Vinkki lastausharjoitteluun; tee siitä aluksi niin helppoa kuin mahdollista

Kerroin irtohypytyspostauksessa, kuinka aasit tekevät asioita mieluiten yhdessä ja samaan aikaan. Käytimme tätä hyväksi kun pidimme lastaustreeniä Aasileirillä viimeisenä päivänä. Treeni tuli muuten ihan tarpeeseen, koska tullessa yksi issikka ja yksi aasi olivat pitäneet lastautumista täysin turhana toimenpiteenä ja jäivät mieluiten ulos seisoskelemaan. Ne kuitenkin lastattiin eläimiä pelottelematta ja stressaamatta, mutta hyvin hitaasti. Molempien omistajat tietenkin toivoivat että kotimatkalle päästäisiin lähtemään ennen kympin uutisia.

Koska meillä oli mukana kaverilta lainattu etupurkutraileri, oli se todella sopiva lastausharjoiteluun, koska sen läpi voi kävellä. Kaikilla ei suinkaan ole kotonaan etupurkua tai vaikka olisikin, ei sitä käytetä, mutta harjoittelussa tämä helpottaa todella paljon ja kun treenin loppuvaiheessa lisätään ketjuun myös peruutus, oppivat eläimet tulemaan ulos myös tavallisesta trailerista.

Kaikki postauksen kuvat otti Teija Jokinen

Kun trailerin läpi voi kävellä, voi toistoja tehdä nopealla tahdilla ja kun tehdään useita toistoja lyhyessä ajassa, oppii eläin parhaiten. Eläimet myös mallioppivat, eli kun treeneissä on useampi aasi ja joku suorittaa tehtävän hienosti, ottavat toiset siitä mallia.

Parkkeerasimme trailerin aidan viereen ja suljimme trailerin ja aidan välin agilityssä käytetyllä sillalla, jotta eläimet pääsevät sujauttamaan sillan ohi vain toiselta puolelta. Jos sellaista siis suunnittelevat. Yhtään sivusyöksyä emme muuten tainneet edes nähdä, paitsi Muulilta.

Noudatimme Aasileirin perjantain agilitykouluttajan Riina Harisen neuvoja tehdä traileriin menon kynnys mahdollisimman matalaksi alussa ja lisätä vaikeustasoa pikkuhiljaa sen mukaan, kuinka eläimet tehtävää suorittavat. Seuraavassa on tämän meidän tehtävän "stepit".

  1. Trailerin molemmat lastaussillat ovat alhaalla ja se on avattu sisältä niin avoimeksi kuin mahdollista. Aasit talutetaan trailerin läpi ja palkitaan jokaisesta askeleesta.
  2. Aasit talutetaan edelleen läpi, mutta nyt ne palkitaan sisääntulon jälkeen, tehdään pysäytys ja palkitseminen keskellä ja palkitaan kolmannen kerran ulostulon jälkeen.
  3. Traileria kavennetaan edestä, eli toiselle puolelle laitetaan etupuomi. Läpikulkua jatketaan silti.
  4. Pysäytykseen lisätään vaikeustasoa, nyt on peruutettava askel tai pari pysäytyksen jälkeen. Peruutuksista palkitaan ja lähdetään etukautta trailerista ulos.
  5. Peruutuksen pituutta lisätään niin, että takajalat käyvät sillalla. Palkinto ja etukautta ulos.
  6. Viimeisessä kohdassa, mihin leirillä päästiin, peruutettiin kokonaan trailerista ulos.

Lastausharjoittelussa pitää muistaa, että myös peruutuksessa palkitaan vaikka jokaisesta askeleesta jos se on tarpeen. Ihan samaan tapaan palkittaisiin jokaisesta askeleesta eteen päin jos eläin himmailee sillalla.

Emme laittaneet etu- tai takapuomia tai sulkeneet lastaussiltoja missään vaiheessa, koska harjoitteluaika oli rajattu. Siksi harjoitus jäi "tyngäksi". Harjoitus tapahtui käytännössä niin, että aamulla harjoittelimme vajaan tunnin (video on kuvattu heti aamulla) sitten kävimme sisällä pitämässä sadetta ja jatkoimme sen jälkeen traileritreeniä ehkä puolen tunnin verran. Teimme lisäksi talutusharjoituksia, mitkä eivät liittyneet lastaukseen.

Tämän jälkeen eläimillä oli taas tauko kun me ihmiset kävimme lounaalla ja sen jälkeen olikin kotimatka edessä. Kaikki eläimet menivät trailereihinsa hyvin sujuvasti ja nopeasti.

