Maailman muhkeimmat mokkapalat

Tekeekö mieli jotain makeaa? Ei hätää. Nappaa tästä resepti talteen, syö muutama pala ja lupaan, että ei tee enää.

Tein siis eilen ensimmäistä kertaa elämässäni mokkapaloja. Sain reseptin työkaveriltani jo varmaan puoli vuotta sitten, ja muutamaan otteeseen olen viikonlopun kynnyksellä miettinytkin, että pitäisiköhän tehdä. Jostain syystä homma on kuitenkin aina tyssännyt siihen, kun olen lukenut reseptin loppuun. 6 dl sokeria, 400g tomusokeria... Kyseessä ei siis ole varsinaisesti mikään fitness-ruoka. Kahdelle hengelle pellillinen on kohtuullinen työnsarka, mutta eilisiin tupareihin päätin näitä väsätä.

Ja ei nyt puhuta siitä, että muiden tarjoilujen jälkeen lähes kukaan ei jaksanut enää jälkiruokaa, ja 20 palasta jäljelle jäi 17. Seitsemän-helvetin-toista :D Onneksi sekä minun että miehen työpaikkojen kahvihuoneista löytyy Bermudan kolmio, josta häviävät alle tunnissa vaikka pienet kivet.

Mutta asiaan. Tässä siis ohje maailman muhkeimmille (ja tuhdeimmille) mokkapaloille:

6 munaa
6 dl sokeria
8 dl vehnäjauhoja
5 tl leivinjauhetta
5 tl vaniljasokeria
3-4 rkl kaakaojauhetta
3 dl maitoa
150g voita tai margariinia

Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Sekoita leivinjauhe, vaniljasokeri ja kaakaojauhe vehnäjauhoihin. Sulata voi tai margariini. Lisää taikinaan vuorotellen maitoa, voisulaa ja jauhoseosta. Sekoita tasaiseksi ja levitä uunipellille. Paista 175 asteessa 25-30 minuuttia.

Kuorrute:
n. 400g tomusokeria
1,5 rkl kaakaojauhetta
3 tl vaniljasokeria
150g voita tai margariinia
6-7 rkl vahvaa kahvia
+ päälle nonparelleja

Tässä vaiheessa vielä vähän jännitti, miten käy...

Huomion arvoista on se, että taikinaa tulee aivan jäätävä määrä. Resepti on tuplattu jostain originaalista, koska pienemmästä määrästä tulee kuulemma vain vihaiseksi :) Eli jos haluaa, ohjeen määrät voi myös puolittaa. Tai sitten voi mennä tulta päin kuten minä, ja todeta tiskialtaan olevan paras paikka taikinamassan sekoittamiseen.

Kuorrutteen jäähdyttämisen jälkeen.

Huomioida kannattaa myös se, että myös kuorrutetta tulee aivan infernaalisesti, eikä omassakaan uunipellissä meinannut riittää vääntö. Kippasin kulhollisen kuorrutetta valmiin tuotoksen päälle mentaliteetilla kyllä se siinä pysyy, ja totesin hitusen liian myöhään, että ei muuten pysy. Onneksi kuorrute jähmettyy nopeasti, ja vain kauhallinen ehti valua hellalle :D Suurin osa jäi kuitenkin leipomuksen päälle, joten no harm done.

Suht miehekäs annospala.

Hyvähän siitä lopulta tuli, vaikka matkan varrella pieni epäusko vaivasikin. Seuraavan kerran taidan puolittaa varsinaisen taikinan määrän, mutta jättää kuorrutteen määrän ennalleen. Koska OMNOMNOM.

Herkullista sunnuntaita!