Syysjärkytys ja uusi tukka

Aloitetaan tämän aamun järkytyksellä:

Siis anteeksi nyt vaan, mutta mikä tämä lämpötila oikein on? Päivisin onneksi vielä tarkenee, mutta tänä aamuna meinasi poru päästä. Reklamaatio! Nousen barrikadeille välittömästi!

Hassua, miten sama ilmiö toistuu joka syksy, ja toisaalta joka kevät. Keväällä en malta luopua lämpimistä vaatteista, ennen kuin lämpötila heiluu reilusti yli kymmenessä. Muistan vielä keväältä sen hetken, kun tulin jumppatunnilta/salilta huppari päällä, ilman takkia. En muista lämpötilaa, mutta oli se enemmän kuin neljä. Keväällä neljän lämpöasteen päivinä/aamuina minulla on todennäköisesti ollut pipo, tai ainakin hanskat. Ja takki.

Tänä aamuna koin hupparin asialliseksi vaatetukseksi vallitseviin keliolosuhteisiin. Ei pipoa, hanskoja eikä edes takkia. Ja sitten valitan, kun on kylmä. Mutta kun päivällä tarkenee kuitenkin ja vielähän on melkein kesä.

.....

Kävin eilen ihkupihkun luottoparturini Tiinan hoivissa. Hiusteni kirkas puna oli kulahtanut, juurikasvu vaati toimenpiteitä ja latvatkin kaipasivat huomiota. Alunperin olin ajatellut jatkaa kirkkaalla kokopunaisella linjalla (koska kaapissa on vielä 4 Colormask-tuubia), mutta jotenkin tuo takavasemmalta hiippaillut syksy sai kaipaamaan jotain muutosta. Mie en nyt tiedä yhtään mitä mie haluan, toisaalta punaista koska miulla on ihan hirveesti maskeja jälellä, mutta toisaalta joku tumma tyvikin ois kiva jajaja... Sano sie miten on hyvä.

Tiina hypisteli tukkaani aikansa ja totesi keksineensä ratkaisun. Tummempi tyvi, mutta pituuksiin sitä punaista, jota voin ylläpitää maskeilla. Joo!

Punainen, mutta ei liian. Valosta riippuen joko tumma, hehkuvan punainen tai aavistuksen violetti. Uu mama.

Kaikilla pitäisi kyllä olla yhtä ihana tukkatohtori kuin minulla. On jotenkin hirveän kätevää, kun ei oikein ikinä tiedä tarkalleen mitä haluaa, mutta aina tulee hyvä. Eikä tarvitse jännittää sanoessaan että tee jotain. Sen lisäksi, että parissa tunnissa maailma tulee parannettua ja ryhtikin jotenkin oikenee, on joka kerta lähtiessä sellainen fiilis, että tällainenhän tästä piti tullakin.

Niin tälläkin kertaa. Kirkas kokopunainen oli hyvä, mutta niin on tämäkin. Syksyn tullen kaipaa tukkaväriinsäkin syvyyttä, ja sitä tuo kaivattu tummuus tuo juuri sopivasti. Tai ehkä tummempi look vaan kuvastaa paremmin synkkää ja kieroutunutta (#darkandtwisted) sielunmaisemaani, ha ;)