Intoa kuin ilmapallossa

Siis iiiiiiiik, mie en kestä mie en kestä mie en kestä! Miten maailman parhaudellisinta ihaninta mahtavuutta on tyrkyllä syksylle! Aaaaaaaaaaaa.

Nonni, vedetäänpä sitten henkeä. Olen tiennyt erään ihkupihkun tietolähteen ansiosta jo noin viikon verran, että Bodyjam palaa Fressin tämän syksyn lukujärjestykseen. Ja olen niiiiin lapsellisen innoissani, ettei mitään järkeä. Keväällä tuolla taisi olla 4-5 näytetuntia, joilla jokaisella kävin, ja jonka jälkeen kävin joka kerran respassa vinkumassa, että yhyhyyy ottakaa se takasin. Tiesin kyllä sen, että Les Millsin lisenssihommat sanelevat hyvin pitkälti tarjolla olevien tuntien määrän, ja että ottaakseen jonkun tunnin ohjelmistoon joku toinen pitäisi jättää pois. Mutta silti. Alkoi jo jossain vaiheessa naurattaa, kun respavuoroon sattui aina yksi ja sama nuori nainen. Hymyillen otti silti jokaisen palautteen vastaan, propsit siitä.

Parastahan hommassa on tämä:

Lempparit <3

Jami ja combat eri päivinä! Olen kerran jos toisenkin tuskaillut, kun combatin kanssa on mennyt samana päivänä jotain muutakin kivaa. Nyt nuo kaksi lemppareinta menevät eri päivinä, eli on olemassa hyvin konkreettinen mahdollisuus päästä molempiin. Ei ehkä joka viikko, mutta usein. Aijaijaijaijai!

En suostu masentumaan edes siitä, että tiedän jo ennakkoon miten niiden ensimmäisten kertojen kanssa käy. Ravasin jamissa kutakuinkin viikoittain joskus muutamia vuosia sitten, omaksuin koreografiat kuin itsestään ja pärjäsin mielestäni oikein hyvin. Näytetuntien perusteella kauas on tultu noista ajoista, ja jostain syystä kertynyt ikä on muuttanut tanssitaitoisen kehoni puupökkelöksi, jolla on kaksi vasenta jalkaa ja kädet aina jotenkin väärin. Mutta ei se mitään, koska siitä se taas lähtee, enkä millään malttaisi odottaa kahta viikkoa.

Voijjjjettä kuulkaas. Syksystä tulee niiiiin hyvä.