Voiko paksureisinen pukeutua shortseihin?

Olen tietoisesti välttänyt kirjoittamista bodyshamesta tai bodylovesta, koska en koe, että minulla olisi varsinaisesti mitään sellaista sanottavaa, jota joku muu ei olisi jo sanonut paremmin. Eilinen bodycombat-tunti kuitenkin toi inspiraation tähän postaukseen, kun lämpömittari näytti hellelukemia ja jo ajatus capri-mittaisista treenihousuista sai hikikarpalot nousemaan otsalle.

Luin joskus jo aikaa sitten lopetetusta blogista kirjoituksen selluliittireisistä, niiden tuomasta nolotuksesta ja siitä, miten kirjoittaja koki asian. En muista tarkkoja sanamuotoja, joten en edes yritä lainata tekstiä, mutta taustalla ollut ajatus on edelleen kirkkaana mielessä.

En muista sitäkään, oliko kirjoittaja saanut kysymyksen joltakin lukijaltaan, vai miettinyt sitä itsekseen. Joka tapauksessa, kysymys oli siitä, että voiko selluliittireisillä pukeutua shortseihin. En muista sitäkään, oliko kysymys aseteltu tuolla tavalla vai vielä negatiivisemmalla klangilla varustettuna tyyliin ”miten selluliittireisillä VOI pukeutua shortseihin”.

Minä pohdiskelin asiaa eilen. Lempparijumppatunnille olisi mentävä, ulkona on niin kuuma että sukat sulavat jalkoihin, ja myös jumppasalissa tulee lentämään hiki. Onko pakko laittaa caprit jos ei taho? Vaikka reidet onkin paksut eikä mitenkään erityisen kauniit? Mitä jos joku katsoo tai ajattelee jotain?

Kaivoin kaapista pari vuotta sitten hankitut Niken shortsit ja tuijotin peilikuvaani. No joo. Reidet on edelleen paksut, mutta näissä ei kyllä tulisi niin kuuma. Ja eiköhän siellä suurin osa keskity omaan treeniinsä eikä vahtaamaan toisten lahkeenpituuksia.

Niinpä sitten lähdin ulos ovesta, shortsit jalassa ja paksuine reisineni. Ja kappas: tielle sattuneista muutamasta kymmenestä ihmisestä jalkoihini katsoi kolme. Se on aika vähän se. Melkein voisi sanoa, että shortsini tai paksut reiteni eivät kiinnostaneet ketään.

Seuraavalle tunnille en silti laita noita shortseja (ehkä). Syy ei ole reisien ympärysmitassa tai lahkeiden pituudessa/lyhyydessä vaan siinä, että ne tarttuivat kiinni ihoon ja rullautuivat välillä liian ylös. Saan siis loistavan tekosyyn etsiä interneetterin syövereistä vielä yhdet reenihousut: tahdon nimittäin sellaiset fighter-tyyppiset, pitkät shortsit.

Pakko hehkuttaa myös sitä, että satunnaisista epätoivon hetkistä huolimatta on kuljettu aika pitkä matka. Aiemmin alla oleva kuvapari olisi saanut aikaan itseinhokohtauksen, nyt lähinnä nauratti:

Jep, ne ovat täsmälleen samat shortsit. Eivät samanlaiset ja erikokoiset, vaan täsmälleen samat. Vähän on tullut koipiin jerkkua lisää :) Niin harhainen en ole, että kuvittelisin kaiken olevan lihasta, mutta ovathan nuo nykyään vahvemmatkin.

Ainiin! Sen lukemani blogikirjoituksen taustalla ollut ajatus. Sanasta sanaan en kirjoittajan vastausta enää muista, mutta jotenkin näin se meni: ”Selluliitillisen shortseihin pukeutuminen on hyvin samankaltainen prosessi kuin selluliitittomankin: laitetaan shortsit jalkaan, ja sitten ollaan niissä shortseissa.”

Simple as that. Suosittelen kokeilemaan :)