Epä-salihirmun kesähommat

Jos joskus olenkin miettinyt, että osaisinkohan enää olla liikkumatta, niin vastaus on kyllä. Onnistuu näemmä oikein hyvin. Muutamana viime viikkona elämä on tapahtunut, joten reenailut ovat jääneet vähemmälle. On ollut parturia, hierontaa, fysioterapeuttia (tästä lisää myöhemmin), kaverikahvitteluja ja vaikka mitä.

Viihdyn salilla hyvin ja tykkään treenata, mutta näköjään tykkään myös olla treenaamatta. Satunnaisesti olen kaivannut puntteja kolistelemaan, mutta siitä huolimatta, että sunnuntaina olisi alun perin pitänyt olla salipäivä, en mennyt. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta, joten ei sisäilma oikein puhutellut.

Sen sijaan viime viikkoina on puhutellut paljon enemmän esimerkiksi:

Kävelylenkit, hiestä kiiltävästä naamasta huolimatta.
Mansikoiden syöminen. Nyt kun niitä vihdoin saa järkevään hintaan.
Kaikenkarvaisten söpöläisten silitteleminen.
Aamupalan syöminen takapihalla. Tämä semilavastettu tilanne on sunnuntailta, enimmäkseen arkiaamut näyttävät enemmän...
... tältä.
Kauniiden maisemien ihaileminen. Tämä lenkkireitin varrelta, voisin kuunnella virtaavaa vettä ikuisuuden.
Pihassa löhöileminen. Olen syönyt noita Magnumin vadelmajäätelöitä varmaan 10 parin viikon sisällä.
Pihassa löhöileminen myös silloin, kun ei ole edes mitenkään hirmuisen lämmin.

Että joo. Voin suorastaan kuulla vähäisten lihasteni sulavan pois. Mutta en taida ottaa asiasta sen suurempia paineita; käsittääkseni syksy tulee aina kesän jälkeen, ja ehtiihän sitä silloinkin.

Taidan silti pitää tänään punttipäivän.