Kuvakuulumisia ruokarempasta ja vähän muustakin

Heipähei ihanat,

haluaisiko joku ensimmäisenä kertoa, mihin ihmeeseen tämä loppuvuosi on kadonnut? Äsken oli elokuu, ja nyt pitäisi jo alkaa valmistautua jouluun. Olen nillittänyt aiheesta useamminkin, mutta kaikista vastusteluistani huolimatta joulumieli on vallannut minutkin. Suurin syy sille on ehdottomasti Starboxin tämän vuoden Joulumieltä paikallisilta paikallisille -kampanja, joka on ylittänyt kaikki odotukseni. Kerron kuitenkin projektista lisää ihan omassa postauksessaan myöhemmin, joten keskitytään tällä kertaa muihin asioihin.

Mitäs tässä parin viime viikon aikana on sitten tapahtunut?

Olen onnistunut käymään pari kertaa kävelylenkillä (tai no, ainakin yhden), ja jotenkin tuo marraskuun alkupuolen sumuisuus oli karuudessaan kaunista:

Kävin myös pari viikkoa sitten OutletExpo- ja Elma-messuilla, joiden parasta antia olivat nämä kaverit:

... ja muuten reissun kohokohtana tämä henkilökohtainen mekkani:

Tajusin vasta Fazerin Pätkis-levyä hehkuttavan fb-päivityksen jälkeen, että niillähän on hitsi vieköön joku vierailukeskus Vantaalla. Ei tuonne ihan varta vasten viitsi lähteä ajamaan, mutta messureissulla oli melkeinpä matkan varrella. Ja no, tulihan niitä levyjä muutama ostettua varastoon. Kun kaupoista saa vasta tammikuussa ja ja ja.

Entäs se ruokaremppa?

Yllä oleva kuva on messureissulla nautittu lounas peukaloasemalla, joten voisi sanoa rempan sujuvan ihan mukavasti. Samaisella reissulla tosin vetelin napaani pussillisen suolapähkinöitä, mutta siitä huolimatta aika vahva suoritus aiempiin matkaeväisiin verrattuna.

Olo on jo keveämpi, ja leivän puputtamisen loputtua ei turvota ollenkaan niin paljon. Painokin on pudonnut neljässä viikossa 1,9 kiloa, joka on aika optimi. Ensimmäiset pari viikkoa olivat aika nahkeita elopainon kannalta, kolmas hyvä ja nyt viime viikko taas huikean paljon parempi. Yritän silti valmistautua henkisesti huonompiinkin viikkoihin ja ajatella, ettei se helvetinkone määrittele kenenkään ihmisarvoa. Suklaata tekee mieli vähän väliä, mutta olen nähtävästi kehittänyt jostain itsehillintälihaksen. Suuri apu on säännöllisestä ruokailurytmistä ja järkevistä suuhun työnnettävistä asioista. Joitakin harkittuja ja muutamia harkitsemattomia hutilyöntejäkin on tullut, mutta yli 90-prosenttisesti olen pysynyt kaidalla tiellä. Summa summarum: ei huono. Sen kunniaksi sallin itselleni tänään tämän:

My precious <3

Sellaista tänne, entäs sinne? Palataan taas piakkoin :)