Ensimmäinen Bodyjam pitkään aikaan

Noniin. Fressin syyskausi on potkaistu käyntiin, ja eilen pääsin pomppimaan kauan himoitsemalleni Bodyjam-tunnille. Mitenkäs se sitten sujui?

Tanssinhan siis olisi pitänyt näyttää jotakuinkin tältä:

No näyttikö? Omasta tanssistani ei kuvia tai videota ole (valitettavasti, menetys on valtava), mutta kuva kertonee enemmän kuin tuhat sanaa. Kasvoillani näkyi tunnin aikana noin neljä ilmettä, jotka näyttivät suurin piirtein tältä:

  1. Eli siis oikea jalka menee niinkun polven avauksella sivulle kolmesti, samalla kun koko jalkapohjaa pitäis pystyä liikuttamaan, ja molempien käsien pitäis mennä vasemmalle, ja pitäis vielä muistaa että ensin alas, keskelle ja sitten ylös? Joo okei.
  2. Että MITÄ sie just teit?
  3. Niin että tällanen seitsemän askeleen rykelmä, joista kolmella viimesellä pitäis pyörähtää ympäri ja vielä pysyä tasapainossa, ja muistaa minne päin seuraavaks mennään? Tuplatempolla? Are you kidding me?
  4. Jaa että ei tää ois tunti eikä mikään jos kaikki menis heti jakeluun? Niin mutta kun entäs jos haluais osata kaiken heti? / On oikein ystävällistä tarjoutua tunnin loputtua käymään läpi muuvsseja, jos on jotain epäselvää tai jos joku ei suju. No ei suju ei, mutta en kai mie enää tässä vaiheessa muista mitä en osaa!

Pääosaa koko tunnin taisi näytellä ilme numero 2. Ohjaaja-Anna on aivan upean ihana ja hänen tanssiaan voisi katsella loputtomiin, mutta ei se oma meno ihan hirveän nätiltä vielä näyttänyt :D Onneksi ei tarvitsekaan, koska onhan tuossa aikaa opetella. Ohjelma vaihtunee muutaman viikon sisällä, mutta sitä uutta jankataankin sitten seuraavat kolme kuukautta.

Ai että. Vaikka jamikunto on lievästi sanottuna kadoksissa enkä voi ymmärtää, miten tämä on muutama vuosi sitten voinut tuntua helpohkolta, niin kyllä siitä vaan kipinä jäi. Ei juma mie oon huono, mutta kyllä miusta vielä hyvä tullee. Jos ei vielä ens kerralla, niin jossain vaiheessa kuitenkin.

Welcome back, oh how I've missed you.