5 x 3 hyvää asiaa

Pitkästä aikaa haastetta pukkaa! Pitkäaikainen blogituttuni Netta Destination: Happiness -blogista antoi minulle eteenpäin tällaisen mukavan blogihaasteen, ja näitä onkin aina hauska tehdä. Käykääpä muuten Netankin blogissa, siellä on ollut viime aikoina monia hyviä postauksia! :)

Pidemmittä puheitta asiaan. 

Kolme hyvää asiaa...

Päivässäni:

Kummius. Minusta tuli tänään pienen pojan kummi. ♥ Hän on ensimmäinen kummilapseni, ja toivon olevani tämän kunniatehtävän arvoinen. Yksi omista kummeistani siirtyi vajaa vuosi sitten tästä ajasta ikuisuuteen, ja lämmöllä häntä muistelen. Toivon omalle kummilapselleni myös paljon lämpimiä muistoja yhteisistä hetkistä. 

Kipeät lihakset. Kävin eilen elämäni ensimmäistä kertaa joogassa, tarkemmin sanottuna 2,5 tuntia kestäneessä vinyasa flown -perusteet workshopissa. Se oli tosi kivaa, mutta äärimmäisen rankkaa, ja nyt on kipeinä niin jalkojen, käsien, vatsan kuin selänkin lihakset. Tämä on hyvä asia siksi, että olenkin vähän kaivannut sitä tunnetta, kun tietää tehneensä jotain. Ja tästä ei voi olla suunta kuin ylöspäin..! 

Mansikkakiisseli. Pitkästä aikaa tein mansikkakiisseliä vaniljalla maustettuna. Olen tykännyt kiisseleistä lapsesta asti, ja melkeinpä kaikki kiisselit uppoavat. 

Tänä vuonna:

Yleistuntuma. Minulla on sellainen tunne, että verrattuna moniin edellisiin tästä vuodesta on tulossa yleisesti ottaen aika kiva. En vielä tiedä, mitä kaikkea se tulee pitämään sisällään, mutta alku näyttää ainakin lupaavalta. Aion haastaa totuttuja, vähän pinttyneitäkin tapojani ja kokeilla monia uusia asioita. Nyt listalta on ruksittu jo avanto ja jooga. Kysymys kuuluu, että mitähän seuraavaksi? Bring it on, I'm ready! 

Ekologisuus. Mietin asioita joskus aika innokkaastikin ekologiselta kannalta, mutta sitten se vähän jäi taka-alalle. Nyt olen havahtunut etenkin käyttämäni muovin määrään, ja tästä edespäin yritän aktiivisesti vähentää muovin kulutusta ja tehdä parempia valintoja. Muovia vaan tuntuu olevan kaikkialla, mutta askel kerrallaan, siitähän se on lähdettävä. 

Teltassa yöpyminen metsässä. Meidän piti jo viime vuonna toteuttaa tämä, mutta sitten se vain jäi. Tänä vuonna se ei enää jää, sano minun sanoneen..!

Elämässäni:

Ihmiset. Viihdyn mainiosti yksin ja tarvitsenkin paljon omaa aikaa, mutta en pidä yksinäisyydestä. Minulla on muutama ihana ystävä ja kivoja kavereita (ja kirjeystäviä), joiden kanssa juttu jatkuu aina siitä, mihin on viimeksi jäänyt, oli aikaa välissä sitten päivä tai vuosi. Myös työn kautta olen saanut tutustua tosi kivoihin tyyppeihin, ja siitä olen hyvin kiitollinen. Kuten myös siitä, että tämän huushollin toinen asukas on jaksanut minua jo yli kahdeksan vuotta. ♥

Tasaisuus. Elämä ei aina ole kovin tasaista, ja siksipä osaankin iloita nyt siitä, että tällä hetkellä arkinen elo ja olo kulkee eteenpäin tasaisen varmasti. Tiedän, etteivät jotkut tykkää tasaisesta arjesta ollenkaan, mutta joillekin, kuten minulle, se sopii. 

