Vetopaniikki? Muulilla?

Aaseissa ja muuleissa on sellainen hyödyllinen ominaisuus, että ne eivät mene vetopaniikkiin. Kyllä ne voivat kokeilla narun pitävyyttä kovastikin, mutta jos ne eivät pääse irti, ne poistavat itse paineen astumalla eteen ja jäävät odottamaan. Muuli siis _tietää_ miksi sen niskaan sattuu ja se _tietää_ että kun se itse lopettaa kiskomisen, ei niskassakaan enää tunnu veemäiseltä. Luulisin että se tässä tilanteessa myös huomaa että se ei pääse irti vaikka se tekisi mitä, joten on parempi olla paikoillaan. Muuli ei satuta itseään missään tilanteessa.

Sama jos muuli on esimerkiksi jalastaan kiinni jossakin, se ei revi jalkaansa rikki vaan jää odottamaan apua.

Miksi aasit ja muulit sitten ovat erilaisia kuin hevoset? Kun hevonen on kotoisin laajoilta aroilta, se on _aina_ päässyt juoksemaan vihollista pakoon. Jos ei ole päässyt, on luonnonvalinta hoitanut homman. Kyllä, hevonenkin miettii että "pakene tai taistele" mutta ae taistelee VAIN silloin jos pakenemaan ei pääse.

Aasikin kavioeläimenä funtsaa että "pakene tai taistele" mutta aasi on kotoisin ihan eri tyyppisestä ympäristöstä kuin hevonen. Aasin vuoristopoluilla ei ihan tosta vaan heitetä 180 ympäri ja hirtetä kaasua kiinni. Aasin on siis _mietittävä_ silmänräpäyksen verran että onko helpompaa juosta karkuun, pitäisikö odottaa hetki tilanteen ratkeamista vai pitäisikö taistella. Mitä kesympi aasi on, sitä mielummin se odottaa tilanteen ratkeamista paikoillaan.

Muulin tapaisen villihkön kesymuulin vaihtoehdot tuntuvat tällä hetkellä olevan: 1. pakoon 2. pakoon 3. pakoon ja anna kauraa, 4. En huomannut kun söin just kauraa.

Kyllä muulit ja aasit testaavat riimun ja narun kestävyyttä, jolloin on ihan ihan hyvä että naru on jossain sellaisessa asiassa kiinni, joka ei anna periksi

Muuli tykkäsi venyttää kaulaansa aluksi hyvin paljon. Taluttaessa se on kuitenkin herkkä paineelle ja liikkuu eteen pienestä paineesta. Se on kuitenkin vielä niin varuillaan kaikesta että on valmis sinkoamaan kuuhun nähdessään jotakin, joka sen voi syödä.

Allaoleva video on maaliskuulta, kun toteutun moniosaista kiinniottorituaalia ensimmäisiä kertoja portilla. Sidoin muulin siis kiinni normaalista riimusta siksi aikaa että saan sille naruriimun päähän.

Näette videossa kuinka se tempoo taaksepäin, mutta antaa sitten periksi jolloin palkitsen sitä. Palkinnon saamiseksi sen on otettava lisäksi askel lähemmäs. Huomaatteko ihan videon lopussa kuinka nopeasti se itse päästää paineen? Vai opetinko sen vahingossa tempomaan kaurojen toivossa? Kenties! Mä olen kyllä niin ruhtinaallinen palkkaaja, että kyllä se sai ihan reilusti kauraa silloinkin kun se seisoi nätisti paikoillaan.


Noita kiinni sidottuna tapahtuneita kiskomisia on käynyt jo monta kertaa, mutta ne ovat onneksi vähenemään päin.

Ensimmäinen "oikea" jumittuminenkin on sattunut muulin kanssa. Tästä kerroinkin jo postauksessa, mutta tässä ovat vielä kuvat tapahtuneesta. Kaikki kuvat on ottanut Reetta Ollila.

Muuli siis oli kiinni tosi pitkällä narulla aidassa kunnes se käveli itse narun yli ja naru meni sen mahan alta. Siinä se sitten peruutti sillä tuloksella että pää painui kohti takajalkoja ja takajalat tulivat eteen. Peruuttamalla tuosta ei pääse mitenkään vapaaksi, joten kun muuli huomasi olevansa oikeasti jumissa, se seisahtui paikalleen pää alhaalla ja käänsi korvat minuun jolloin menin irrottamaan sen aidasta.
Ole hyvä ja vapauta minut. T muuli


Vauhtia siihen avaamiseen!" t Muuli
Muuli seisoi solmun avauksen ajan melko hievahtamatta paikoillaan, mitä nyt käänteli päätään.
Viimein vapaana!
Minähän olin epätoivoissani googlannut muulinkäsittelyapua netistä jo jonkin aikaa sitten ja törmäsin tähän Meredith Hodgesin videoon jossa muuli sidotaan todella tiukasti kiinni puomiin. Jos missasit tämän siitä postauksesta, kannattaa kurkata video nyt. Meredith kertoo videolla että tämä on hyvä tapa saada arka muuli tai aasi käsiteltyä. Ja muistuttaa kahdesti että tätä ei saa missään nimessä käyttää hevosilla.
Aasit ja muulit ovat erilaisia kuin hevoset.