Haavekirje kesälle

Oletko pysähtynyt katsomaan, kuinka upealta omenapuunkukat näyttävät tänä vuonna? Tai huomannut tuomen kukkien varisevan maahan, haistanut tuulen mukanaan tuoman syreenien tuoksun? Tuntuu, että silmäni ja sieluni ihan pakahtuvat kaikesta tästä kauneudesta (ja se kieltämättä kompensoi allergiaoireita, jotka tekevät ulkona liikkumisesta muuten ikävää). Enkä ole ainut, tänäänkin kuulin useamman sanovan samaa. Ehkä me ihmisetkin heräämme pikkuisen enemmän eloon luonnon myötä, sehän on oikeastaan vain luonnollista. 

Nämä säät vievät mieleni jo kesään. Luin juuri bloggaajakollegani Suvin Kesän bucket list -postauksen, ja ajattelin hetken pyhittää tulevan, tai jo alkaneen, kesän pohtimiselle. En ole sellainen, että haluaisin täyttää kalenterini täyteen ohjelmaa ja tapaamisia, joten niistä en tiedä vielä mitään. Haluan olla avoin spontaanimmille ehdotuksille, jättää aikaa jouten ololle.

Muutamia ajatuksia minulla kuitenkin on siitä, mitä haluaisin tehdä. Ensinnäkin haluaisin pitkästä aikaa taas käydä Pohjois-Karjalassa mökillä. Edellisestä kerrasta on kaksi vuotta aikaa, sitä edellisestä noin viisitoista. Kai se jossakin tuntuu, että osa juurista löytyy sieltä, sen verran kotoisa olo siellä tulee pitkistä tauoista huolimatta. Rääkkylä, toivottavasti tapaamme tänä vuonna!

Tahtoisin myös löytää itseni yöllä teltasta nukkumasta, päivän vaelluksesta uupuneena. Nousisin ylös yhdessä auringon kanssa ja kuuntelisin lintujen laulua, kameran etsimen yrittäessä tarkentaa heräävään aamuun. Auringonnousuja uusissa paikoissa, se kuulostaa suunnitelmalta.

Toivoisin kokevani jonkin verran lähi- ja kotimaanmatkailua erilaisten päiväretkien merkeissä. Kohteet voisivat liittyä niin luontoon, kulttuuriin kuin muuten vaan kivoihin kaupunkeihin tai paikkoihin. Suomesta löytyy vaikka mitä nähtävää. Ehkä Emmi-Riikan TiiPiistä löytyy kohta vinkkejä ihan tähän lähiseudulle, onhan hän yksi lähimatkailulähettiläistä. Lisäksi voisin elvyttää unohtuneen geokätköilyharrastukseni, sen myötä löysi aina sellaisiin paikkoihin, joihin ei muuten olisi tullut koskaan mentyä. 

Haluaisin myös kadottaa ajantajuni pitkän romaanin sivuille unohtaen ympäröivän maailman, niin kuin aina ennen, kun luin enemmän kaunokirjallisuutta. Voisin myös ottaa esille jonkin värityskirjoistani ja muistella, kuinka ne värikynät taas toimivatkaan. Ja lukea ostamani lehdet loppuun. 

Tietysti haluan myös nähdä ystäviäni ja kummipoikaani (joka kasvaa aivan huimaa vauhtia!), mutta kuten sanottua, en ole vielä suunnitellut mitään. Enkä halua ottaa stressiä noista edellä mainitsemistanikaan asioista. Olen edelleen sitä mieltä, ettei elämä ole suorittamista varten, edes niiden kivojen asioiden. Antaa tuulen kuljettaa. 

Millaisia kesähaaveita sinulla on? Kuulisin niistä mielelläni! 

Ps. Elokuun alussa on taas täällä Kouvolassa Wiipurintien markkinat, ja The Sandsacks tulee sinne jälleen esiintymään..! Olen nähnyt aiemmin heidän esiintyvän kahdesti, ja molemmilla kerroilla tulin todella hyvälle tuulelle. Viime vuonna ei pieni sadekaan menoa haitannut. Siinäpä jo tarpeeksi syytä ottaa elokuun ensimmäisenä viikonloppuna suunta kohti Kasarminmäkeä ja historiallisia tunnelmia. Kenties nähdään siellä?

(Mielenkiinnolla odotan jo, millaista historiafestivaalia Haminaan suunnitellaan ensi vuodeksi... Tiedän siis jo, mitä teen ensi kesänä.)

***

Kuvat otti ystäväni Satu, kiitos. ♥