Hehkutuksen paikka

Sunnuntai-iltaa, tyypit! Tulin vaan pikaisesti hehkuttamaan, miten lapsellisen riemuissaan ihminen voikaan olla uudesta ihosta. Se on vielä pinkkiä ja jotenkin hentoista ja haurastakin, mutta ihoa silti. Jalkani osoittaa v i h d o i n tervehtymisen merkkejä!

Eilinen sujui tällaisissa maisemissa:

Jos ei sielu lepää täällä, niin ei missään <3

Kyseessä oli miehen kaverin hääjuhla (olivat tahtoneet jo aiemmin maistraatissa, eilen kokosivat suvun ja ystävät yhteen), ja paikka niin kaunis ettei mitään rajaa. Rentoa yhdessäoloa, hyvää ruokaa ja illalla kodassa istumista ja vähän lisää ruokaa.

Asukuvia ei ole vaikka olisi ollut syytä, kun niskassa oli kerrankin jotain muuta kuin farkut tai jumppareleet. Yksi pakollinen selfie oli kuitenkin otettava:

Mekko, pantakampaus ja kaikki! Mekon päällä oli tosin pitkä neuletakki, ja kodassa istuskelua varten kävin läpi Tuhkimon kurpitsavaunuefektin ja palauduin takaisin farkku-huppari-itsekseni. Pantakampauksen jätin kuitenkin päähän.

Kuvanottohetkellä olin jo riisunut kengät, mutta suureksi riemukseni voin kertoa, että ne eivät olleet crocsit, Hai-saappaat tai Pirkka sangalliset jätekassit! Sain kuin sainkin ostamani mustat avokkaat kekkereihin mukaan, eivätkä koipeni olleet millänsäkään kiitos asiallisten teippausten.

Vielä kun tämä pieni kurkkukipu ja tukkoisuus tästä hellittää, niin liihottelen vähintään kuuhun. Tai ainakin bodycombatiin.