Strawberry pie forever - not so Strömsö version

Isäntä bongasi jo alkukesästä ihanan Sanjan blogista mansikka-valkosuklaa-piirakan ohjeen. Pitkin kesää olen silloin tällöin poiminut puheesta "pitäis joskus tehdä" -tyyppisiä sivulauseita, ja tänään oli vihdoin se päivä.

Sanottakoon tähän väliin, että minä en todellakaan ole mikään kodin hengetär. En erityisemmin välitä makeista leipomuksista, joten niitä ei tule oikein tehtyäkään. En ymmärrä miksi pitäisi viitsiä pungertaa itse esimerkiksi pullataikina, kun raakapakasteetkin on keksitty. Kädettömyyteni ulottuu keittiöstä myös viherkasvien hoitoon - tänään huomasin tappaneeni keväällä tuparilahjaksi saadun traakkipuun.

No, onneksi olen noin muuten ihan mukava.

Joka tapauksessa. Jossain mielenhäiriössä tulin sanoneeksi, että eihän se nyt niin kauhean vaikeaa voi olla. Ja siis joo, eihän se varsinaisesti olekaan. Joku enemmän leipova vain olisi ehkä tullut ajatelleeksi asioita, jotka eivät omaan mieleeni putkahtaneet.

Koska resepti on Sokerivaltakunnassa jo esitelty, en viitsi kopioida sitä tähän. Suunnilleen näillä + parilla muulla aineksella saatiin homma käyntiin:

Jo taikinan teko meinasi kirvoittaa ensimmäisen ärräpään (siis pitäiskö tähän riittää yks kananmuna, pitäiskö tästä muka tulla jotain, aijoo no tuleehan tästä). En kuitenkaan luovuttanut, ja tässä vaiheessa näytti vielä hyvältä:

Tosin. Tämä on se vaihe, jossa enemmän leipomista harrastava olisi todennäköisesti luottanut vaistoonsa. Tulevaisuuden varalle vinkki itselle: jos näyttää/tuntuu siltä että täytettä on liikaa (=piirakkavuokasi on liian matala), ei ole pakko tunkea siihen kaikkea.

Sain myös aikaiseksi taikinalevyn piirakan päälle:

So far so good.

Mutta. Kun sitä täytettä nyt oli ns. riittävän reilusti ja vuoassa liian matalat reunat, vilkaisu uuniin sai tarttumaan varotoimenpiteisiin, ja asettamaan leivinpaperilla vuoratun uunipellin ritilän alle. Koska:

Toinen vinkki tulevaisuuden varalle: liian matala vuoka + kiehuva täyte = sotkua.

Noooh, pikkuvikoja. Ensi kerralla eri vuoka tai jäitä hattuun täytteen kanssa. Ja kyllä, käytin juuri sanoja ensi kerralla, eli kokeileva keittiö jatkanee toimintaansa, jahka tämän kertaisista itsetuntokolhuista on päästy yli.

Lautaselle nostettuna tuotos näytti lopulta tältä:

Ei aivan täysi katastrofi, mutta olihan se Sanjan tekele vähän eri näköinen ;) Pääasia kuitenkin, että maku oli kuulemma odotusten mukainen.

En tosin uskaltanut kysyä, mitkä ne odotukset olivat.