Kevään merkki

Mistä tietää, että on kevät? Sulavasta lumimassasta, jalkakäytäviä pitkin juoksevista puroista, lisääntyneestä valosta ja jo pikkuhiljaa lämmittävästä auringosta? Ei. Tai no okei, niistäkin. Mutta itselleni varmin merkki lähestyvästä keväästä tai sen alkamisesta on silti joku muu kuin yllämainitut. Nimittäin pikkuhiljaa takavasemmalta hiipivä seitinohut ajatus tai tunteenpoikanen, joka ihan yhtäkkiä ja varoittamatta putkahtaa tajuntaan asti.

Olispa kiva ostaa jotain nättejä vaatteita.

Minä olen valehtelematta maailman mielikuvituksettomin pukeutuja, ja tuossakin toinen sana on jo rankkaa imartelua. Omalla kohdallani ei nimittäin voi hyvällä tahdollakaan puhua pukeutumisesta. Joojoo, laitan kyllä vaatteet päälle kun poistun kotoa, mutta kovin suurta intohimoa kyseiseen rituaaliin en tunne. Ja vaikka joissain asioissa käytänkin liioittelua tehosteena, pystyn täysin rehellisesti sanomaan hiihdelleeni koko edellisen syksyn ja kuluneen talven huppareissa, t-paidoissa ja farkuissa. Pois lukien ne ehkä noin kymmenen kertaa, jolloin on täytynyt ns. lähteä jonnekin ja miettiä, että kumpikohan noista ”paremmista” yläosista miulla oli viimeksi päällä, niin laittaisin nyt sen toisen.

Omistan tällä hetkellä kahdet käyttöfarkut, jotka ovat identtiset. Vihaan housujen ostamista, joten kun satuin syksyllä vahingossa löytämään sopivat, oli niitä ostettava heti kahdet. Toiset päällä, toiset pesussa, you know. Noita jonnekin lähtemiseen soveltuvia yläosia on ehkä 2-4 kappaletta. T-paitoja läjä, huppareita toinen. Töissä on käytössä firman logolla varustettu huppari ja ne farkut, jotka eivät ole pesussa. Noniin muotibloggarit, joko tekee mieli kirkua?

Tästä syystä tuo edellä mainittu ajatus pääsee joka vuosi yllättämään positiivisesti. Hei, synkkä talvi on takana ja ulkona paistaa aurinko! Luonto herää eloon, pitäiskö miunkin? Surffasin siis kevätpäissäni eilen lemppariverkkokauppaani, ja katselin ei-huppariosastoa sillä silmällä. Ostoskoriin päätyi muistaakseni viisi vaatekappaletta, joista toivon edes muutaman olevan sopivia (nettishoppailu ja kotona paketista löytyvien kankaanpalojen käsittämättömyyden aiheuttama alakulo ovatkin jo kokonaan oma tarinansa).

Noista viidestä vaatekappaleesta neljä oli mustia, ja yksi räikeän harmaa. Jotenkin tuli vähän anssikelamainen olo. Ja jos vanhoihin merkkeihin on luottaminen (yleensä on), niin kesällä mennään taas t-paita ja caprit –linjalla. Että ei tässä nyt ehkä ole syytä vaihtaa blogia Muoti-kategorian alle, mutta eihän sitä tiedä – ehkä kevätkännin muuttuessa kesähuppeliksi vaatehuoneestani löytyy vielä värejäkin.

(P.S. Ette muuten usko, miten paljon nauratti laittaa tälle kirjoitukselle tagiksi Muoti.)