Viivi ja Wagner

Kuten reilu viikko sitten kerroin, meille muutti Mikkelin eläinsuojeluyhdistyksen pyörittämältä löytöeläintalolta kaksi kerrassaan hurmaavaa karvahanuria. Lupasin esitellä lapset teille heti, kun jonkinlaista kuvamateriaalia olisi käytettävissä, joten täältä pesee eli härifrån tvättas.

Rakkaat lapsoset, mamman murupullat Viivi ja Wagner :)

Wagner vasemmalla ja Viivi oikealla

Viime viikon perjantai oli hirveän jännittävä päivä näille kahdelle karvapyllylle. Lähtö löytöeläintaloltakaan ei sujunut täysin ongelmitta, kun Wagner ei olisi millään antanut hoitajien ottaa itseään kiinni. Pienimuotoisen sodan jälkeen molemmat kissalapset kuitenkin saatiin kantokoppiin, ja kotimatka saattoi alkaa.

Laskimme kersat vapaaksi kylppärissä, jotta hiekka-astiat olisivat ensimmäinen asia johon ne törmäävät. Kantokopasta poistuminen vaati molemmilta pienen harkinta-ajan, jonka jälkeen suunnaksi otettiin pimeä ja turvallinen sauna. Oli siinä sulaa sydän kerran jos toisenkin, kun kissat hakivat turvaa toisistaan ja kyhjöttivät kiukaan alla seinän vieressä kylki kyljessä <3

Muutaman tunnin päästä Viivi rohkaistui ensimmäisenä, ja kävi tekemässä tupatarkastuksen. Tämän jälkeen meni takaisin saunalle samalla naukuen, ja hetken päästä molemmat karvahanurit lähtivät yhdessä tutkimusmatkalle. Illalla jo vähän leikittiinkin porukalla.

Ruoka alkoi maistua ensimmäisestä aamusta alkaen, joskin muutama ensimmäinen ateria tarjoiltiin lapsosille erikseen. Wagner on huomattavasti tyttöystäväänsä arempi, joten ruokakuppi tökättiin nenän eteen sinne, missä W milloinkin sattui olemaan. Sunnuntaina kuitenkin syötiin jo ihan oikealta paikalta :) Molemmille kissoille maistuu ruoka yhtä hyvin; alkuun Viivi tosin oli nopeampi syöjä, ja ilman vahtimista olisi vetänyt napaansa Wagnerinkin ruuat. Wallu on kuitenkin kirinyt tahtia koko ajan, ja nykyään kupit tyhjenevät suunnilleen samalla vauhdilla.

Kissojen kotiutumista on ollut kertakaikkisen ihana seurata, kun molemmat rohkaistuvat päivä päivältä yhä enemmän. Ensimmäiset päivät vietettiin pääasiallisesti piilossa: Viivi hieman näkösällä tuolilla ruokapöydän alla, Wagner jomman kumman sohvan takana katseilta piilossa. Ulko-oven äänet ovat edelleen vähän jänniä, mutta totaalisen piiloon syöksytään enää vain harvoin (pyykkitelineen kantaminen huoneesta toiseen on tosin vielä liian pelottavaa).

Maailmassa riittää paljon ihmeteltävää; eteisen kokovartalopeili kiehtoo kumpaakin. Peilistä katsoo takaisin joku outo kaveri, jota ei sitten jostain syystä kuitenkaan löydy mistään. TV tarjoaa myös suurta viihdettä - Wagnerin lempilaji tuntuu olevan pesäpallo, Viivi taas seurasi eilen jalkapalloa yli puolen tunnin ajan. Ihmetouhua, kun sitä palloa ei saa kiinni, eikä niitä pelaajiakaan löydy tv:n takaa vaikka kuinka etsii...

Viivi ihmettelee jalkapallo-ottelua

Molemmat ovat kovin leikkisiä tapauksia, ja hankitut lelukepit ovat parasta mitä maa päällään kantaa. Tulin tilanneeksi sellaisen vinkuvan hiiri-kepin, joka on erityisesti Viivin ehdoton lemppari. Sattuneista syistä sen lelun käyttöä joutuu kuitenkin rajoittamaan, varsinkin öisin... Lelun paikka on ollut tv-tason vetolaatikossa, mutta viime yön jälkeen se on siirrettävä jonnekin muualle. Heräsimme nimittäin viiden aikaan infernaaliseen vinkunaan, ja ensin luulin tulleeni hulluksi. Lopulta nousin katsomaan mistä on kyse, niin siellähän se oli vetolaatikko auki ja hiiri-keppi keskellä olkkarin lattiaa :D

Wagner ja "älä tule lähemmäksi" -katse

Kertakaikkisen mahtavia otuksia siis kumpikin. Luonne-erot alkavat tulla jo esiin; Viivi on sosiaalisempi, rohkeampi ja hieman villikko, kun taas Wallu rauhallisempi, ujompi ja harkitsevampi. Viivi antaa jo silittää muulloinkin kuin ruokakupin saatuaan, ja on oppinut kerjäämään: vaikka aamupala olisi juuri syöty, keittiössä saattaa pyöriä jaloissa kiehnäävä kissaneiti, jonka pienenpieni nau'unta antaa ymmärtää, ettei ruokaa ole saatu koskaan. Wallu ei vielä halua tehdä lähempää tuttavuutta ja juoksee karkuun, mikäli ihminen tulee liian lähelle; onpa kuitenkin utelias ja leikkisä, eikä halua jäädä juttujen ulkopuolelle.

Sellaiset uudet perheenjäsenet meidän residenssissä. Kasoittain kissakuvia tiedossa siis heti, kun malttaisivat olla hetken paikoillaan :)