Kotikissan päiväkirja by Wagner

Heippa teille kaikille!

Täällä kirjoittelee Wagner, tai kuten minua nykyisin enimmäkseen kutsutaan, Vallu. Valtteriksikin on sanottu, ja Valpuriksi, mutta kuulemma rakkaalla lapsella on monta nimeä. Minuun olette ilmeisesti tutustuneet täällä, mutta ajattelin kertoa hieman lisää minun ja tuon taisteluparini Viivin elelystä. Viivillä ei olekaan yhtä monta nimeä kuin minulla, se on kuulemma Viivi Viivuska Mutkahäntä. Viiville oli ilmeisesti tapahtunut jotain sen syntyessä, kun sen hännässä on sellainen kiemura päässä. Eikä tuo meidän kummankaan alkuelämä ollut muutenkaan ihan ruusuisimmasta päästä, mutta nykyään on kyllä kaikki ihan mallillaan.

Me tosiaan muutettiin tänne meidän kotiin reilut 5 viikkoa sitten tuolta löytöeläintalolta. Sielläkin oli hirveän mukavia tätejä meitä hoitamassa, mutta on tämä kieltämättä mukavaa kun on oma koti ja omat ihmiset. Täällä asuu kaksi tuollaista ihan mukavaa ihmistä, ja niiden nimet on Isi ja Äiti. Äiti tosin kutsuu itseään usein Mammaksi. Se varmaan tykkää Muumeista, kun on sanonut että minäkin muistutan Muumipeikkoa. Puhukoon ihan omasta puolestaan vaan, on se tainnut Mammakin olla ruoka-aikaan kotona.

Nykyään elämä tuntuu tosiaan aika mukavalta. Minua ei enää pelota olla täällä, en ole ollut sohvan takana piilossa enää hetkiseen. Välillä tosin täytyy käydä hakemassa sieltä happea kun Äiti tai Isi kantaa sellaista vaatteilla täytettyä metallihäkkyrää ympäri asuntoa, mutta aika nopeasti sekin paniikki menee ohi, kun ei se taida olla pahantahtoinen häkkyrä kuitenkaan. Ja on muuten ihan älyttömän mukavaa vedellä niitä vaatteita lattialle siitä häkkyrästä! Äitiä naurattaa aina joka kerta, mutta on se välillä torunutkin, ettei muka saa. Kostoksi sitten aina varastetaan sen villasukka.

Meillä on aika paljon harrastusmahdollisuuksia täällä kotosalla. Päähänlyöntikisat otetaan yleensä noin kerran päivässä, ja mätkitään toisiamme pitkin korvia. Mutta on täällä muutakin tekemistä, olkkarin matto on täynnä jotain pieniä esineitä. Äiti tai Isi heittelee niitä meille, ja se on kyllä kivaa. Osa niistä pienistä esineistä vikisee, mutta jostain syystä niillä saadaan leikkiä vaan päivisin. Illalla Äiti kantaa ne kaikista kivoimmat esineet vaatehuoneeseen ja sössöttää, että "murusten lelut meni nyt parkkiin". En ymmärrä minkä takia, yöhän on kissan parasta aikaa.

Ruokahuolto täällä tuntuu myös pelaavan ihan mukavasti, ja syödäänkin aina Viivin kanssa kupit tyhjiksi. Äitiä naurattaa, kun Viivi pyörii sen jaloissa kiehnäämässä ja naukuu, mutta pitäisihän senkin ymmärtää ettei nälkä naurun asia ole. Usein aamuisin Äitissä on havaittavissa pientä loivaliikkeisyyttä, ja silloin Viivi yrittää vauhdittaa toimintaa näykkäämällä Äitiä pohkeesta. Sitä naurattaa sekin, mutta ei ole vieläkään oppinut, että asiat voisivat tapahtua nopeamminkin. Tässä kenelläkään ole koko päivää aikaa odottaa.

Ollaan tutustuttu myös muutamiin muihin ihmisiin. Täällä on käynyt kaksi tätiä, jotka juttelivat Äitin kanssa keittiön pöydän ääressä ja välillä antoivat meille herkkuja. Sitten kävi joku nainen, jota Äiti kutsui myös Äidiksi ja se nainen itseään Mummuksi. Ja sitten kävi joku pariskunta, joista toinen oli myös nimeltään Mummu. Sillä miehellä ei tainnut olla nimeä. Ja viime viikonloppuna meillä oli tupa täynnä, kun täällä kävi neljä ihmistä jotka kaikki halasivat Äitiä. Ennen saapumista Äiti puhui "porukoista" ja "mummista ja vaarista", joten ilmeisesti tuttuja olivat nekin. Se vanhin setä leikitti Viiviä tosi pitkään, ja se vähän nuorempi mutta Äitiä vanhempi setä syötti meille herkkunameja kädestä. Ja se nainen myös.

Että jos satutte tuntemaan Äitin tai Isin ja teillä on Dreamies-namuja, niin meillä voi kyllä tulla käymään. Alkuun saatetaan vilkaista epäluuloisesti, mutta ihan nopeasti lämpeneviä kuitenkin ollaan. Silittää meitä saa vasta Äiti ja Isi, mutta jos käytte useammin niin saattaahan se tilanne muuttuakin.

Nyt tuolla Äiti jo huutelee iltapalalle, joten täytyy ilmeisesti mennä. Olen kyllä vähän epäluuloinen; kuitenkin haluaa minut vaan pois tästä koneeltaan kun viimeksikin pienensin kaikki pikakuvakkeet ja nyt se ei muista miten ne saa takaisin. Hähä.

Heippa!