Vlog: aasien kaviot kuntoon

Olen hoitanut nyt reilun vuoden ajan Tukkilan aasien kavioita. Niillä ei ole virheasentoja ja kaviot ovat perusterveet, jolloin tällainen itseoppinut raspinheiluttelijakin kavioista selviää. Pahemmat tapaukset jätän mielelläni kengittäjälle, koska teen työtäni perävalotakuulla ja pro bono.

Yhdellä aasilla, Lumilla, on tosi paksut ja kovat kaviot, enkä ole koskaan saanut niitä niin lyhyiksi kuin haluaisin. Säde ei osu maahan, koska kaviot ovat aina hieman liian pitkät. Koska kavion seinämä on niin paksu, ei näistä saa pihdeillä otettua, kavioita pitäisi lyhentä pari senttiä pelkällä raspilla ja siihen tarvitaan useampi raspi. Olen siis lyhentänyt kavioita aina parhaani mukaan ja kun niitä katsoo, ovat ne ihan ok.

Saalis Sportin takakavioista.

Toinen aasi, Sportti, jäi muistaakseni viikkoa aiemmin hieman pitkään kavioon, mutta kun palasin rikospaikalle huomasin, että olin unohtanut sen takakaviot kokonaan. No, ne tulivat kuntoon ja ne olivat sen verran pitkät, että niistä sai pihdeillä todella hyvin lyhennettyä.

Pidän aasien kaivoissa tärkeänä sitä, että kantoja ei vedellä veks ja että anturaa lyhennetään riittävästi. kaviokulman pitäisi pysyä samana, tai jos se on päässyt liian loivaksi, sitä tietenkin muutetaan oikeaan suuntaan. Ja se ei onnistu, jos oikea hevoskengittäjä on käynyt nappaamassa kannat kokonaan pois.

Aasit laitoin aitaan kiinni ja ruokin. Samalla kun ne söivät, hoidin kaviot. Niin hommasta jää aaseille positiivinen fiilis. Niiden hoitaminen on myös paljon helpompaa kun ne ovat aidassa kiinni sen sijaan että ne olisivat vapaana. Hoidettava aasi antaa hoitaa itsensä hyvin, mutta tilanne ei ole sille kovin mukava kun muut aasit tunkevat iholle. Aasit eivät ryski tai revi kiinniollessaan vaan ovat tilanteeseen hyvin tottuneita. Ne tietävät mitä olemme tekemässä ja osaavat odottaa mitä tapahtuu seuraavaksi.

Ja nyt siihen videoon.

Aasien ilme kun lähden pois mestoilta.