Onnen Omenat

Mitkä kortit kellekin jaetaan?

Joskus elämä on jatkuvaa taistelua. Silloin tällöin tuntuu että itse en ollut paikalla kun niitä hyviä arpoja jaettiin. Joka aamu ahdistavat ajatukset ja huolet rahasta, epävakainen työtilanne, muut ongelmat, kaikki tuntui kasaantuvan yhdeksi isoksi stressikuplaksi ja myrskypilveksi mun päälle. Lapsuuden murheet olivat erilaiset. Silloin mun mieltä painoi mun sairaus, kiusaaminen ja koulu. Teininä ei oikein kesätöitä tuntunut löytyvän mistään, koulu ei liiemmin enää kiinnostanut ja ajauduin erinäisiin hankaluuksiin. Toisinaan ajattelen että minkälaista olisi elämä jos kaiken olisi saanut tarjottimella suoraan eteen? En varmaankaan olisi tuntenut niin kovasti ilon tunteita ja onnellisuutta niistä pienistäkin onnistumisista ja ilon aiheista. Yhtäkkiä hymy nousee korviin kun alan miettimään sitä sanontaa että aina jostakin pahasta seuraa jotakin hyvää. Kyllä se on niin. Ainakin mun kohdalla. 

Mummi ja Leon puhaltavat "kuppiloita" :D

Minut on pienestä pitäen opetettu siihen että rahan eteen pitää tehdä jotain. Kotona asuessani piti lenkittää koiria, täyttää astianpesukonetta ja huone piti olla siisti. Se opetti mulle sen että "sossulaput ja kelakorvaukset"ei ole ollut vaihtoehto tässä perheessä. Töitä on tehty aina. Kotona opittiin myös kunnioittamaan eläviä otuksia, ja meillä oli aina koiria ja ne olivat ihan kamalan rakkaita <3 Kuvat ja muistot on vieläkin tallella! Tämä opetti minulle lähinnä sen että meidän perheessä tulee aina olemaan noita ihania karvasia kavereita ja koti ei ole koti ilman koiraa. Sen opin myös kotona että anteeksi pitää osata antaa ja anteeksi pitää myös pyytää. Ja ihan itse sain sotkuni selvittää jos sellaisen olin järjestänyt. Ja niin opin selviämään hankalista tilanteista myös nykyään. Vanhoja on mukava muistella etenkin kun miettii mistä kaikesta hullusta sitä on selvitty vaikka sillä hetkellä on tultu sanottua se "jos mä tästä selviän..."-lause. Jalkaleikkaus, Tyson koiramme kuolema, mun järkyttävät ulosottovelat ja raha-ongelmat, Leonin syntyminen, parisuhdeongelmat, voisin luetella näitä vaikka koko illan. Pointti on se että tässä sitä ollaan onnellisempana kuin ehkä koskaan, ja kun tapahtuu jotain iloista, osaan todella ottaa ilon  ja riemun irti niistä hetkistä. Esimerkkinä tulee mieleeni elävästi kun olin juuri saanut Leonin ja oltiin toista päivää sairaalassa mun ihanan ystävän Terhin kanssa (tavattiin juuri siellä synnärillä) ja odotettiin tuloksia onko Leonilla sama sairaus kun minulla.Hoitaja tuli huoneeseen ja kertoi että poika on täysin terve eikä näy merkkiäkään mistään mikä viittaisi samaan sairauteen kun mulla. Purskahdin riemun kyyneliin ja juhlittiin Terhin kanssa (vahvassa lääkityksessä) tätä juttua ihanien sairaala vatkuleiden merkeissä! (Vain Terhi voi ymmärtää ton viimisen) :D

Halusin vain fiilistellä tähän kaikkea mennyttä ja ilmoittaa että täällä sitä porskutetaan edelleen ihan täysillä tehoilla OMAN bisneksen kimpussa. Koulu on kesken vielä ja se vie mun kaikki rahat mutta sen takia tehdään täysillä töitä. Meillä ei ole uutta hienoa taloa, se on vanha ja meidän näköinen, varustettu ihanalla puusaunalla, isolla pihalla ja omenapuilla. Orapihlaja-aita vähän harottaa sieltä sun täältä mutta meidän piha on kaunis. Mulla on ihana ja omapäinen 2-vuotias joka saa leikkiä omassa huoneessaan ja nukkua lämpimässä punkassaan, on mahdollisuus käydä tarhassa ja saada kavereita, temmeltää omalla pihalla koiramme kanssa! Leonilla on mieletön tukiverkosto, rakastava mummi ja vaarit, kummit ja serkut, ihana perhe. Tää on just sitä toverit. Älkää huoliko, hyvin siinä käy. Parhaalta tuntuu se että kaiken tän eteen on tehty töitä <3 

Nää on näitä mun onnen omenoita... kun oikein mietit, on niitä varmasti sullakin ;) - C-