaviot voin lahjoittaa kengitysopiskelijoille teuraskavioiksi.

Vältän siis jatkossakin kaikkia lääkkeitä, jotka voivat estää elintarvikekäytön. (ja voinhan syöttää sen silti kissoille).

Myyminen sirkukseen tai jollekin muulitietoiselle ihmiselle on ihan mahdollista myös, eli jos Muulissa ei ole mitään vikaa mutta minulla itselläni on pakottava tarve päästä siitä eroon (esim työttömyys = rahat loppuu), niin tottakai laittasin se myyntiin. Jos kukaan ei sitä halua ostaa pyyntihinnalla, niin menkööt koukkuun. Eläinhän ei lopettamisestaan kärsi.
Kuva ei liity.
Millaisen myynti-ilmoituksen kirjoittaisit Muulista juuri nyt?
ja
Minkälainen olisi sellainen myynti-ilmoitus Muulista, jonka jälkeen se ei ainakaan menisi kaupaksi?

Myydään nelivuotiaaksi kääntyvä muulitamma projektiksi.

Tuotu Espanjasta helmikuussa. Emä PRE hevonen, isä andalusianaasi. On käyty selässä, mutta ei myydä ratsastettuna, mukaan voi ostaa kaksi epäsopivaa satulaa. Ohjasajettu ja juoksutettu, ei hyvä kummassakaan. Ei anna välttämättä kiinni tarhassa ja voi olla vaikea lastata. Lähtee käsistä kun pelästyy jotain ja on hyvä ponnu, hyppää aitojen yli karkuun. Pysyy kuitekin erinomaisesti korkeissa sähköaidoissa. Kaviot on vuoltu myös vieraan toimesta, ei kengitetty koskaan. Hampaita ei ole raspattu koskaan ja ostaja saa teettää ostotarkastuksen omaan piikkiinsä. Ei ole minulla ollessaan sairastelut.

Ollut kaksilla messuilla 2-3 yötä kerrallaan ja toimi moitteetta. Stressaa jos jää yksin, mutta pysyy sähköissä eikä yritä kiivetä karsinasta karkuun. Sopinee ratsuksi tai ajoon tulevaisuudessa, ehkä. Käynti ja ravi näyttävät maastakäsin hyvältä, laukka on voimatonta pupulaukkaa. Irtohypytetty, hyppää ok.

Myydään perävalotakuulla ja mitään kuulumisia en halua kuulla. Toivon että jos luovut muulista joskus, niin yritä välttää se, että se lähtisi kiertoon. Toivon että ostajalla on selkärankaa lopettaa Muuli tarvittaessa.

Hinta: 3000 euroa varusteineen (saat ehkä 1000 euroa kun diilaat ne epäsopivat satulat, mukana myös läjä loimia ym) tai 2500e ilman varusteita. Osamaksumahdollisuutta ei ole.
Onko muulin hampaat jotenkin erilaiset kuin hevosen vai miksi ei raspata? (kysymys lisätty 22.12.)

Siis tietenkin raspataan, mutta kirjoitin ilmoitukseen että ei ole raspattu meillä = en tiedä onko siellä jotain ymmätyksiä tai että miten toimenpide onnistuu.