Kamerareenilöitä, part 1

Onko väärin 32-vuotiaana tuntea itsensä kuin lapseksi karkkikaupassa? Sellainen fiilis on nimittäin ollut valloillaan siitä lähtien, kun tilasin itselleni synttärilahjaksi tämän:

Lupasin joskus pari kuukautta sitten töissä, että yritän pikkuhiljaa ottaa tuotekuvauksen haltuun. Tuota tavoitetta edistääkseni otin firman kameran pariksi viikonlopuksi lainaan - tämä oli rahanmenologistisista syistä kohtuullisen suuri virhe. "Mie halluun kanssa!"

Firman kamera on aika kovaa ja korkealta yli oman budjettikipurajani, mutta yllä olevan paketin hinta oli vielä jonkinlaisen sietokyvyn rajoissa. Siispä tilaus sisään - ilman minkäänlaista koulutusta, parin räpsimiskerran perusteella.

Mutta hei, tekemällä oppii, vai mitä? Joskus syksymmällä voisi katsella sillä silmällä esimerkiksi kansalaisopiston tarjontaa valokuvauskurssien saralla, ja siihen asti voin keskittyä hmm mitähän tästä tapahtuu -tyylisiin otoksiin. Joitakin perusasioita olen yrittänyt opiskella lukemalla interneetteristä, mutta jotenkin tuntuu, että parhaiten tuon taidon oppii nimenomaan tekemällä ja harjoittelemalla konkreettisesti.

Siispä kamera mukaan joka paikkaan minne kehtaa kantaa, ja askel kerrallaan opettamaan omaa silmää näkemään kauneutta ja kuvia ympäristössä. Ensimmäisen kameran kanssa toteutetun kävelylenkin saldo oli vajaa 70 kuvaa, joista muutaman voisin laittaa tähänkin:

Ei vielä pro-laatua, mutta siitä se lähtee :)