Päivä kanssani eli eräs lauantai

Hei vaan hei! Viime vuoden yhtenä tavoitteenani oli kirjoittaa päivä kanssani -postaus, mutta se jäi tekemättä. Pääasiassa varmaan siksi, että ketä kiinnostaa :D Mutta toiseen suuntaan ajateltuna: omasta mielestäni tällaisia on hauska lukea muiden blogeista, joten kokeillaan nyt sitten itsekin. Luvassa täyttä elämää, vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Tai sitten ei, mutta eräs lauantai kuitenkin.

8.45 Huomenta! Kissat ovat olleet jo pari tuntia sitä mieltä, että olisi aika nousta, mutta luovutamme vieressäni nukkuneen miehen kanssa vasta nyt. Haaveilen lähes joka viikko siitä, että voisin joku aamu nukkua vaikka klo 10 asti. Mikäänhän sitä ei teoriassa estä (korvatulpat on keksitty), mutta tähän mennessä unta ei ole ikinä riittänyt niin pitkään. Siispä ylös aloittamaan aamu nauruterapialla: kissat ovat aamupuhteikseen siirtäneet keittiön toista mattoa reilun metrin verran, heittäneet lehtipinon alas sohvapöydältä ja kantaneet yhden bujoiluun käyttämäni tarra-arkin ruokakuppiensa luo. Yöllä jo nousin kertaalleen sammuttamaan tv:n, kun mestarit saivat sen päälle singottuaan kaukosäätimen lattialle.

Aamupalaksi luonnonjugurtista, marjoista, avokadosta, leseistä ja mehukeitosta suristeltu pirtelö, pari riisikakkua päällisineen ja pari kananmunanvalkuaista. Aamuohjelmia ja laiskaa heräilyä.

11.30 Lähtö kauppaan. Käymme isännän kanssa pääsääntöisesti kerran viikossa kaupassa, ja tarvittaessa jompikumpi hakee keskellä viikkoa täydennyksen, joka koostuu yleensä mustikoista, avokadoista, tuorejuustosta tms. Systeemi toimii meillä, sillä viikon eväät ja osa iltaruuista askarrellaan valmiiksi jo sunnuntaina. Näin vapautuu käyttöön useampi arki-ilta, eikä tarvitse mennä nälkäisenä kauppaan miettimään, että mitähän tänään syötäisiin.

(Suurin) osa ostoksista

13.30 Ruokaa naamariin. Tämän viikonlopun lounaat hoidetaan salaattisetillä, joka omalta osaltani tarkoittaa jääsalaattia, kurkkua, ananasta, valkosipulimaustettuja krutonkeja ja grillattua kanaa. Koko komeus koristellaan paprikamajoneesilla. Jälkiruuaksi Lidlin brownie-donitsi, ja ruokailu suoritetaan perinteisesti sohvapöydän ääressä Netflixiä tuijottaen.

On siellä salaattiakin alla...

14.30 Nukuttaisi niin maan penteleesti, mutta olen jo päättänyt mennä salille, joten päikkärit jäävät tältä päivältä väliin. Kaukonäköisesti pakkaan aina salikassin valmiiksi edellisenä päivänä ja otan treenivaatteet valmiiksi odottamaan, niin kynnys lähtemiseen pienenee entisestään.

15.00-16.20 Jalkapuntti crossailuineen. Kroppa tuntuu aavistuksen väsyneeltä joten tänään ei revitellä tai tavoitella enkkoja, mutta voimaa riittää kuitenkin peruspuurtamiseen.

16.30 Infrapunasaunaan! En edes muista, milloin olen viimeksi käynyt. Isäntä on töissä ja kiirettä kotiin ei ole, joten otan tilaisuudesta isoisän (eiku).

17.10 40 minuutin saunomisen jälkeen kiinnostavimmat naistenlehden jutut on luettu ja hikoiluttaa niin, että naama ihan konkreettisesti valuu rinnuksille. Käyn suihkussa ja päätän jähin pelossa jättää hiukset kuivaamatta - ihan hirveää se pelkkä vaatteiden päälle pungertaminenkin nihkeälle iholle. Huppu päähän ja autolle; kotimatkalla ehtii kuunnella n. kaksi biisiä joten matkamusiikiksi valikoituu pari tämän hetken lempparia:

Kotiin ajaessa raukean olon katkaisee hetkeksi yksittäinen no voi nyt perkele!!, kun kaksi mustiin pukeutunutta jalankulkijaa päättää ylittää kadun kaukana suojatiestä, pimeässä, räntäsateessa ja kahteen suuntaan kulkevien autojen välistä. Ihan kiva jos et arvosta omaa henkeäsi, mutta minä en viitsisi ajaa kenenkään yli.

17.45 Kotona. Kassien purkamista, kissoille ruokaa, itselle välipalaa (Lidlin 100% luomukaurasydän for the win), päivän tapahtumien kirjaamista ylös postausta varten, pyykkejä kuivumaan.

18.30 Lysähdän sohvalle aikomuksenani nousta siitä enää vessaan, laittamaan ruokaa tai siirtyäkseni sänkyyn. N. klo 20 taion yhden lemppariruuistani eli paistan jauhelihaa ja pekonia pannulla, kaadan päälle kaurakermaa ja vähän ketsuppia, ja keitän soosin seuraksi pastaa. Gluteeniton penne toimii muuten yllättävän hyvin, enkä osaa enää edes kaivata muuta.

Loppuilta sujuu rattoisasti Grey Sloan Memorialin henkilökunnan seurassa. Tilasin 13. kauden dvd-boksin männä viikolla, jotta voisin katsoa Ruutu+-palvelusta katsomatta jääneet jaksot ennen 14. kauden starttaamista. Venyttelen päivän treenistä väsähtäneitä jalkoja ja avaan Maraboun suklaaboksin, jonka löysin Prismasta puoleen hintaan. Score.

22.40 Isäntä kotiutuu töistä ja olen ylpeä itsestäni, kun jaksoin sinnitellä näin "myöhään" hereillä.

23.00 Pehmeiden lakanoiden kutsu käy liian voimakkaaksi ja päätän siirtyä vällyjen väliin lukemaan Cecelia Ahernin Lyrebirdiä. Yksi parhaista fiiliksistä maailmassa on muuten se, kun saa käydä nukkumaan tietäen, ettei seuraavana aamuna tarvitse herätä kellonsoittoon tai muutenkaan liian aikaisin. Voi rauhassa lukea kunnes silmät alkavat luppasta, ja häilyä unen ja valveen rajamailla tietämättä, onko enää oikeastaan edes hereillä. Ah. Hyvää yötä!