Täti on vähän väsynyt

Kävin eilen tekemässä jalkapuntin, ja jos aseella uhattaisiin, voisin tunnustaa kinostuskiikareiden olleen aikalailla hukassa. Olen siitä onnellisessa asemassa, että ihan rehellinen lorvikatarri iskee suhteellisen harvoin - nautin liikkumisesta ja saan siitä iloa, joten hyvinhyvin suuren osan ajasta treenailen oikein mielelläni. Eilen aamulla salikassin kanssa töihin lähtiessä mietin kuitenkin, että ööää onks pakko jos ei taho.

Tein crosstrainerilla normaalin vartin alkulämmittelyn, ja lämppäriliikkeen eli korokkeelle nousun kohdalla mietin taas, että entä jos ei halluu. Kaivelin kuitenkin jostain päälle pienen apinanraivon, ja tein kuin teinkin treenin loppuun. Voittajafiilis. Kun sitten mietin, että miksi ei kiinnosta, miksi väsyttää ja miksi ei rauta nouse, niin:

10 päivän putki

Oho. Pyrin pitämään 1-2 täyslepopäivää viikossa ja yleensä siten, että liikuntapäiviä tulee putkeen max. 5. Ei nyt ihan toteutunut kuluneen parin viikon aikana... Eiväthän nuo kävelylenkit mitään maratoneja ole, mutta itselleni suht reipastahtisia kuitenkin.

Joskus tosiaan käy tällainen "vahinko". Pakonomaisesta suorittamisesta ei ole kyse (paitsi ehkä vähän eilen), joskus vaan poukkoilu tuntuu niin mukavalta, että lepo meinaa unohtua tyystin.

Tänään on vuorossa vatsalihastreeniä stand upin muodossa parin ystävän seurassa, ja huomenna shoppailu-, syöminki- ja juoruiluterapiaa kolmannen ystävän kanssa. Treenitrikoot ajattelin jättää kaappiin parin päivän ajaksi, mutta sunnuntain bodyjamiin on kyllä päästävä :)

Leppoisaa viikonloppua muillekin!