#arkikuvahaaste eli viime päivät kuvina

Heippahei tyypit ja pahoittelut radiohiljaisuudesta. Loman jälkeinen työviikko on imenyt vähän mehuja matamista ja muutenkin runosuoni ollut hitusen tukkeessa, mutta eiköpähän tämä tästä taasen. Mitään vallankumouksellisen suurta ei ole tapahtunut tällä(kään) viikolla, mutta viikko sitten perjantaina ihana Saija heitti fb:ssä arkikuvahaasteen. Käytetään siis sitä hyväksi tälläkin kanavalla, eli läimäistään arjen tiimellyksessä näpsäistyt kännykkäotokset eetteriin:

1/7:

Isäntä karkasi viime perjantaina työporukan kickoffille Tallinnaan, joten otin kaiken irti omasta ajastani ja kävin mm. yksin leffassa. En ole koskaan ennen käynyt katsomassa mitään elokuvaa ensi-illassa, joten oli ihan jännää sekin. Leffa itsessään ei ollut mikään taide-elämys, mutta ihan katsottava kuitenkin. Vaikka miespääosan esittäjä onkin ihan vääränlainen. Pekonimaustetut popparit olivat kuitenkin huippuhyviä!

2/7:

Minni nukkuu sängyssä/vieressä ainoastaan silloin, kun toinen on poissa kotoa. Niinpä sain siis pe-la-yönä nukkua osan ajasta karvahanurin läheisyydessä. Aamulla tuo hävisi johonkin (lue: oksentamaan olkkarin matolle), ja tuli sitten herättämään. Että huomenta vaan.

3/7:

Sunnuntai on meillä ruuanlaittopäivä, jolloin tehdään molempien työeväät mahdollisuuksien mukaan koko viikoksi, ja lisäksi joku ruoka alkuviikon päivällisiä ajatellen (loppuviikon iltaruoka väkerretään sitten keskellä viikkoa). Joskus alkuaikoina tähän tuhrautui paljon enemmän aikaa, nykyään koko setti on yleensä valmis parissa tunnissa. Jotkut ovat ihailleet omistautumista, mutta pääasiassa kyse on ihan puhtaasta laiskuudesta ja mukavuudenhalusta: en todellakaan halua mennä arkipäivänä töiden jälkeen kauppaan miettimään, että mitähän sitä tänään söisi. Samasta syystä meillä hoidetaan koko seuraavan viikon ruokaostokset lauantaina, ja tehdään tarvittaessa max. yksi täydennyskeikka keskellä viikkoa. Osa kritisoi toimintatapaa sillä, ettei millään voi tietää vielä sunnuntaina, mitä torstaina tekee mieli syödä. Se on toisaalta ihan totta, mutta itselleni toisarvoista: arkena syön mitä olen sunnuntaina tehnyt, ja viikonloppuna panostan enemmän mielitekoihin.

4/7:

Maanantai oli kehonhuoltopäivä jalkahieronnan merkeissä. Vaikka tuo tekeekin pitkällä tähtäimellä hyvää, niin juuri tapahtuessaan ei ole kyllä rentouttavaa hemmottelua nähnytkään. Nykyinen hierojani arveli penikoideni jumittumisen johtuvan osaltaan kilpirauhasvaivoista, kun aineenvaihduntani ei pelitä kuten normipirkolla. Koipien sisäsyrjien hierominen on aivan yhtä helvettiä alusta loppuun, sillä jumi ulottuu sisäreiden yläosasta aina nilkkaan asti. Olen myös ruvennut itkeskelemään jalkahieronnassa käydessäni; kauan ei kyynelehtiminen kestä, mutta nähtävästi tuo säärien hierominen ylittää kipukynnykseni juuri sen verran, että silmät alkavat hikoilla. Onneksi hierojani on ihana ja ammattitaitoinen ihminen, jonka kanssa naurunkyyneliltäkään ei voi välttyä.

5/7:

En ole koskaan erityisemmin perustanut ystävänpäivästä, sillä pyrin parhaani mukaan huomioimaan ystäviäni ja läheisiäni muutenkin. Mitään erityisohjelmaa ei siis tiistaille ollut suunniteltu, joten isäntä paineli jääkiekkomatsiin ja minä töiden jälkeen salille. Hemmottelin itseäni treeninjälkeisellä hetkellä infrapunasaunassa, ja saavuttuani raivonälkäisenä kotiin löysin olohuoneen kaapin päältä kukkakimpun :)

6/7:

Työkaveri leipoi tiistaina mokkapaloja, ja niistä riitti vielä keskiviikollekin. Kyseinen herkku oli täydellinen iltapäiväkooman pelastus, ja nuo tuolla nimenomaisella reseptillä tehdyt versiot ovat kyllä maailman parhaita. Johtuen ehkä tuplakuorrutteesta. Olenpa itsekin näitä kerran väkertänyt, ja siitä seikkailusta resepteineen voit lukea klikkaamalla tästä.

7/7:

Torstaina, kuten kaikkina muinakin (arki)aamuina, aloitin päivän perinteisellä tavalla. Siihen kuuluu lyhyt datailuhetki kirkasvalolampun loisteessa, ja aamupalaksi porkkanan kaveriksi juotu rahka-mansikka-mustikka-avokado-lese-mehukeitto-maito-pirtelö. Helppoa ja hyvää!

Arkihaaste päättyi torstaina, mutta itse arki jatkui ja jatkuu edelleen. Eilen löysin postilaatikostani tämän:

Kyseessä on siis Suomen World Visionin tyttöjen silpomisen vastaisen kampanjan tunnustuote, jonka sain tehtyäni lahjoituksen kampanjan hyväksi. On muuten maailman pähein heijastin.

Leppoisaa lauantaita!