Ajatuksia materiasta ja uudenvuodenlupaus

Black Friday ja Cyber Monday – onko täällä joku muukin jonka sähköposti täyttyi mainoskirjeistä vielä tavallista enemmän noina päivinä? Klikkasin valintaruutuja, painoin poista ja näin hienot tarjoukset menivät sivu suun. 

Olen viime aikoina vähän miettinyt rahaa ja materiaa. Haluaisin ajatella itseäni jotenkin järkevänä kuluttajana, mutta kun katson ympärilleni kodissamme, huomaan, että joka paikka on täynnä tavaraa. Täältä on todellakin feng shui ja seesteisyys kaukana, vaikkei 45 neliötä kahdelle ihmiselle tietysti mikään tilaihme olekaan. Luettuani jo kuukausia sitten Marie Kondon suositun siivousopuksen kävin kyllä tavaroita läpi, mutta se ei tainnut ihan riittää. Periaatteessa yhtenäisen sisustuksen luominen kiinnostaisi, mutta ei täällä ole sellaiselle oikein tilaa. Taitaa olla aika käydä tavarat läpi uudelleen ajatuksella, että mistä kaikesta voisin vielä luopua.

Ilmeisen ongelman vuoksi aionkin tehdä uudenvuodenlupauksen, jonka aion pitää. Kuulostaa suureelliselta, sillä eiväthän kyseiset lupaukset ikinä pidä. Mutta nyt saa luvan pitää! Eli vuonna 2017 pyrin siihen, etten osta mitään turhaa. Ei uusia askartelujuttuja (kun muut kiertelevät vaatekaupoissa, minä olen ihailemassa papereita ja leimasimia), kirjepapereita (elleivät vanhat lopu, ja siihen tarvitsisi kirjoittaa aika monta kirjettä) tai turhaa krääsää. Ei kauniita lankoja, joista joskus ehkä tekisin jotain. Kosmetiikkaa ostan vain, jos pullonpohja häämöttää ja oikeasti tarvitsen tuotetta lisää. Värikosmetiikasta tulen siis hankkimaan lisää vain mineraalimeikkipuuteria, puuteria ja ripsiväriä. Luomivärit, huulipunat ym. kun eivät oikeasti lopu koskaan. Vanhaksi saattavat mennä, mutta harvoin loppuvat. Lehtiä voi lukea kirjastossa tai ulkomaisia lehtiä PressDisplay-palvelussa (vinkkinä ainakin teille Haminan, Kotkan, Iitin ja Kouvolan kirjastokorttien omistajat), josta löytyy muutamia suosikkilehtiänikin, kuten Practical Photography ja Papercraft Inspirations. Herkut voi jättää vähemmälle ja teehyllyn täytyisi vajeta aika paljon, ennen kuin sinne mahtuu lisää. 

Ihan niin tiukkaa rajaa en aio vetää, että ostaisin vain ruokaa ja vessapaperia. Silloin tällöin voi käydä vaikka kahvilla tai elokuvissa, koska se on piristävää eikä ainakaan lisää tavaramäärää kotona. Ja jos nyt oikeasti sattuisin aloittamaan vaikka joogan, niin joogamaton ja liikuntavaatteita voisin ostaa. Ymmärtänette pointin. 

Tavaramäärän vähentämisen lisäksi minulla on myös toinen haave, ja se on Canonin 6D -runko. Ja sen hankkimiseksi tarvitsee omassa mittapuussani haalia kasaan jo aika sievoinen summa. Siksi onkin mielenkiintoista nähdä, saanko vuoden aikana säästettyä niin paljon, että voin hankkia sen itselleni ensi jouluna lahjaksi. Pienistä puroista ja niin edelleen... Siinäpä vasta oiva motivaattori! Harvoin materia tekee onnelliseksi, mutta laadukas kamera on materiamaailmassa ehkä lähimpänä sitä. Ei välineen itsensä vuoksi, vaan sen, mitä sillä voi tehdä.

Ja sitten sekin, että jos kameraa ei lasketa, elämässä olisi tavaroiden sijaan niin paljon tärkeämpiäkin asioita, joita rahalla voisi saada. Kuten matkustelu, jota en ole vielä päässyt juurikaan tekemään. Tai uusi liikuntaharrastus, joka edistäisi omaa hyvinvointia.

Kun ajelimme Emmi-Riikan kanssa Mikkelin bloggaajatapaamisesta kotiin, hän sanoi mielestäni hyvin, että niihin asioihin, joita oikeasti haluaa, niin kyllä niihin on varaa. Ei nyt ehkä heti niihin kaikista kalleimpiin, mutta jotenkin asiat kuitenkin järjestyvät.

Nuorempana olin aika hyvä säästämään, ehkä voisin olla vieläkin?