32

Täytin juuri 32, tai kahdeksannen kerran 25. Koska synttäripäivä sattui sunnuntaille (tai oikeammin koska vanhuus), mitään ihan ylenpalttisia bileitä ei ollut tarpeen järjestää. Sen sijaan buukkasin ohjelmaan hemmottelua, laatuaikaa ja hyvää ruokaa. Erästä tanssituomaria lainatakseni: ei huooooono.

Lauantaiaamulle varasin kraniaaliosteopatiahoidon itselleni lahjaksi. Makoilin hoitopöydällä tyytyväisenä 50 minuuttia, ja vaikka edellinen kertakin oli rentouttava, niin lauantaina mentiin jotenkin ihan nextille levelille. Hoidon loppuvaiheessa tulin ajatelleeksi, että jos nyt pitäisi sanoa, missä kohtaa sormeni ja varpaani ovat, en osaisi. Olen joskus bodybalancen loppurentoutuksen aikana miettinyt, mitä ohjaaja tarkoittaa sanoessaan, että kehon ääriviivojen tulisi antaa hävitä. Tuossa kohtaa tuli sellainen fiilis, jota parhaiten kuvaa juurikin kropan ääriviivojen katoaminen johonkin. Hoidon jälkeen olo oli siis totaalisen rento ja rauhoittunut, ja autoa käynnistellessä pää tuntui jotenkin tohelolta. Olen joskus vuosia sitten menettänyt tajuntani kerran, ja sen jälkeen muutamaan otteeseen meinannut pyörtyä. En usko, että niin pitkälle olisi tällä kertaa menty, mutta käänsin silti kaikki auton töhöttimet puhaltamaan kylmää ilmaa naamalleni. Haukottelin koko loppupäivän, ja seuraavan yön nukuin kuin tukki - normaalisti herään 1-2 kertaa yössä, tällä kertaa sain nukkua aamuun asti.

Tohelosta päästä huolimatta pystyin jatkamaan päivää kutakuinkin normaalisti, ja kävin hakemassa Keski-Suomesta tulleen äitini siitä ainoasta kaupunginosasta, johon hän suostuu ajamaan. Äipän tekemän tupatarkastuksen ja kahvittelujen jälkeen suuntasimme kaupungille.

Äiti <3

Onneksi luokattoman huono shoppailijuus kulkee meillä suvussa, joten väsähdimme touhuun suunnilleen samoihin aikoihin. Ehdin kuitenkin tuhlata äidiltä ja äitipuolelta saadut lahjusrahat uusiin treenivaatteisiin:

Housut ja pari toppia. Tuo Niken verkkohärpätin näytti ihan käsittämättömältä, mutta toimii.

Se on kyllä oikeasti jännä. Aikuisten oikeiden vaatteiden shoppailu lähinnä ahdistaa, mutta urheilukauppoihin voisin roudata rahaa kottikärrykaupalla. Tällä kertaa kannoin sovituskoppiin kuusi vaatekappaletta, kassalle mukaan lähti neljä. Ja toinen hylätyistä oli väärän kokoinen versio ostetusta topista. Huoh, olisipa muidenkin rytkyjen ostaminen näin helppoa.

Shoppailukierroksen ja toisten kahvittelujen jälkeen emo saateltiin kotimatkalle, ja vuorossa oli evästä:

Lehtipihvi, lohkoperunat ja maustevoi <3

Mies valitsi lautaselleen harvemmin syömänsä vaihtoehdon, itse tilasin samaa mitä aina. Siis oikeasti aina. Joka kerta, kun ko. ravintolassa käyn, syön lehtipihvin lohkoperunoilla. Se ei petä koskaan, joten mitä, jos erehtyisi tilaamaan jotain muuta ja se ei olisikaan yhtä hyvää? Jälkkäriksi myös samaa mitä aina, eli suklaajätskipallo kinuskikastikkeella.

Lempijälkkäri.

Masut pinkeinä kävimme vielä hoitamassa viikon ruokaostokset, jonka jälkeen oli vuorossa vatsa- ja poskilihastreeniä Mikaelissa:

Pallopää ja Naurun tasapainon kärkikolmikko :)

Vallan onnistunut lauantai siis kaikinpuolin. Sunnuntaiaamuna avasin paketista nämä:

Lahja mieheltä: pari tuotantokautta yhtä lempparisarjaa, ja lahjakortti mihinkäs muualle kuin urheiluliikkeeseen :)

Villit synttäribailaukset hoidin pois alta Bodyjam-tunnilla. My kinda weekend :)