Loppuloma, eli asioita joita söin Tampereella

Terveisiä tällä kertaa ihan kotimaasta, eli Tampereelta!

Himoitsemani "äkkilähtö johonkin lämpimään" jäi tällä kesälomalla toteutumatta, mutta eikös Tampere ole melkein yhtä hyvä? Setäni ja serkkuni ovat yllyttäneet meitä käymään Mansesterissa jo ties kuinka kauan, ja tällä viikolla tuli sopiva sauma tarttua tarjoukseen. Setäni lupasi majoittaa meidät kakkoskämppäänsä, joten tiistaiaamuna otimme suunnan kohti Tamperetta.

Perille pääsimme joskus kahden jälkeen, ja koska serkkuni vapautui työvelvoitteistaan vasta neljän aikoihin, pyörimme muina turisteina ympäri Koskikeskusta. Itselleni ainut pakkopäästä oli Se Hämeenpuiston vihkokauppa, joten Koskarin pyörähdyksen jälkeen hiihtelimme käymään tuossa maailman sympaattisimmassa kivijalkaliikkeessä. Bujoilijat tietävät mistä puhun, muille tiivistettynä tiedoksi, että ko. liike on tosiaan bujo-hurahtaneiden taivas. Olisin halunnut ostaa yhden kaikkia tuotteita, mutta budjetin ollessa rajallinen selvisin kuitenkin suhteellisen vähällä:

On siinä tarra poikineen o:)

Vihkokauppareissun jälkeen jäi vielä vähän aikaa, joten jätskillehän sitä oli päästävä. Olen ihan totaalisen hurahtanut gelato-tyyppisiin jäätelöihin, joten suuntana oli Koskarin Minetti. Oli siinä kieltämättä vaarana irrota kaikista henkseleistä, kun makuvaihtoehtoja oli 54...

Yksi vaihtoehdoista rankkautui tosin välittömästi pois. Vai mitä olette mieltä Redbullin makuisesta jäätelöstä? Yhden jos toisenkin kerran tiskiä päästä päähän ravattuani sain kuitenkin lopulta tehtyä valinnan:

Italialainen nougat ja sveitsiläinen suklaa <3

Jätskien jälkeen nappasimme serkkutytön kyytiin ja pääsimme tarkistamaan majapaikkamme. Illaksi tehtiin treffit serkun ja hänen miehekkeensä sekä toisen serkun kanssa Ravinteli Huberiin.

Vilkaisin menua jo ennakkoon ja päivittelin, jotta herrajjumala pitääkö miun oikeesti vetää 400g possunniskaa. No ei tarvinnut. Huberin systeemi toimii siis niin, että pöytäseurueelle tilataan erilaisia lihoja ja lisukkeita, ja kaikki saavat maistella kaikkea. Toimii.

Dry Aged Prime Rib, varhaisperunaa ja kurkkua+inkivääriä
Ylikypsää possunniskaa, entrecotea, pippurikastiketta ja parmesanvoita

Näiden kaveriksi pöydästä löytyi vielä kaksi ämpärillistä kolmeen kertaan friteerattuja ranskalaisia ja salaattia. Ei huono, 5/5 ja mitä näitä nyt on. Oli aivan tolkuttoman hyvää ruokaa ja mahtiseuraa. Ja mukava mualaistytönkin päästä joskus kokeilemaan suuren mualiman meininkiä :)

Keskiviikko vierähti osittain Ideaparkkia ihmetellessä, ja mukavastihan sitä sai sielläkin syitä mennä taas maanantaina takaisin töihin. Ihan lapasesta ei sentään lähtenyt, mutta joitakin kotiintuomisia sentään löytyi. Ja olihan sielläkin sitä gelatoa:

Ei huono, mutta ei yhtä hyvä kuin Minetti :)

Torstaiksi tehtiin uudet treffit serkkusen kanssa, ja otettiin suunnaksi Pyynikin näkötorni. En ollut koskaan aiemmin siellä käynyt, joten hienoa oli katsella näin upeita maisemia:

Eikä lisäseuralaisessakaan vikaa ollut:

Neera <3

Pyynikiltä saa kuulemma maan parhaat munkkirinkilät, joten keskiviikon superterveellisestä ruokavaliosta (pizzaa, jäätelöä, vohvelia...) huolimatta oli pakko maistaa.

Hyvältähän se maistui, ei voi minkään.

Pyynikin-reissun jälkeen olikin aika kääntää keula kohti Mikkeliä, ja aloittaa hitusen puuduttavaltakin tuntunut reilun kolmen tunnin kotimatka. Minusta ei muuten varmaan koskaan olisi ajamaan autoa työkseni, kun jo pelkkä apparin paikalla istuminen tahtoo ottaa koville... Suunnilleen puolimatkassa oli aika pysähtyä taas vaihteeksi syömään, ja lounaspaikaksi valikoitui peukalokuppila.

Eipä ole salaatti hetkeen maistunut yhtä hyvältä...

Jotta semmoinen reissu ja loma. Olo on sopivan rentoutunut ja ennen kaikkea pöhöttynyt, joten on ihan suhteellisen mukava päästä palaamaan taas arkirutiineihin. Sitäpaitsi ensi viikon lopulla on edessä jotain niin kivaa, etten millään malttaisi odottaa:

Ette taida ikinä arvata? :)