Saliurpon ABC

Kevään korvilla lehdistä ja interneetteristä saa lukea paljon erilaisia ”nämä asiat ärsyttävät salilla” -listauksia. Itse en jaksa ottaa kierroksia ähinästä, painojen kolinasta, hienhajusta tai edes puhelimeen puhumisesta, mutta on yksi taiteenlaji, joka saa oman v-käyrän nousemaan niin, että sukat sulavat jalkoihin. Tässä siis ohjeet ultimaattiselle saliurpoilulle:

  1. Mene puolityhjälle salille ja etsi katseellasi se yksi henkilö, joka tekee suorin jaloin maastavetoa yhdelle jalalle (eli vie toista jalkaansa suorana taakse).
  2. Katsele tekemistä hetken aikaa, jotta ymmärrät, mistä on kyse. Että kyllä, tuo ihminen ”potkaisee” taaksepäin tietyn määrän kertoja.
  3. Älä välitä yleisestä salietiketistä tai treenirauhasta, vaan vie juomapullosi ko. treenaajan välittömään läheisyyteen hänen taakseen kesken suorituksen. Älä missään tapauksessa odota sarjataukoon asti.
  4. Jää treenaajan taakse miettimään kaverillesi ääneen, että mitäs nyt tehtäisiin ja minkälaisilla painoilla. Kävele samalla treenaajan takana edestakaisin. Tee myös tämä kesken suorituksen, älä odota sarjataukoon asti.
  5. Jätä vaille huomiota se, että treenaaja joutuu pysäyttämään suorituksensa joka kerta, kun kävelet hänen takanaan, koska pelkää potkaisevansa sinua sääreen/mahaan/päähän.
  6. Käy hakemassa yhdet käsipainot kävellen kanssatreenaajan takaa. Älä ota samalla sitä painokiekkoa, jota tiedät tarvitsevasi n. minuutin päästä. Käy hakemassa kiekko kävellen uudelleen treenaajan takaa.
  7. Älä välitä siitä, että treenaajan ympärillä olisi tyhjää tilaa monta metriä, vaan kävele niin läheltä kuin pystyt.
  8. Tee myös yllätyshyökkäys: näytä siltä, että nyt aiot pysyä hetken omalla paikallasi, ja treenaajan on turvallista jatkaa suoritustaan. Kun treenaaja on kumartunut eteenpäin eikä näe sinua peilistä, kävele hänen taakseen niin, että hän potkaisee sinua sääreen. Sano ”sori” ja kuulosta yllättyneeltä.
  9. Jätä vaille huomiota ”ei mitään” -vastauksesta tihkuva korvia vihlova ketutus sekä se, että treenari yrittää peilin kautta tappaa sinua katseellaan.
  10. Katso kaveriasi kummastuneena, kun treenari poistuu paikalta ihan semisti vihaisen näköisenä.

No joo. Miksi en sitten itse sanonut mitään? Siksi, että minusta toisille treenirauhan antamisen pitäisi olla itsestäänselvyys. Ja siksi, että pelkäsin sanovani pahasti, jolloin minusta olisi tullut se urpo. Vaikka tilaa olisi vähän (mikä ei tässä tapauksessa edes pitänyt paikkansa), aina voi kysyä, että haittaako jos teen tässä vieressä tai pystyisitkö siirtymään ihan vähän, että mahdun. Jos pyydetään, annan poikkeuksetta luvan tehdä omien sarjojeni välissä käyttämilläni välineillä, tai jos tilaa on vähän, siirryn mielelläni hieman. Osaan myös itse kysyä, että montako sarjaa siulla on vielä jäljellä tai olenko pahasti edessä, jos teen tässä kohtaa. Mutta. Ketään ei häiritä kesken sarjan. Ikinä.