Kun ei osaa sanoa ’’Ei’’

Samastuuko kukaan muu kanssani siihen, että jokainen jobi mitä tarjotaan, otetaan vastaan? Yksi parin tunnin juttu siellä, toinen täällä plus valmistautuminen ja sitten oli myös se joku juttu siellä jossain. Seuraavassa hetkessä, kun vilkaisee kalenteriin niin stressitasot alkavat uhkaavasti nousta, koska tehtävää piisaa. 

Samalla tavalla kuin pyörällä ajaminen tai uuden kielen oppiminen on myös kieltäytyminen taito, joka pitää osata. Mulla on tällä hetkellä niin paljon tehtävää, ja vastuuta, että tämä taito on tainut silloin joskus jäädä oppimatta. Onneksi koskaan ei ole liian myöhäistä oppia uutta! Tästä esimerkkinä se, että mä sanoin eilen ’’Ei’’ vaikka vanhan kaavan mukaan olisin sanonut ’’Ehdottomasti kyllä!’’ Kyseessä oli kutsu ylen haastatteluun Pasilaan koskien viime syksyllä ollutta markkinoinnin/myynnin/kaupallistamisen kurssia. Kyllähän se vähän kirpaisi, koska varmasti olisi ollut kiva lähteä siellä käymään, mutta ehkä tässä kohtaa nyt menee oma hyvinvointi edelle. 

Varsinaista blogitaukoa en aio pitää, mutta kuitenkin jonkinlainen epävirallinen ’’tauko’’ on tulossa. Minulla on tästä alkuvuodesta tulossa sen verran paljon koulu-, sekä työjuttuja, että blogi jää nyt valitettavasti toissijalle. Hirveä into mulla olisi kirjoittaa ja useita postausideoita luonnoksissa, mutta ne ilmestyvät sitten, kun on hyvä hetki! Olen myös huomannut sen, että stressaantuneena mulla ei pysy ajatus hirveän hyvin kasassa, joten postausten runko varmasti kärsisi jos väkisin alkaisin postauksia tekemään, kun takaraivossa painaa miljoona muuta asiaa 🙈😅 

Jos en toisiin ajatuksiin tule, niin seuraavan kerran postausta ilmestyy Helmikuussa ystävänpäiväviikolla! Tällöin siksi, että kyseisen viikon perjantaina on mulla VANHOJENTANSSIT! 😳😍 

Palataan siis silloin takaisin asiaan (vähemmän stressaantuneena) 😌

Onko kellään muulla tapana haalia itselleen hirveästi hommia ja sitten hukkua työkuorman alle?😅

213 sanaa,

Emmi

P.S. 

Työt maistuvat huomattavasti paremmin uudelta reclinerilta! 😜