Yksi aasi ei suostunut menemään edes sillalle, joten sen tehtävä oli seisoa trailerin takana ja ottaa askel kohti siltaa. Se sai siitä palkinnon ja sen jälkeen pieni ympyrä ja uudelleen. Vepsän oppien mukaan trailerin takana tai ihan vieressä ei nimittäin seisoskella toimettomasti loputtomasti, vaan siitä lähdetään pois tai siinä tehdään töitä. Traileria myös katsotaan koko ajan, eli jos aasi kääntää pään pois, aasi käännetään takaisin kohti traileria.

Kirjava aasi osasi tulla hienosti sillalle, mutta ei jatkaa matkaa. Harmaa sen sijaan olisi koko ajan vängännyt itseään traileriin nauttimaan buffetista. Traileriin meneminen ja siellä oleminen on hevoseläimille niin epäluonnollista, että ne palkittiin ruhtinaallisesti.

Toinen aasi tuli hienosti sillalle, mutta jäi siihen seisomaan eikä liikkunut eteen. Sen tehtävä oli tulla sillalle, saada palkinto ja peruuttaa aktiivisesti pyynnöstä pois. Pieni kierros ja uusi yritys. Sillalle ei siis jäädä hengailemaan ja nauttimaan buffetista. Lopulta sekin aasi tuli omistajansa perässä traileriin.

Vepsä neuvoi kevään klinikassaan myös, että hevonen tulee ottaa mukaan trailerin valmisteluun. Minähän tein työtä käskettyä ja kun menin etukautta traileriin laittamaan toiselle puolelle etupuomia, oli Muuli minulla siinä pitkässä narussa. Sen sijaan, että Muuli olisi tyytynyt hengailemaan ulkona, se käveli etusillan sisään ja jatkoi matkaa ulos. Jouduin päästämään narun irti ja leiriläiset nappasivat Muulin kiinni toiselta puolelta.

Ette varmasti ylläty, jos kerron että tämä kävi vielä toisenkin kerran kun palasin suorittamaan kesken jäänyttä etupuomin asennusta? Onneksi Muuli suhautti trailerin läpi "väärään suuntaan", eli se ei varmaan ajattele että noin voisi tehdä toiseenkin suuntaan. Ja toisaalta, emme ole edes koskaan käyttäneet etupurkua vaikka tätä traileria olemme aiemminkin lainanneet.

Muuli suoriutui harjoituksista näennäisesti ihan hyvin, eli se tuli traileriin ja teki pyydetyt asiat, mutta se jännittyi kovasti ja katseli pää pystyssä trailerin ikkunoista ulos. Huulet se puristi tiukasti kiinni eikä ottanut kauraa kädestä ollenkaan. Mutta kun tarjosin sille ämpäriä, missä pidimme kauroja, otti se sieltä suun täyteen. Parin kerran jälkeen se alkoi ottaa kauraa myös kädestä, kunhan pidin kättä kauraämpärin päällä.

Lastaussilloilla se oli rennompi ja otti kädestä tarjotut kaurat, joten sen stressitaso nousee ja laskee ihan kahden askeleen aikana. Vasta ihan lopussa kun peruutin Muulia kokonaan ulos trailerista käyttämättä etupurkua, se alkoi rentoutua ja ottaa kauraa käsistä. Jouduin nimittäin ottamaan sitä eteen monta kertaa koska se lipsahti peruutuksessa vinoon. Lopulta tarvittiin avustaja sillan sivulle työntämään Muulia takapuolesta suoraan.

Kotimatkalle lähdettiin Muulin kanssa niin, että se joutui katselemaan kentän tolppaan sidottuna kun muut aasit lähtivät ja vasta sitten, läpimärkänä kaatosateesta, aloitettiin Muulin lastaus. Ei se sinne rennosti pää alhaalla kipitellyt, mutta samaan tapaan kuin aina ennenkin.

Kotimatkalla katselin sitä GoPro:sta ja Muuli vain katseli ikkunoista ulos eikä näkynyt syövän heiniä ollenkaan koko matkan aikana. Ikkunoiden peittäminen seuraavalla kerralla on ihan varteenotettava vaihtoehto, koska viimeksi Elmamessuille ajaessamme pimeällä kelillä se söi koko matkan.

Muulin olen useimmiten lastannut "vinssaamalla", eli olen kieputtanut sen pitkän riimunnarun etupuomin ympäri estäen siltä pakitusyritykset. Tässä kohtaa Muuli myötää paineelle nopeasti ja onkin tullut sujuvasti traileriin.

Tässä alla on video viime kesältä eräältä lastauskerralta. Olen saanut tästä huomattavan paljon negatiivista palautetta, vaikka toimenpide sujuu nopeasti eikä Muuli edes pakittele kovin paljoa. Videolla tapahtuu kaikki katsomisen arvoinen heti alussa. Tämän alle upotan toisen videon, jossa lastasin Muulin Piet Nibbelinkin kurssin jälkeen Riihimäellä. Se käveli perässäni sisään erittäin sujuvasti.