Elämä. Se, että saan elää tällä kauniilla maapallolla on ihme jo itsessään. Kun mietin sitä, kuinka pieni mahdollisuus juuri minun oli syntyä tänne, menee pää jo täysin pyörälle (niin kuin se kuuluisa Haminan kaupunki) koko ajatuksesta. Kiitos, kiitos, kiitos. 

Minussa:

Herkkyys. Mielestäni se on voimaa. Tunnen syvästi niin hyvässä kuin pahassa, ja itken surusta, mutta myös ilosta. Huomaan ympärilläni olevan kauneuden; sen, miten repeytyneestä siivestä huolimatta perhonen vielä lentää. Ja sen, miten kuusen oksilla helmeilevät sadepisarat saavat maiseman säihkymään. Ajattelen ehkä välillä liikaa ja liian syvällisiä, mutta jos ajattelisin vähemmän, tuntisin olevani vähemmän minä. 

Itsetuntemus. En välttämättä tiedä kovin tarkkaan, mitä elämältäni haluan, mutta tiedän ainakin aika tarkasti, millainen itse olen ja haluan olla. Koen nykyään uskaltavani olla oma itseni niin sisäisesti kuin ulkoisestikin ainakin suurimman osan ajasta. Pää pilvissä ja jalat maassa.  

Uteliaisuus. Olen utelias erilaisia asioita kohtaan ja innostun myös helposti, jos aihe on oikeasti kiinnostava. Saatan kiinnostua jostakin niin paljon, että etsin tietoa netistä ja kirjoista tunti tolkulla. Rakastan flow-tilaa, mutta harmikseni huomaan keskittymiskykyni heikentyneen aiemmasta, ja nykyään siihen on vaikeampi päästä. Helpoiten flowhun pääsenkin kamera kädessä, sillä silloin kädessä ei voi yhtä aikaa olla ainakaan keskittymistä herpaannuttava älypuhelin...

Blogissani:

Omannäköisyys. En oikeastaan koskaan ole ajatellut, että blogini täytyisi yrittää ahtautua johonkin kapeaan muottiin tai yrittää olla jotenkin kaupallisen ja myyvän näköinen. Kirjoitan niistä aiheista, jotka juuri sillä hetkellä sattuvat kiinnostamaan, ja joskus menen täysin kuvat edellä, jolloin tekstiä tulee jos on tullakseen. Tykkään liikaa väreistä ja erilaisista kuvakulmista käyttääkseni vain tietynlaisia kuvia. Laitan tylsemmän otsikon, jos niin sanottu myyvempi vaihtoehto kuulostaa enemmän klikkiotsikolta – silläkin uhalla, että lukijoita käy vähemmän. Itse nimittäin vähän kartan sellaisia klikkiotsikolla varustettuja blogipostauksia, ellen tiedä, että kirjoittaja on hyvä ja hänellä on oikeasti jotain sanottavaa aiheesta. 

Rauha. Olen nyt jo parikin kertaa saanut kommentin, että täällä vallitsee sellainen jännä rauhan tunne. Ja kun aloin ajattelemaan asiaa tarkemmin, niin pystyn sen ehkä itsekin havaitsemaan. Tai ehkä olen ajatellut jotain sellaista jo aiemminkin, mutten ole pystynyt kiteyttämään ajatuksia yhteen sanaan. Jos blogistani välittyy rauhaa, olen todella iloinen! 

Luovuus. Tämä on aivan mahtava harrastus ihmiselle, joka rakastaa valokuvausta ja tykkää myös kirjoittaa. Kuvien ja tekstin yhdistäminen, tai toisin sanoen tekstien kuvittaminen tai kuvien sanoittaminen, kuten itse postauksia rakennan, on äärimmäisen luovaa ja palkitsevaa. Blogin myötä kuvauskohteeni laajenivat luonnosta myös muihin aiheisiin, kuten tällaisiin asetelmiin. Omassa blogissa kaikki on mahdollista.

Huh, siinä taisi olla kaikki. Haastan mukaan kaikki Starboxin bloggaajat, sillä olisin utelias lukemaan, mitä te muut näihin vastaisitte! :)