Uusi harrastus: kuinka bulletjournaling vei mennessään

Meille on vähän huomaamatta pesiytynyt uudenlainen "sisustustyyli", ja keittiönpöytämme näyttää nykyisin tältä:

Perfektionistia vähän ahdistaa, kun tykkään ns. tyhjistä tasoista - meillä ei ole muutaman tuikkukipon ja valokuvakehyksen lisäksi esimerkiksi yhtään koriste-esinettä. Totesin vain, että kun uuden harrastuksen kanssa tulee turattua melkein joka ilta, niin turhaan noita tarvikkeita raivaa pois ja kaivaa uudelleen esiin jatkuvalla syötöllä. Toki joku vähän toisenlainen säilytystapa voisi silti olla pidemmällä tähtäimellä kivempi...

Minäkin olen siis höyrähtänyt bullet journaliin. Lueskelin Starboxistakin muutaman postauksen aiheesta, ja olin vielä helmikuun lopussa sitä mieltä, että eäääääh emmäjaksa. Sitten erehdyin selaamaan Pinterestiä ja Instagramia hashtageilla #bulletjournal ja #bujo. Virhe.

Onneksi on olemassa joku muukin, joka innostuu asioista yhtä helposti. Saija oli laittanut jo aiemmin viestiä, että vitsi miten Love my lifen Jennillä on nätti bujo... Tunnustin silloin miettineeni asiaa itsekin, mutta aiheen kaipaavan vielä sulattelua. Ei tainnut mennä montakaan viikkoa, kun mesettelin Saijalle, että mie muuten päätin että haluan oman bullet journalin. Muutaman viestin jälkeen treffit Suomalaiseen Kirjakauppaan oli sovittu. Hups.

Itsehän rikoin välittömästi yhtä ohjeistusta: älä hanki kallista kirjaa, vaan harjoittele ensin vaikka tavalliseen ruutuvihkoon. Ja höpö höpö. Ostin 15 euroa maksaneen, tarkoitukseen räätälöidyn ja Suomessa valmistetun muistikirjan pistesivuilla. En ajatellut, että osaan varmasti heti kaiken täydellisesti, mutta ajattelin, että vähänkö harmittaa jos siitä peruspertin sinikantisesta kurppanavihosta tuleekin sisällöltään ihan täydellinen. Eiiiiih, nättiä sen olla pitää.

Jos bujoilun idea on jollekin vielä epäselvä, niin ystävämme Google kertoo kyllä aiheesta kaiken mahdollisen. Löytyy esimerkiksi www.bulletjournal.com, tai Facebookin Bullet Journal Suomi -ryhmä. Tiivistettynä idea on siis tehdä käytännössä ihan mitä itse haluaa.

Miltäpä omassa bujossani näyttää?

Sisällysluettelo

Päätin "totella" ohjeita sen verran, että tein kunnollisen sisällysluettelon ja jätin sille 3 sivua tilaa. Näin ollen halutut sivut löytyvät helposti, jos/kun homma lähtee lapasesta ja rönsyilemään.

Future log

Sisällystä seuraa future log, eli muistiinpanotilaa tuleville kuukausille. Tästä niitä voi näppärästi poimia mukaan kuukausi- tai viikkonäkymiin.

Vuoden "kulttuurit".

Seuraavaksi päätin, että haluan pitää kirjaa vuoden aikana luetuista kirjoista ja leffateatterissa katsotuista leffoista. Tyhjät neliöt odottavat toteutumistaan, väritetyt on jo hoideltu ja puoliksi värjätty on työn alla.

Bucket list.

Tokihan joka tytöllä on oltava oma bucket list. Viereen jäi yksi tyhjä sivu odottamaan inspiraatiota.

Kuukausinäkymiä.

Kalenteripuolen päätin hoitaa niin, että ensimmäisenä näkyy katsaus koko kuukauteen. Tuohon voi merkkailla tapahtumia/menoja silloin, kun viikkonäkymä ei ole vielä tehtynä.

Viikkonäkymiä

Sitten niitä viikkonäkymiä. "Virallinen" ohjeistus kai olisi tehdä jokaiselle päivälle oma sivu, mutta itselläni ei ole niin vilkas sosiaalinen elämä, että sellaista tarvitsisin. Työasiat kirjaan pääasiassa töissä olevaan pöytäkalenteriin, joten bujoon niitä ei tarvitse enää laittaa. Päiväkirjaakaan en osaa enää kirjoittaa, joten kokonainen sivu yhtä päivää kohti tuntuu tuhlaukselta.

Toistaiseksi viikkonäkymät on tullut väkerrettyä samalla kaavalla värejä vaihdellen, seuraavaksi tekisi mieli kokeilla jotain erilaista.

Maaliskuun plussat ja miinukset.

Bujoissa näkee paljon kiitollisuuslistoja tai -sivuja, minä päätin puolipessimistinä tehdä maaliskuussa listaa sekä positiivisista että negatiivisista asioista. Vähän kieli poskessa, toki - ihan 100% vakavissani en tuon mustan listan suhteen ollut. Lisäksi listalta jäivät pois oikeasti raivostuttaneet asiat, sillä a) en halunnut muistella niitä ja b) tiesin julkaisevani kuvan sivusta jossain vaiheessa.

Ihanan vituttelu-termin opin aikanaan Karhunpalvelusneidolta. Kyseessä on siis vitutuksen kevyempi olomuoto: ei varsinaisesti vituta, mutta harmittaa kuitenkin vähän. Vituttelee.

Lempparin laulu- ja soitinyhtyeen lyriikkaa.

Pyrin jättämään bujooni myös tyhjiä sivuja sinne tänne epämääräisiä inspiraation hetkiä ajatellen. Maaliskuussa puhutteli Aki Tykin lyriikka, joten pätkä Pidä pinnalla pää -biisistä päätyi yhdelle maaliskuun sivulle.

Minnin muistoaukeama.

Tokihan myös maaliskuun sielua ravistellein tapahtuma päätyi bujon kansien väliin muistoaukeaman muodossa <3

Miten on, alkoiko yhtään kutkutella? :)