Synttäripaardit!

Jiihaa!

Jo 2 vuotta! Se on uskomatonta miten aika lähtee liirtämään sikanopeeta vauhtia kun saa lapsen. Kohtahan se meneekin jo eskariin, tyo näytille ekan tyttiksen, kiukuttelee ja uhmaa, ottaa kotiarestia, ajaa autolla, muuttaa pois... Kamalan ahdistavia ajatuksia että Leon ei jää tuollaiseksi ihanaksi pieneksi bataatiksi vaan kasvaa hurjaa vauhtia! Noh, nyt ei mennä asioiden edelle vaan koitan ottaa täysin rinnoin ilon irti näistä superihanista hetkistä KUN Leon vielä on pieni <3

Potalla Dieselin kanssa...

Leon on aina ollut aika pumpsakka, ja menee kasvukäyrillä aika ylhäällä. Leon on jo puolet minusta :D Kohta se ripustaa mutsin naulakkoon kiukuttelemaan ! Leon osaa puhua jo aika sulavasti ja pystymme keskustelemaan järkeviä juttuja päivittäin, ymmärtää mitä tarkoitetaan, tottelee hyvin, siivoaa omat sotkut ennen nukkumaanmenoa, syö itse, käy potalla ja leikkii myös itsenäisesti! Minut valtasi valtava ylpeyden tunne kun hain tässä viime viikolla Leonia tarhasta ja tarhantädit kehuivat kuinka reipas poika Leon on. Kehuja sateli myös siitä syystä että käytöstavat on hallussa ja uskotaan mitä sanotaan. Tottakai on päiviä jolloin se Leonin peppu kuluttaa jäähypenkkiä ihan samalla tavalla kuin muiden lastenkin mutta noin yleensä kivasti menee tarhassa :)

On ihana saada jo piirrustuksia kotiin, minne tarhantädit on kirjoittaneet mitä Leon on sanonut kuvan esittävän, yksi oli vasta todella liikuttava. Siinä oli viiva keskellä paperia ja kaksi pistettä, sen nimi oli "minun kaunis äiti" :D Harmi etten ottanut kuvaa siitä, no ehkä näette sen vielä! Leonia kiinnostaa lukeminen ja piirtäminen, mutta ylitse kaiken tällä hetkellä on lentokoneet, pikkuautot ja legot! Päivän ykkösjuttu on tietenkin pikkukakkonen ja postipate, muuta Leon ei oikeastaan telkusta katsokkaan, muumeja ja salkkareita joskus harvemmin, heh. Mun mielestä 2 vuotiaan lelu ei ole tabletti tai kännykkä ja niihin meillä ei ole asiaa koskeakkaan. Jokaisella on omat kasvatusmetodit ja jutut, eikä varmaan ole oikeaa tai väärää, mutta meillä näin! Täällä touhutaan pihalla keskimäärin puolet päivästä, tehään pihahommia, laitellaan saunaa, pompitaan trampalla, ollaan hiekkalaatikolla, grillaillaan yms. Kyllä teki tiukkaa olla pari päivää sisällä lautapelien ja autojen kanssa kun kipeitä oltiin, huhhu. Kyllä se vaan raitis ulkoilma on parasta!

Eilen juhlittiin 2-vuotispäivät pois päiväjärjestyksestä ja hauskaa riitti! Paras juttu varmaan oli legolentokone ja se että serkut tuli kylään. Leon jaksoi hienosti vastaanottaa kaikki vieraat ja aika meni availlessa paketteja ja syödessä kakkuja. Illalla viimeiseksi tuli vielä vaari kyläilemään ja sen jälkeen olikin aika mennä nukkumaan. En kerennyt edes hyvää yötä sanoa kun nukkumatti olikin jo tullut! 

Lotta ja Mia kummit auttoivat pakettien avaamisessa, ja serkut katselivat innoissaan vierellä!
Teemu vaari ja eno, Minna mamma ja Emppa serkku sekä mummi ja melkein kaikki kummit! Pari puuttui kuvista.

Oli myös supersiistiä että sateisen aamun jälkeen saatiin aurinko kehiin ja pystyin pistämään ipanat pihalle riehumaan ennen seuraavaa kattausta jotta sain hieman siistittyä paikkoja. Jiihaa. Siellä ne kaikki kuusi juoksenteli sokerihumalassa ampuillen leikkipyssyillä jotka Santtu-eno toi synttärilahjaksi. 

Serkut Elviira ja Samuel.

Juhlien Menu oli seuraavanlainen :

  • Kinkkuvoileipäkakku
  • Tonnikalapiirakka
  • Coctailpiirakat ja munavoi
  • Kinuskikakku
  • Valkosuklaapuolukka juustokakku
  • Korvapuustit
  • Omenapiirakka ja vanilijakastike
  • Suklaa-maapähkinä kuppikakut

Kullanmurun Sannalla oli taas pikkaisen näpit pelissä, sillä itse en oo makeitten kakkujen taituri niin Sannalta tilattiin toi kinuski-ja juustokakku! Kaikki muut loihdin itse. Ihanaa että jokainen vieras lähti ähky-fiiliksellä himaan ja kehui tarjoiluja. JES. 

Itsekin tuli hommattua pieni turvotus...
Ihana Kinuskikakku ja raikas valkosuklaa-puolukka juustokakku!

Oikea syntymäpäivähän on virallisesti tämä päivä eli 5.9 ! Aamulla pusutinkin reippaan tarhapojan oikein kunnolla johon sankari totesi että "mene jo äiti, heippa!". Kiva. Niin ne kasvaa. Pakostikin tulee tässä mietittyä kahden vuoden takaisia tunnelmia ja kelata aikaa ennen Leonia. En ikinä haluaisi toisaalta elää tätä samaa päivää silloin kaksi vuotta sitten uudelleen koska tuskat olivat niin maksimaaliset, ja se oli oikeasti elämäni hirvein päivä, heittämällä. Mutta kuitenkin joku masokisti minussa haluaisi kelata siihen kohtaan kun noin yhdeltä yöllä kipulääkkeiden alettua pikkuhiljaa vaikuttaa kunnolla, minut ja Leon vietiin omaan huoneeseen kaiken koettelun, tuskan ja hampaiden kirsitelyn jälkeen. Leon nostettiin mun syliin ja sain ekaa kertaa tuijottaa sitä nyyttiä siinä oikein kunnolla ilman että olin jossain lääkehöyryissä ilokaasun vaikutuksen alaisena. Silloin katselin Leonia varmaan pari tuntia ja mietin että siinä se on, minun paras aikaansaannokseni tässä maailmassa. Ja muistan miettineeni ja hokeneeni itselleni että jos mä tästä selviin (siis ekasta yöstä kahdestaan osastolla) niin selviän mistä vaan. Seuraavana aamuna heräsin Leon sylissä ja oli ihanaa huomata että se hengittää ja on elossa! Ja kaikki oli totta mitä tapahtui edellisenä päivänä. Pointti on se että näitä samoja tunteita koen edelleen joka päivä. Minä, varsinainen tuuliviiri, huithapeli, huldahuoleton olen huolehtinut pojastani hyvin jo 2 vuotta! Ei ole sattunut mitään kauheuksia, ja olenkin onnistunut kasvattamaan Leonista ihanan, reippaan ja kohteliaan miehenalun, ja se jos mikään tuntuu hienolta. Ehkä parhaimmalta kuin mikään koskaan jos rehellisiä ollaan. Ainiin, en minä kaikkea yksin tehnyt, on se Teemukin semmonen superdad ;) -C-

Leon Maxmilian <3