Repoveden kansallispuistossa

Käytiin 'hyödyntämässä' lokakuun kaunis ruska-aika Repoveden kansallispuistossa. Minulle oli selkeää, että halusin päästä johonkin luonnonpuistoon kiertelemään syksyn aikana. Tiedustelin tuttavilta mihin paikkaan sitä sitten kannattaisikaan lähteä, sillä kummallakaan meistä ei ole kovinkaan paljon kokemusta luonnonpuistoista. Olen kyllä vaeltanut aikoinaan Sallassa ja täällä Lappeenrannan lähistöllä hämmäauteensuolla, mutta nyt kiiinnosti erityisesti joku uusi paikka Lappeenrannan läheltä. Paikaksi valikoitui lopulta Repoveden kansallispuisto. Näin instagramissa paljon kuvia tästä paikasta ja sen perusteella mm. kiinnostuin Repovedestä ja toki tuli tuttavilta paljon kannatusta sitä kohtaan. Mitenkä siellä - oletko sinä käynyt Repoveden kansallispuistossa tai luonnonpuistoissa ylipäätänsä? 

Lähdimme aamulla aikaisin, koska halusimme tehdä päiväreissun siten, että palaisimme takaisin kotiin vielä samana päivän aikana. Tai no varsinaisesti emme siis palanneet kotiin, vaan menimme Holiday Club Saimaalle yöpymään. Tiedossamme oli, että aika tulisi olemaan marginaalinen, joten olisi hyvä aloittaa reissaamiset siinä kukonlaulun aikaan. 

Olin saanut vinkin eräältä tutulta mihin reittiin kannattaisi lähteä luonnonpuistossa. Tämän vinkin perusteella oikeastaan sitten menimmekin. Hänen antamansa vinkki olikin tuo yläkuvassa näkyvä Ketunlenkki. Uskallan todeta ääneen, että reitti oli helppo! Sitä oli helppo seurata ja ei tarvinnut erikseen tietää etukäteen miten siellä kuljetaan, koska koko reitin aikana oli hyvin ohjeita mihin pitää milloinkin mennä. Tämä on siis varmasti helpottavaa tietää sellaisen henkilön, joka on sinne ensimmäistä kertaa menossa. Itselläni oli hieman mielikuvia, että mitäs jos sinne eksyy, mutta voin nyt sanoa lohduttavasti, että sie et eksy sinne! :D

Reitti oli myös sopivan pituinen. Ja esimerkiksi mikäli omistaa koiran, niin aivan ehdottomasti on mukavat puitteet lenkkeillä koiran kanssa. Itse en valitettavasti omista, mutta mielessä kävi kuitenkin kuinka ihanaa olisi tallailla tuolla kauniissa luonnossa koiran kanssa. Näin jälkiviisaana olisi voinut ottaa vaikka jonkun lainakoiran mukaan! :D Tosin en tiedä mitä tuo mies olisi siitä tuumannut (heh). 

Nää maisemat olikin sitten reitin kohokohta. Mikäli haluat reitillä katsomaan täältä korkeimmasta kohdasta maisemia, kannattaa reitillä muistaa kivuta edessä tulevat portaikot aina ylös asti. Niin pitkälle kunnes ei ole enää ylhäälle kavuttavia portaita. Silloin voit tietää tulleesi kyseiseen korkeimpaan kohtaan.

Vaikka ruska-aika olikin näin silmämääräisesti kaunis, herätti se itselleni ajatuksia myös ilmaston lämpenemisestä. Ilmaston lämpeneminen näkyy konkreettisesti luonnossamme ilmiönä mm. niin sanotusti "ääri" vuodenaikoina. Siinä missä viimeisin kesä oli pitkästä aikaa hätkähdyttävän kuuma (jopa trooppinen), niin syksy olikin sitten myös varsin erikoinen näky myös. Vaikkakin me kaikki suomalaiset nautimme näistä kauniista maisemista, itseäni vähän harmitti se, miten kaikki ihmiset eivät välttämättä osaa sitä yhdistää päässään ilmastonmuutokseen. Se että nämä kelit eivät suinkaan ole sattumia, vaan johtuu näistä asioista, joista nyt niin paljon puhutaan (lue paasataan). Sitä toivoisi, että nämä muuttuvat kelit herättelisi ihmisiä ajattelemaan. On kuitenkin vielä niin monia, jotka ajattelee että tämä puheenaihe on jotenkin kaukainen asia ja tyypillistä on myös ajattelu "no eihän sitä edes näy mitenkään missään, niin kai se on vähän höpöpuhetta". Ja silloin itseni melkein tekisi mieli huutaa, että katsokaapa ympärille nyt! Siinä se puhuttu asia nyt on kuulkaas mustaa valkoisella. Onnekseni Pekka Pouta puhui tästä samaisesta asiasta uutisissa ja aiheesta löytyy onneksi ihan faktatietoa, jos jaksaa etsiä ja perehtyä asiaan. Jätetään näiden argumenttien esiin tuominen kuitenkin Poudalle! (Huom. edellä mainitulla en nyt sit alleviivaa, että olisin itse jotenkin tosi ekologinen/ilmastonmuutoksen hyväksi ajatteleva ihminen kaikissa arjen valinnoissani. Tarkoituksenani oli tuoda ilmi se, että tosiasioiden kieltäminen / 'pää puskaan' - meininki lähinnä välillä harmittaa.)

Pidemmittä puheitta voin suositella kaikille Repoveden kansallispuistoa, luonnonpuistoissa tehtyjä kävelyjä ja ylipäänsä luonnossa oleskelua arkenakin. Olen huomannut, että mitä vanhemmaksi on tullut, sitä paremmin on oivaltanut kuinka rentouttavaa on vaan olla luonnossa. Kuinka hyvä tuki siitä voi olla ihan kaikille hyvinvoinnin kannalta - niin henkisesti kuin fyysisestikkin. Nyt ulkona on niin happirikasta, että siellä kelpaa kävellä. Eikä sitä tarvitse tehdä aina lenkkeilyä kuntoilun kannalta, vaan voi olla ihan hyvä mennä kävelemään/oleskelemaan luontoon. Ilman mitään suurempaa suunnitelmaa ja musiikin kuuntelunkin voisi jättää sikseen. Voisi kuunnella vain luonnon ääniä, hengittää raikasta ilmaa ja havannoida sitä mitä kaikkea luonnossa on. Sitä voisi hetkeksi jopa taantua pikkulapseksi, joka pääsee ensimmäisiä kertoja ihmettelemään luontoa. Tämän ajatuksen voisi ottaa seuraavan kerran, kun lähtee ulos luontoon (nappaa siis tästä vinkki talteen). Mitä ihmeteltävää täällä minulle voisi olla, jos näkisin tämän kaiken ensimmäistä kertaa. Aivan kuten pieni lapsi. Joku viisas joskus sanoi, että, jos etsii vastauksia tai pää on täynnä pohdintaa, kannattaa mennä luonnon äärelle. Luonto antaa viisautta ja kertoo meille vastauksia. Se antaa mielenrauhaa. Kokeile. Ja armollisuutta siinä mielessä, että luontoon ei tarvitse mennä suorittamaan mitään. Siellä voi olla hetken omassa rauhassa.

Jos siulla on antaa jotakin vinkkejä muista luonnonpuistoista/luontoreiteistä tms, joissa voisi käydä talvikaudella - otetaan vastaan! Toiveita saa myös antaa, millaisia aiheita toivoisit miun nostavan täällä blogissa esiin.

Mukavaa päivää just siulle!

Xoxo Sanna